Metsävadelmaa voi käyttää ruuaksi ja rohdoksi turvallisin mielin – testaa juomiin ja kasvonaamioihin

Vadelma ilmestyy hakkuuaukeille. Se marjoo samoihin aikoihin mustikan kanssa. Kuva: Kari Salonen / VL-arkisto

Suomalainen metsävadelma (Rubus idaeus) on maultaan herkullinen kesämetsän aarre ja samalla myös monipuolinen luonnonrohto, jonka käyttö on turvallista. Sade hoitaa pensaiden kastelun ja marjojen alkuperä on jäljitettävissä.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan ulkomaiset pakastevadelmat täytyy sen sijaan kuumentaa kauttaaltaan vähintään viiden minuutin ajan 90 asteessa tai keittää kahden minuutin ajan. Myös kotimaisia metsävadelmia poimiessa ja käyttäessä puhtauden vaaliminen suojaa marjoja ja takaa parhaan säilyvyyden.

Metsävadelmaa esiintyy eteläiseen Lappiin asti. Suomessa vadelmaa on käytetty monipuolisesti pula-ajoista lähtien.

Sota-aikana kansanhuoltoministeriö kehotti suomalaisia keräämään ja kuivaamaan nuoria vadelmanlehtiä teen korvikkeeksi. Marjastajat loihtivat omia lehtisekoituksia ja tee sai lisämakua muun muassa metsämansikan ja mustikan lehdistä.

Kuivattuja vadelmanlehtiä myytiin horsmanlehtien kanssa pahvirasioihin pakattuina. Edelleen vadelmanlehti kuuluu kauppayrtteihimme. Kaksivuotisen vadelmapensaan ensimmäisen vuoden versojen lehtiä kerätään elokuuhun asti, toisen vuoden versoista lehtiä noukitaan ainoastaan keväällä, vain ennen kukintaa.

Vadelman lehdissä on vatsaa hoitavia sekä viruksia ja haitallisia bakteereja torjuvia parkkiaineita. Parkkiaineet supistavat limakalvoja ja hillitsevät limaista yskää.

Vadelman lehtiä on kansanlääkinnässä kerätty erityisesti naisten käyttöön. Lehtikeite hillitsi runsaita kuukautisia ja torjui anemiaa. Luontaislääkinnän mukaan lehtikeite jopa edesauttaa munasolun irtoamista. Raskauden päätteeksi vadelma lievittää synnytyskipuja ja jouduttaa synnytystä.

Katso resepti vadelmajuomiin.

Metsävadelman marjat ovat pienempiä kuin viljellyt vadelmat. Kuva: Lari Lievonen / VL-arkisto

Nuoria lehtiversoja voi nauttia tuoreeltaan tai lisättynä salaattiin ja juomiin. Esimerkiksi kanervankukilla höystetty lehtitee rauhoittaa suloisesti tuoksuvana iltateenä.

Tuoreiden lehtien pureskelu helpottaa suun aftakipua ja hillitsee ientulehdusta. Raapaisuhaavan tyrehdyttämiseen vadelmanlehti sopii ratamon tapaan.

Lehdissä on paitsi parkkiaineita myös flavonoideja, C-vitamiinia ja haihtuvia öljyjä, jotka yhdessä suojaavat suolistoa haitallisilta bakteereilta, kuten salmonellalta ja helikobakteerilta tai norovirukselta. Lehtien flavonoideja kuten kemferolia, arbutiinia, rutiinia ja kversetiiniä hyödynnetään ihonhoidossa. Kversetiini suojaa myös allergioilta ja astmalta, lievittää nivelkipuja ja vahvistaa sydäntä ja verisuonia.

Lehtien haihtuvat öljyt kohottavat vadelman metsäparfyymiksi. Kansanlääkinnässä vahvasti tuoksuvaa vadelmasiirappia lisättiin juomiin, kun ajettiin kuumetta alas. Vadelma nosti hien.

Lääketeollisuus käyttää vadelma-aromia makuhoukuttimena.

Kuivattuja, rullalle ja puikoiksi käärittyjä vadelmanlehtisuitsukkeita voi poltella hyttyskarkotteena terassilla.

Valmista vadelmasta kasvonaamioita.

Metsävadelman marjat ovat pienempiä kuin viljellyt vadelmat. Hyvinä marjavuosina luonnon vadelmasato saattaa kuitenkin riittää koko seuraavan talven tarpeisiin. Maultaan metsävadelma on metsämansikan ja mesimarjan veroinen, makeasti tuoksuva ja aromaattinen.

Vadelma marjoo mustikan kanssa samoihin aikoihin heinäkuun loppupuolella. Yhdessä näistä saman kauden marjoista tehdään kuningatarhilloa. Molemmat marjat ovat hovikelpoisia myös hoitokäytössä.

Vadelmien kuivaaminen ja pakastaminen onnistuu ilman sokeria. Vadelmassa on omasta takaa hedelmäsokereita. Kuva: Sari Tammikari / VL-arkisto

Vadelman marjoista on keitetty perinteisesti mehuja, yskänsiirappia ja likööriä. Pula-aikoina marjoja myös kuivattiin rohdokseksi, josta sitten talvella keitettiin puhdistavaa ja vahvistavaa juomaa.

Vadelman marjoissa on koko joukko B-vitamiineja, C-, A-, E- ja K-vitamiinia sekä kivennäisaineista magnesiumia, mangaania, kalsiumia ja rautaa sekä jodia. Metsävadelman kivennäisainepitoisuus on luonnonmarjojen rikkaimpia.

B-vitamiinit vahvistavat ihoa ja hiuspohjaa sekä lisäävät kiiltoa ja kimmoisuutta hiuksiin. A-vitamiinit suojaavat ihoa ja E-vitamiinit hormonaalista tasapainoa sekä limakalvoja.

K-vitamiini on verentyrehdyttäjävitamiini. Jos nenän limakalvot tahtovat kuivua ja nenästä tulee herkästi verta, sierainten sively vadelmaöljyllä palauttaa limakalvojen joustavuuden.

Luumarjaisen hedelmän siemenissä on 14–24 prosenttia öljyjä, joiden joukossa on muun muassa aivoja ravitsevia alfalinoleenihappoja. Marjat kannattaa jauhaa tai survoa ja lisätä siemenineen myös hoitoaineisiin. Ranskalaisten tutkimusten mukaan siemenöljyt vahvistavat ja uudistavat ikääntyvää ihoa.