Jutut 05.01.2018

Suomalainen hoitoturve tukee kokemusten mukaan terveyttä monella tapaa. Mutta arvostetaanko turvehoitoja muualla enemmän kuin Suomessa?

Silmämääräisesti tarkasteltuna hoitoturve ei näytä kummoiselta. Se on tummaa, puuromaista, kosteaa ja maalta tuoksuvaa kasvimassaa, jonka rakenteet ovat maatuneet lähes tunnistamattomiksi.

”Vähän kuin mämmiä”, sanoo turvegeologi Riitta Korhonen.

Turpeen salaisuus piilee pintaa syvemmällä. Vuosituhannet ovat muovanneet muinoin kasvaneista suokasveista seoksen hiven- ja kivennäisaineita, humus- ja fulvohappoja, pektiiniä, hemiselluloosaa, selluloosaa, luonnon estrogeeneja ja humiineja.

Vaikka vaikutukset on tunnettu pitkään ja turvetta on käytetty kylvyissä ja paikallishoidoissa yli 200 vuoden ajan, kaikkia sen ominaisuuksia ei tunneta vieläkään.

Maarit Cederberg / VL-arkisto
Hoitoturve on tummaa ja kosteaa ja näyttää hiukan mämmiltä.

Mutakylvyssä Saksassa

Helsingin Viikissä asuva Riitta Korhonen on tutkinut suomalaisen turpeen soveltuvuutta kylpy- ja hoitokäyttöön. Korhosen mielenkiinto hoitoturvetta kohtaan syttyi ulkomaanmatkalla vuonna 1981.

”Olin saanut kuukauden stipendin silloiseen Itä-Saksaan ja osallistuin Bad Elsterissä Turve lääketieteessä -symposiumiin, jossa pääsin kokeilemaan mutakylpyä.”

Keski-Euroopassa mutakylvyillä on hoidettu mitä moninaisimpia vaivoja, kuten reumaa, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä urologisia ja gynekologisia ongelmia. Terveyskylpyläperinne näkyy paikkakuntien nimistössä. Saksankielisissä maissa on sadoittain Bad-alkuisia kaupunkeja, jotka ovat syntyneet suon tai terveyslähteen ja sen yhteyteen rakennetun kylpylän ympärille.

Bad Elsterin terveyskylpylän muta näytti Geologian tutkimuskeskuksessa työskennelleen Korhosen silmissä tutulta. Hän otti siitä näytteen mukaansa analysoidakseen sen työpaikkansa laboratoriossa.

Kun analyysi valmistui, kävi ilmi, että Bad Elsterin terveysmuta vastasi suomalaista turvetta. Tuloksesta innostuneena Korhonen ehdotti laajemman hoitoturvetutkimuksen aloittamista, mutta idea tyrmättiin.

”Minulle sanottiin, ettei hoitoturvetutkimus kuulu Geologisen tutkimuskeskuksen toimenkuvaan.”

Vesa Koskela / VL-arkisto
Geologi Riitta Korhonen on suomalaisen hoitoturvetutkimuksen grand old lady.

Tutkimusta niukasti

Myöhemmin Korhonen sai apurahan, jonka turvin hän saattoi aloittaa tutkimustyön yhdessä Turun yliopiston fysikaalisen kemian professorin Kalevi Pihlajan kanssa.

Korhonen teki lisensiaattitutkimuksensa Turun yliopistoon aiheenaan suomalaisten, kylpyturpeeksi soveltuvien turpeiden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet.

Ennen kuin hoitoturve otetaan käyttöön, se käy läpi perinpohjaisen laboratorioanalyysin. Happamuuden, tuhkapitoisuuden, kemiallisten ainesosien, rikki- ja vesipitoisuuden lisäksi siitä määritetään 33 alkuainetta. Samalla varmistetaan, ettei turve sisällä haitallisia bakteereja tai raskasmetalleja.

”Tutkimuksissamme kävi ilmi, että suomalainen turve on laadukasta ja puhdasta.”

Reilun yhdeksän miljoonan turvehehtaarin Suomi on yksi maailman soisimmista maista. Geologian tutkimuskeskuksen suotutkimuksissa on keskitytty kartoittamaan soiden turvevaroja ja laatua, joiden perusteella on määritetty soiden sopivuus lähinnä energia- ja ympäristöturvekäyttöön.

Hoitoturpeen terveysvaikutuksia koskevaa tutkimusta on niukasti.

