Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Älä hakkaa klapeja liiterissä – Myyräkuumeen pahimmat riskiajat ovat alkutalvi ja loppusyksy

Tästä metsänreunassa olevasta puuvajasta isäntä sai pahan myyräkuumeen. Vajasta pyydettiin useita metsämyyriä.
Tästä metsänreunassa olevasta puuvajasta isäntä sai pahan myyräkuumeen. Vajasta pyydettiin useita metsämyyriä. Kuva: Heikki Henttonen

Sairastin myyräkuumeen tehdessäni pro gradu -työni maastotutkimuksia vuonna 1974, vuosia ennen kuin Puumala-viruksesta tiedettiin mitään. Olin kunnolla sairaana jonkin päivän. Umpilisäkkeen tulehdusta epäiltiin, mutta onneksi ei turhaan leikattu.

Tämä varhainen sairastuminen koitui itse asiassa onnekseni. Siitä lähtien olen voinut huoletta touhuta metsämyyrien kanssa ja tutkia myyräkuumetta. Minulla on edelleen vahvat vasta-aineet.

Myyräkuume on Puumala-viruksen aiheuttama infektiotauti, joka kuuluu munuaisoireisiin verenvuotokuumeisiin. Onneksi myyräkuume on tässä maailmanlaajuisessa tautiryhmässä lievimmästä päästä. Nimensä virus on saanut siitä, että se löydettiin ensimmäistä kertaa maailmassa vuonna 1979 Puumalasta kerätyistä metsämyyristä.

Olen itse ollut aktiivisesti mukana alan tutkimuksissa siitä alkaen, kun Puumala-virus löydettiin, ja koordinoinut useita EU-projekteja jyrsijävirusten biologiasta ja ekologiasta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pitkä itämisaika

Myyräkuume alkaa yleensä rajuna kuumeena, johon liittyy päänsärkyä ja pahoinvointia. Muut oireet kuten munuaisperäiset selkäkivut tai näköhäiriöt, tulevat pari päivää myöhemmin. Useilla potilailla munuaisten toiminta häiriintyy muutamaksi päiväksi, ja kun se palautuu, voi virtsaa erittyä melkoisia määriä.

Itämisaika on pitkä: vähintään kaksi viikkoa, usein kolme, ja voi olla jopa kuusi viikkoa. Jos kuume iskee pari päivää pölyisen homman jälkeen, kyse ei ole myyräkuumeesta.

Pitkä itämisaika on hyvä muistaa, koska viikkojen takainen tartunta voi yllättää vaikka lomamatkalla. Thaimaalainen lääkäri saattaa olla kummissaan suomalaisen myyräkuumepotilaan kanssa ja epäilee varmasti ensin jotakin paikallista trooppista tautia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Myyräkuumetta levittää vain metsämyyrä. Pelto- ja vesimyyristä ei ole tautivaaraa.
Myyräkuumetta levittää vain metsämyyrä. Pelto- ja vesimyyristä ei ole tautivaaraa. Kuva: Heikki Henttonen

Myös kuolemantapauksia

Myyräkuume ei tartu ihmisestä toiseen. Puumala-viruksen ei tiedetä siirtyvän äidistä sikiöön raskauden aikana.

Vain yksi viidestä tartunnan saaneesta sairastuu. Suurin osa saa vasta-aineet ja elinikäisen immuniteetin tietämättään.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Noin viidellä prosentilla suomalaisista on Puumala-vasta-aineet, joskin paikoin Järvi-Suomessa yli 60-vuotiaista miehistä vasta-aineita on yli puolella. Itse asiassa myyräkuume on Suomen yleisimpiä infektiotauteja. Koska se on virustauti, antibioottihoitoa ei ole.

Akuutin taudin luonne vaihtelee. Usein lievää kuumeilua ja päänsärkyä ei edes tunnisteta myyräkuumeeksi. Viisi prosenttia tapauksista on kuitenkin niin vakavia, että dialyysihoito (munuaiskonehoito) on tarpeen. Yli puolella potilaista munuaisoireet ovat selvät ja ilmenevät selkäkipuina ja/tai virtsaamishäiriöinä. Myyräkuumeeseen saattaa liittyä oireita myös muissa elimissä, kuten maksassa ja sydämessä. Yleisiä ovat myös keskushermosto-oireet, kuten voimakas päänsärky tai näköhäiriöt.

