Jutut 10.11.2016

Metsäntutkimuslaitos (nykyinen Luonnonvarakeskus) tutkii Rovaniemellä puulajeja viljelykokeilla. Tutkittavien joukossa on useita erikoispuulajeja.

Metsäntutkimuslaitoksen tavoitteena on löytää pohjoisiin metsiin sopivia puulajeja, jotka täydentäisivät luontaista puulajivalikoimaamme. Tarkoituksena on selvittää lajien soveltuvuus saha- ja paperiteollisuuden raaka-aineeksi.

Pääasiassa ulkomaisten lajien tutkiminen aloitettiin Rovaniemen Vanttauskoskella sijaitsevassa Kivalon tutkimusmetsässä jo vuonna 1924.

Etsittäviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi nopea kasvu, ohutoksaisuus, pitkä selluloosakuitu, puuaineen lujuus sekä puun taudin-, hallan- ja tykynkestävyys.

”Täällä, noin 240 metrin korkeudella merenpinnasta, kasvaa metsikköinä se puulajien kirjo, joita voitaisiin ehkä harkita kasvatettavaksi pohjoisissa olosuhteissa. Asian selvittäminen vaatii pitkäjänteistä tutkimusta”, kertoo Metlan erikoistutkija, dosentti Risto Jalkanen.

Puulajien ominaisuuksia selvitetään alkuperäkokeissa. Niihin on valittu lajeja, joiden kotimaan olosuhteet vastaavat mahdollisimman hyvin olosuhteita Kivalon vaaramaisemissa.
 

Mänty, kuusi, koivu

Tutkimusmetsän metsämänty kärsii tykystä ja tervasrososta, jonka mänty saa riesakseen etenkin liian viljavilla kasvupaikoilla. Suomalainen metsäkuusikaan ei ole ongelmaton kasvatettava. Korkeilla kasvupaikoilla kuusta vaivaavat monesti kuusen suopursuruoste ja kuivuus.

”Tällä kasvupaikalla saattaa olla puutetta typestä, sillä kuusten havut kellertävät”, Jalkanen huomauttaa.

Kivalon koekoivikon rungot ovat tyypillisiä hieskoivun runkoja, vaikka latvuksista löytyykin rauduksen piirteitä. Koivu on metsänomistajalle hyvätuottoinen ja nopeakiertoinen puulaji, jota voi käyttää uudistetun metsän ensimmäisenä puulajina.

”Lapissa hieskoivua ei kannata kasvattaa yli 60-vuotiaaksi. Kun kasvu pysähtyy, pian sen jälkeen alkaa lahoaminen”, Jalkanen toteaa.
 

Kiinnostavat lehtipuut

Huonekaluteollisuus himoitsee pihlajaa. Pohjoisessa pihlaja voi kasvaa yksirunkoisena kymmenmetriseksi, jolloin rungon läpimitta on noin 20 senttimetriä.

”Etelä-Suomessa on valistuneita metsänhoitoyhdistyksiä, jotka etsivät metsänomistajien metsistä yksittäisiä pihlajan runkoja. Ne hinnoitellaan runko kerrallaan”, Jalkanen kertoo.

Myös raidan puuainesta huonekaluteollisuus arvostaa. Lajin hyödyntäminen olisi Jalkasen mielestä järkevää myös pohjoisessa.

Haapa on mielenkiintoinen ja Risto Jalkasen mukaan liian vähän hyödynnetty kotimainen puulaji. Haapalautaa tarvitaan Suomessakin. Luontaisia haapaklooneja löytyy lähes jokaisesta metsiköstä. Männynversoruosteen takia haapa ei sovi kasvatettavaksi männyn kanssa.

”Pitäisi tutkia, kasvaako haapametsikkö ilman aitaamista”, Jalkanen sanoo.

Kivalon tutkimusmetsästä puuttuu kokonaan yksi huonekaluseppien suosima puulaji, tuomi.

”Sen käyttöä soisin lisättävän metsätaloudessa rehevillä paikoilla. Tuomi menestyy varmasti, ja sen rungot ovat suorat ja paksut. Laji peittää uudistusalan varsin nopeasti.”

Kari Lindholm
Kivalon tutkimusmetsän siperianlehtikuuset ovat Raivolan kantaa, ja niiden taimet on kasvatettu Punkaharjulla. Metsikkö on istutettu vuonna 1929.

