Jutut 24.02.2017

Talousmetsässäkin voi edistää pehmeitä luontoarvoja, todistaa metsänomistaja Pentti Romo, joka perusti halauspuumetsän Vihtiin.

Sinä se olet tyhmä mies, kun pilaat metsäsi”, tokaisi metsäyhtiön mies Pentti Romolle muutama vuosi sitten.

Arvostelusta huolimatta Romo ei antanut tehdä Vihdin Selin kylässä sijaitsevaan metsäänsä avohakkuuta. Hän halusi säästää kuusikon keskellä kasvaneet yli satavuotiaat männyt.

”Olisi muka pitänyt aukkohakkuun jälkeen istuttaa uusi kuusikko, vaikka täällä on kuusen tyvilahoa”, puuskahtaa Romo, 66. ”Koivikkohan siinä välissä pitäisi kasvattaa.”

Perkolan tilan metsät ovat edelleen talousmetsinä. Romon perheelle metsä on ollut myös henkisen hyvinvoinnin lähde toipilasaikoina ja surutyössä.

Vuosien saatossa metsään on muodostunut polkuja, joita Romo ja hänen jo edesmennyt vaimonsa kulkivat lähes päivittäin.

Tuumasta tekoihin

Vuosi sitten isäntä tuumasi, että hänen metsästään voisi olla iloa muillekin. Romo päätti sitouttaa luonnonystävät uudenlaiseen luontokokemukseen.

”Huomasin lehdessä jutun halauspuista. Ajattelin, että tämä toteutetaan!”

Yrityksen nimi Halauspuu rekisteröitiin elämyspuistoksi Patentti- ja rekisterihallituksessa viime toukokuussa.

Romo rakensi huussin ja toi sen metsäänsä. Seuraavaksi hän rakensi sinne nuotiopaikan ja laavun ja teki viitoituksen teemapoluille.

Esimerkiksi Peikkometsäpolku, Kallio- polku ja Lähdepolku ovat helppokulkuisia. Niiden varrella voi tutustua vanhaan metsään, karuun kallioon ja pulputtavaan lähteeseen.

”Reittejä on yhteensä kahden kilometrin verran, joten eksymään ei pääse”, kertoo Pentti Romon sisar Seija Puikkonen, 54, joka päivittää Halauspuu-yrityksen netti­sivuja.

Sari Gustafsson
Nokipannukahvit ovat mainio lisä Halauspuumetsäreissuun. Pentti Romo ja Seija Puikkonen laavulla.

Yhteisöllisyys kiinnostaa

Viime heinäkuussa olivat Halauspuu-metsän avajaiset. Paikalla oli Selistä ja Nurmijärven Lepsämästä noin 50 osallistujaa. Huonojalkaisille Romo rakensi peräkärrystään kuomullisen vankkurin, jota vetää 1970-luvun Massey Ferguson.

Romon kerrottua naapurustolle ideansa Halauspuu-metsästä, jotkut pelkäsivät, että kylätielle tulisi turhanaikaista liikennettä ja kylän metsiin ilkivaltaan taipuvaisia kulkijoita.

”Muutaman kerran tänne tuli mopopoikia ajelemaan poluilla, mutta laitoimme tielle puomin. Siihen ajelut loppuivat”, Seija Puikkonen kertoo.

Sittemmin kyläläiset ovat kiitelleet Halauspuu-metsän luomaa yhteisöllisyyttä. Viime vuonna pidetyt tapahtumat keräsivät monenikäistä väkeä. Nuotiolla on laulettu yhteislauluja ja juotu nokipannukahveja.

Puun huoltajaksi

Halauspuu-metsän puita saa adoptoida vuosimaksua vastaan. Oman puun saa vuodeksi 60 eurolla, kolmeksi vuodeksi 160 eurolla ja viideksi vuodeksi 250 eurolla. Osa 30 hehtaarin metsästä on varattu luontopoluille, loppu on talousmetsää.