Alttiudella saada paha myyräkuume on perinnöllinen tausta. Yli 34 000 potilaan joukossa vuodesta 1995 lähtien on ollut noin 20 kuolemantapausta, ja tutkituissa tapauksissa kyse on yleensä ollut mainitusta perinnöllisestä taustasta. Myös dialyysihoitoon joutuvilla on yleensä sama perinnöllinen riskitekijä.

Moniin muihin hantaviruksiin verrattuna Puumala-virus on kuitenkin lievä. Sen aiheuttama kuolleisuus Suomessa on vain noin 0,06 prosenttia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Vain metsämyyrästä

Monista myyrälajeistamme vain metsämyyrä levittää myyräkuumeen aiheuttavaa Puumala-virusta.

Myyräkuumeen esiintyminen seuraa metsämyyrän kannanvaihteluita, ja koko maan mittakaavassa eniten sairastumisia on myyrien huippuvuosina. Tosin taudin ydinalueilla Sisä-Suomessa tautitapauksia saattaa joskus olla yhtä paljon jo myyrien nousuvuonna.

Voimakkaita myyräkuumehuippuja oli vuosina 2002, 2005 ja 2008. Syksyn 2008 myyrähuippu oli ennätysmäinen, ja se näkyi myös myyräkuumetilastoissa. Vajaat 3 300 ihmistä sairastui varmistetusti, mikä on suurin määrä sitten vuoden 1995, jolloin nykyisenkaltainen THL:n seuranta alkoi. Koska myyräkanta säilyi vuodenvaihteen yli, tammi-helmikuussa 2009 sairastui vielä noin 700 ihmistä.

Tällä vuosikymmenellä myyrähuiput eivät ole olleet yhtä voimakkaita, ja niinpä tautitapauksiakin on ollut vähemmän.

Loppusyksy ja alkutalvi ovat pahinta myyräkuumeen riskiaikaa, mutta sairastumisia voi tapahtua ympäri vuoden. Esimerkiksi helsinkiläisten myyräkuumehuippu on elokuussa, pari kolme viikkoa mökkilomien jälkeen.

Mökin alle ei kannata varastoida polttopuuta tai rakennusjätteitä. Ne tarjoavat suojaa metsämyyrille.
Mökin alle ei kannata varastoida polttopuuta tai rakennusjätteitä. Ne tarjoavat suojaa metsämyyrille. Kuva: Heikki Henttonen

Liiteri on vaaranpaikka

Puumala-virus leviää metsämyyrän ulosteissa ja syljessä. Ihminen saa tartunnan useimmiten hengitysteitse pölytartuntana paikoissa, joihin metsämyyrät varsinkin loppusyksyllä änkeävät. Tällaisia ovat muun muassa mökit, ladot ja muut ulkorakennukset ja puuliiterit. Näissä puuhatessaan ihmisellä on suuret mahdollisuudet hengittää keuhkoihinsa Puumala-virusta pölyn mukana.

Mielestäni varmin keino saada myyräkuume on hakata halkoja loppusyksyllä sisällä puuliiterissä.

Usein kysytään, onko puutarhan multakeoista tai keväisistä heinämakkaroista myyräkuumevaaraa lapsille. Ei ole! Ne eivät ole metsämyyrien tekosia. Samoin usein kysytään, voiko sieniä poimia, jos niissä on myyrien hampaiden jälkiä. Kyllä voi. Vaarallisempaa on ajaa autolla sinne metsän reunaan.

Yleensä metsämyyrä ei itsestään kovin paljoa jälkiä jätä. Selvimmät ovat tummat pienet papanat liiterissä tai mökin nurkassa.

Virus tuhoutuu esimerkiksi elintarvikkeita kuumennettaessa.

Tupakointi on suurin yksittäinen riskitekijä myyräkuumeen saamiseksi. Ilmeisesti keuhkojen värekarvat eivät tupakoitsijoilla toimi kunnolla eikä viruspöly poistu keuhkoista.