Siperianlehtikuusi

Siperianlehtikuusimetsikkö on istutettu Kivalolle vuonna 1929. Raivolan kantaa olevat taimet kasvatettiin Punkaharjulla. Laji menestyy koko maassa, pohjoisimmat lehtikuuset kasvavat Inarinjärven saarissa.

Kivalossa runkojen valtapituus on 24–25 metriä.

”Mikään muu puulaji ei saavuta pohjoisessa läheskään näitä pituuksia eikä kuutiomääriä”, Risto Jalkanen sanoo.

Punkaharjulla kasvavat lehtikuuset ovat Suomen pisimpiä puita, noin 46 metrin mittaisia.

Laji kasvaa hyväksi sahapuuksi, ja sellunkeitossa sitä voidaan käyttää muiden havupuiden seassa. Ongelmana on lehtikuusen suuri oksamassa; oksien käsitteleminen aiheuttaa kustannuksia. Rehevillä mailla siperianlehtikuusi kasvaa liian nopeasti, jolloin lustot ovat paksut ja niissä on liian paljon kevätpuuta.

Lehtikuusi toipuu hyvin hirvituhoista. Koska puulla ei ole neulasia talvella, se on myös talvenkestävä ja pärjää korkeilla mailla.

”Lehtikuusi on hyvä valinta ongelma-alueille”, Jalkanen sanoo. ”Sillä on myös maisemallista arvoa: lehtikuusen ruska on komea.”

Lehtikuusi on elänyt Suomen nykyisillä alueilla noin 110?000 vuotta sitten. Tämän todistaa Vuotson kanavatöissä Sodankylässä 1960-luvulla maan uumenista löytynyt järeä lehtikuusen runko.

”Pitäisi keskustella siitä, onko kyseessä sittenkin kotimainen puulaji eikä ulkomainen tulokas.”

Siperianlehtikuusen käyttö on Suomessa vielä vaatimatonta. Parasta laatua oleva tiheäsyinen lehtikuusi, josta tehdään esimerkiksi parkettia, tuodaan Suomeen Venäjältä.

Kari Lindholm
Kontortamänty on herkkä tuhoille.

Kontortamänty

Kivalon tutkimusmetsässä kokeillaan myös kontortamäntyä. Ruotsissa lajia on viljelty 600 000 hehtaaria, mutta nykyään viljelyä on rajoitettu lailla.

Kontorta on kotoisin Kalliovuorilta. Kivalolla kasvava kontortametsikkö on istutettu vuonna 1930 taimilla, jotka ovat Kanadan Brittiläisen Kolumbian alkuperää. Kanadassa kontortaa käytetään sellupuuksi.

Kontorta ei ole erityisen kaunis puu. Kivalon tutkimusmetsässä melkein jokainen runko on tyveltä lenko.

”Tykkytuhot näkee haaroittuvista latvuksista. Myös verso-surma, myyrät, hirvet ja Ruotsissa mäntypistiäinen rasittavat lajia”, Jalkanen kertoo.

Suomessa kasvaa noin 10 000 hehtaaria kontortaa, ja Jalkanen toteaa olevansa iloinen, ettei sitä ole viljelty enempää.

”Toivon, että sitä ei viljeltäisi jatkossakaan.”

Kontorta on vaikea uudistaa. Luontainen uudistuminen vaatisi metsänpohjan palamisen, sillä käpy vaatii lämpöä avautuakseen.
 

Douglaskuusi

Douglaskuusi kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan länsiosissa merenpinnan tasosta aina 3400 metrin korkeuteen saakka.

Douglas on sahapuuna erinomaista, ja siihen sitä on käytetty Pohjois-Amerikassa enemmän kuin mitään muuta puulajia. Kauppanimeltään laji tunnetaan oregonmäntynä.

Douglaskuusesta on viljelty Euroopassa kolmea eri alalajia. Alalajilla on merkitystä menestymiseen.

”Lajia on käytetty Euroopassa erittäin paljon, ja mantereemme pisimmät puut ovat nimenomaan douglaskuusia.”

Jalkanen sanoo kuitenkin, että douglaskuusesta tuskin olisi sahapuuksi Suomessa.

”Tänne sopeutumattomuuden syynä on ehkä liian suuri muutos päivän pituudessa alkuperäisalueeseen nähden.”

Kari Lindholm
Mustakuusi, Pohjois-Amerikan hallankestävä puu, viihtyy hyvin myös Rovaniemen korkeudella.