”Perusteellisimmat tutkimukset on tehty Keski-Euroopassa 1960–1980-luvuilla. Niissä on todettu, että humushapoilla on kyky tunkeutua ihon läpi aktivoimaan elintoimintoja ja vilkastuttamaan verenkiertoa. Hoidon aikana tapahtuvan hikoilun mukana elimistöstä poistuu kuona-aineita, joita humiinien imukuppimainen rakenne imee itseensä”, Korhonen kertoo.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä, että hoitoturpeen sisältämät humushapot voivat estää nivelreuman alkuvaiheessa nivelen jäykistymisprosessin ja että turvehoito aktivoi kehon omaa kortisonituotantoa.

Mikko Lehtimäki
Hoitoturve nostetaan 2–4 metrin syvyydeltä suosta.

Lääkärikunta ei innostunut

Suomessa toistaiseksi ainoan turvehoidon vaikutustutkimuksen on tehnyt naistentautien erikoislääkäri Leena Larva yhdessä Korhosen kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin turvesaunan vaikutuksia vaihdevuosioireisiin.

Tieteellisesti todennettujen vaikutusten lisäksi turpeella on joukko käytännössä havaittuja vaikutuksia. Turvotukset ovat helpottaneet, ihottumat ja hiuspohjan häiriöt rauhoittuneet, ihon myrkytystilat ja haavaumat parantuneet ja ihon talineritys normalisoitunut.

”Tsekissä ja Saksassa gynekologit ovat hoitaneet turpeella jopa lapsettomuutta”, Korhonen kertoo.

Aikanaan hän yritti puhua suomalaisia lääkäreitä mukaan tutkimaan hoitoturvetta, mutta suhtautuminen oli nihkeää. Leena Larvaa lukuun ottamatta lääkärikunta ei kiinnostunut hoitoturpeesta.

Suomessa kerran käytettyä hoitoturvetta ei hygieniasyistä käytetä toistamiseen. Keski-Euroopassa, missä soita on vähän, käytäntö on toinen.

”Esimerkiksi Saksassa joissakin kylpylöissä turve palautetaan luontoon ja käytetään uudelleen 5–8 vuoden kuluttua, kun se on puhdistunut. Saksassa ihmeteltiin kovasti sitä, että Suomessa hyvää turvetta poltetaan.”

Lue myös: Turvesaunasta apua vaihdevuosivaivoihin – seurannassa hoidot vähensivät kuumia aaltoja ja hikoilua

Mikko Lehtimäki
Turvesaunan voi yhdistää myös avantouintiin.

Kaukoidässä kiinnostusta

Suomessa hoitoturpeen kulta-aikaa elettiin 1990-luvulla. Turvehoitajia koulutettiin, turvetekstiilejä kehiteltiin, alettiin pelata suosählyä ja suopotkupalloa sekä esittää suoperformansseja.

2000-luvulla vahvistuivat soidensuojelua vaativat äänenpainot. Suotutkimuksen määrärahoja leikattiin, Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratorio lakkautettiin, suotutkijoiden määrä romahti sadasta pariinkymmeneen, ja viime vuonna myös Kansainvälisen turveseuran turvehoidot sisältänyt balneologiajaosto lakkautettiin.

Kun Korhonen itse jäi eläkkeelle, kukaan ei jatkanut hoitoturvetutkimusta.

”Turpeen maine kärsi.”

Viime aikoina Korhonen on ollut huomaavinaan, että kiinnostus olisi jälleen kääntymässä kasvuun.

”Osallistuin hiljattain Luonnonvarakeskuksen järjestämään seminaariin, jossa todettiin, että soiden maastotutkimusta tarvitaan. Turvetta ei voi tutkia satelliitilla.”

Riitta Korhosen mukaan ulkomailla mielenkiintoa riittää Kaukoitää myöten.

”Turvetta on viety Etelä-Koreaan ja viedään yhä Japaniin. Myös Kiinassa ollaan kiinnostuneita. Vientimahdollisuuksia olisi paljonkin.”

 

Kokeile turvehoitoa, jos sinulla on

  • ihottumaa, psoriasis tai akne
  • hiuspohjan häiriö
  • lihas- tai nivelvaivoja tai reumaattisia kipuja
  • turvotuksia
  • kuukautiskipuja
  • eturauhasvaivoja
  • vaihdevuosivaivoja
  • urheiluvamma


Älä hakeudu turve­hoitoon, jos

  • olet allerginen hartsille
  • olet kuumeessa
  • sinulla on akuutti tulehdus

 

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/18.