Lue myös: Näin vältät myyräkuumetartunnan

Pahoina myyrätalvina metsämyyrät syövät havupuiden taimien latvoja.
Pahoina myyrätalvina metsämyyrät syövät havupuiden taimien latvoja. Kuva: Heikki Henttonen

Virus hyvin yleinen

Kun metsämyyrä saa tartunnan, se kantaa virusta koko loppuelämänsä ja myös levittää virusta käytännössä loppuelämänsä.

Myyrävuosina metsämyyräkanta on runsaimmillaan syksyllä, ja Puumala-viruksen leviäminen myyrissä tapahtuu muutaman kuukauden viiveellä. Näin ollen virusta kantavien metsämyyrien määrä on suurimmillaan alku- ja keskitalvella, jolloin myös eniten ihmisiä sairastuu.

Metsämyyrät änkeävät mielellään ulkorakennuksiin syksyn tullen, ja talvella kylmässä virus säilyy paremmin kuin kesällä lämpimässä. Kun vielä metsämyyräkannan noustessa myyrät – ja virus isäntiensä mukana – leviävät tehokkaasti suomalaisessa metsämaisemassa, ei ole ihme, että sairastumisia riittää.

Alkutalvella metsämyyristä 30–50 prosenttia voi kantaa Puumala-virusta. Virus on siis hyvin yleinen. Vanhoista talvehtineista metsämyyristä loppukeväällä liki kaikki voivat olla viruksen kantajia, mutta silloin eläinten määrä on jo melko alhainen.

Metsämyyrälle itselleen virus ei aiheuta näkyvää sairautta. Puumala-virus ei siis ole mikään myyrien kannanvaihteluiden aiheuttaja. Virus voi silti vaikuttaa metsämyyrien talvehtimismenestykseen, ehkäpä energia-aineenvaihdunnan tehokkuuden kautta.

Laskeskelin kerran, kuinka paljon virusta kantavia metsämyyriä olisi saattanut olla maan eteläpuoliskossa loppusyksystä ennätysvuotena 2008. Käytin aika varovaisia hehtaaritiheyksiä ja vain 30 prosentin tartuntaosuutta, ja otin huomioon vain metsäpinta-alan. Silti arvioni oli 80 miljoona virusmyyrää.

Ei siis ole ihme, että EU:ssa 70 prosenttia myyräkuumetapauksista ilmenee Suomessa. Syynä ovat pohjoiseen luontoomme kuuluvat myyrien voimakkaat kannanvaihtelut.

Myyräkuume kuuluu hantaviruksiin

  • Myyräkuumeen aiheuttava Puumala-virus kuuluu hantaviruksiin, suomalaisten onneksi sukunsa lievimpiin. Ryhmän ensimmäinen virus, Hantaan, löydettiin Koreasta.
  • Nykyisin hantaviruksia tunnetaan myös päästäisistä, kontiaisista ja lepakoista. Hyönteissyöjissä ja lepakoissa esiintyvien hantavirusten ei tiedetä infektoivan ihmisiä.
  • Jyrsijöiden hantaviruksista vaarallisimpia ovat Uuden maailman hiirujen ja rattujen (esim. peurahiirut ja jyväratut) levittämät virukset, joiden aiheuttama kuolleisuus vaihtelee 30–40 prosentin välillä. Nämä virukset vaikuttavat keuhkoihin ja sydämeen.
  • Euroopassa hiirien ja rottien hantavirusten aiheuttama taudinkuva on munuaisoireinen verenvuotokuume, ja kuolleisuus vaihtelee 2–12 prosentin välillä.
  • Euroopan vaarallisin hantavirus on metsähiiren Kaakkois-Euroopassa levittämä Dobrava-virus, jota ei onneksi ole löydetty Pohjois-Euroopasta.
  • Lemmikkeinä pidetyistä rotista on muun muassa Englannista ja Ruotsista löytynyt alun perin villirotista havaittua Seoul-hantavirusta, joka voi aiheuttaa hengenvaarallisen verenvuotokuumeen. Englannissa tiedetään kahden rottaharrastajan sairastuneen vakavasti.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/16.

Artikkelin kirjoittaja, metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen (s. 1950) työskentelee Luonnonvarakeskuksessa.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.