Mustakuusi

Kanadan soilta kotoisin oleva, sikäläisen paperiteollisuuden arvostama mustakuusi menestyy pohjoisessa varmasti. Laji sietää hallaa ja myyriä.

Risto Jalkanen sanoo, että mustakuusi sopii nykyiseen nopeaan metsänkiertoon oikein hyvin.

”Tätä voi käyttää metsäkuusen korvikkeena. Huono puoli on se, että puut alkavat ränsistyä jo 50 kasvuvuoden jälkeen. Samalla myös pituuskasvu loppuu.”

Kivalon mustakuusimetsikkö on peräisin Alaskan Bonanza Creekistä, ja se on istutettu vuonna 1984. Kaikki Suomessa käytetty mustakuusensiemen on tuotettu Kolarissa.
 

Valkokuusi

Mustakuusten rinnalla Kivalon tutkimusmetsässä kasvaa valkokuusi. Metsikkö näyttää menestyneen serkkuansa paljon heikommin.

Valkokuusi on Pohjois-Amerikan tärkeimpiä puulajeja saha- ja paperiteollisuuden raaka-aineena, mutta se ei näytä sopeutuvan pohjoisen Suomen oloihin.
 

Siperianjalokuusi

Ainavihanta siperianjalokuusi eli siperianpihta on taipuvainen haaroittumaan latvasta etenkin tykyn vuoksi. Silti kasvu on hyvä.

Jalokuusten tapaan siperianpihdan kävyt ovat pystyt. Kapeamallisen puulajin runkoluku hehtaarilla on korkeahko.

”Siperianpihtaa voisi käyttää kuitupuuna metsäkuusen tapaan. Puuaines on melko haurasta, joten se ei sovellu kovin hyvin sahapuuksi”, Jalkanen sanoo.

Kari Lindholm
Alppien puu ei ole Kivalossa viihtynyt.

Alppisembra

Alppisembra on kotoisin Keski-Euroopan vuoristosta. Siellä laji kasvaa nimensä mukaisesti etenkin Alpeilla.

Lajia ei ole Suomessa metsikkönä muualla kuin Kivalon tutkimusmetsässä.

Surmakkasienen aiheuttama versosurma tuhoaa lajin latvuksia, ja puut kuihtuvat hiljalleen pois.

”Metsätalouden puuksi ei tästä ole. Myöskään siperiansembralla ei ole käyttöä kotimaisessa metsätaloudessa.”
 

Visakoivu

Visakoivu, rauduskoivun erikoismuoto, menestyy Kivalon tutkimusmetsässä hyvin. Risto Jalkanen toteaa, että kyseessä on tuottoisin puulaji vanhojen peltojen metsitykseen.

Nuorena visakoivu on altis hirville, jäniksille ja myyrille. Taimet pitää suojata hyvin ja oksia leikata, mutta 6–7 euron kilohinta korvaa aitaamisen vaivat. Visakoivu on ainoa puulaji, josta maksetaan Suomessa kilohinnan mukaan.

”Jos viljely onnistuu, palkkana on huikaiseva myyntitili”, Jalkanen rohkaisee. ”Laji sopii yrittäjähenkiselle metsänomistajalle.”
 

Kivalon tutkimusmetsä

Kivalon tutkimusmetsän pääosa sijaitsee Vanttauskosken ympäristössä noin 50 kilometriä Rovaniemeltä Kuusamoon päin. Tutkimusmetsän kokonaispinta-ala on noin 80 km2.

Tutkimusmetsä on avoinna vierailijoille. Reilun 20 puulajin tutkimusmetsässä on opastauluin varustettu puulajipolku, jonka pituus on pari kilometriä.
 

Kolme tärppiä

1 Lännenpihta on kotoisin Kalliovuorilta. Ikivihreä laji kasvaa siellä hyvin korkealla ja kestää myös tykkylunta. Alkuperämaassa lännenpihtaa käytetään rakentamisessa ja paperin raaka-aineena. Laji on taudinkestävä.

2 Kanadanlehtikuusi kasvaa alkuperämaassaan soilla. Laji näkyy kasvavan Kivalon vaaralla oikein kauniisti. Oloihin nähden puut ovat kehittyneet mukavasti.

3 Peukemänty on kärsinyt Kivalossa hirvi- ja ilmastotuhoista, ja myös ravinnetaloudessa on ongelmia. Jalkasen arvion mukaan lajista ei ole teollisuuden puulajiksi Suomessa.