Adoption kesto voi olla vuodesta viiteen vuotta. Adoptoija saa itse valita puunsa, ja adoptoinnista tehdään sopimus. Sopimukseen kuuluu lupa käyttää nuotiopaikkaa polttopuineen ja Halauspuu-metsän polkuverkostoa sekä oikeus ripustaa omaan adoptiopuuhunsa linnunpönttö.

Jokainen adoptiopuu on numeroitu. Merkinnällä kerrotaan, onko puu jo varattu. Jos adoptoija ei löydä puutaan tai kaipaa muuta apua, Romo toimii tarvittaessa halauspuuoppaana.

”Pidämme yhteyttä adoptoijiin sähköpostitse. Järjestämme tapahtumat ajatellen ensisijaisesti heitä”, Puikkonen kertoo.

Romon mukaan adoptoija voi luottaa siihen, ettei hänen adoptoimaansa puuta tieten tahtoen kaadeta kesken ”huoltajuuskauden”.

”Minähän siitä päätän, tuleeko moto metsään vai ei. Eikä se tule”, Romo toteaa ykskantaan.

”Adoptiosopimuksessa sovitaan, mitä oikeuksia adoptoijalle kuuluu. Sopimuksessa otetaan huomioon myös luonnonilmiöiden, kuten mahdollisten tuulituhojen, aiheuttamat haitat”, Seija Puikkonen täsmentää.

Tähän mennessä puita on adoptoitu parikymmentä. Pentti Romo on varautunut antamaan adoptioon kaikkiaan sata puuta.Asiakkaat vierailevat metsässä etenkin viikonloppuisin. Silloin Halauspuu-metsän parkkipaikalla näkyy useita autoja.

Sari Gustafsson
Teemapolut vievät erilaisiin metsämaisemiin. Polun viitat on tehty päreistä.

Myös kyläyhdistys adoptoi

Pentti Romo sanoo, ettei hän odota Halauspuu-metsästään voittoa. Hänen toiveenaan on tulojen ja menojen tasapaino.

Tarvikkeet Halauspuu-metsän kiinteisiin rakenteisiin hän sai omasta metsästä. Mainontaan ei törsätä: puiden adoptoinnista annetaan tietoa vain yrityksen nettisivuilla. Sana on kulkenut myös puskaradion ja muutaman lehti- ja radiohaastattelun kautta.

Romon ja Puikkosen mielestä vielä tärkeämpää kuin se, että puita tarjotaan adoptoitavaksi, on tarjota luonnonystäville uusi tapa kokea luontoa. Puunsa luona käydessään asiakas tulee tarkkailleeksi luontoa ja vuodenaikojen vaihtumista. Lisäksi hän saa nauttia eväänsä nuotiopaikalla metsän ääniä kuunnellen.

”Toivomme, että jatkossa täällä kävisi myös ryhmiä, kuten päiväkoti- tai vammaisryhmiä”, Puikkonen sanoo. Hänen mielestään Halauspuu-metsä voisi olla vaihtoehto lapsille tarkoitetuille sisäliikuntapuistoille. Ilma on raikasta ja hälyä vähemmän.

Adoptoitavaksi tarjottuja puita ovat toistaiseksi adoptoineet yksityishenkilöt sekä Selin kyläyhdistys.

”Myös Lepsämän kyläyhdistys aikoo adoptoida männyn, sillä se toivoo jäsentensä viettävän useammin aikaa luonnossa”, Romo kertoo.

Sari Gustafsson
Vihdin Selissä sijaitseva Halauspuu-metsä on talousmetsää, jota omistaja ei halua hakkauttaa.

Tulipaikkaa suojaa kotirauha

Vihtiläisen metsänomistajan Pentti Romon yritysidea perustuu siihen, että puun ”adoptoinut” henkilö saa oikeuden kulkea kyseisessä metsässä ja sen poluilla. Mutta eikö metsissä kulkeminen ole muutenkin sallittua jokamiehenoikeuksien perusteella?

”Jokamiehenoikeudet sallivat kaikkien ulkoilla metsässä sekä esimerkiksi kerätä marjoja ja sieniä. Se on kuitenkin niin sanottu väistyvä oikeus. Tarpeen vaatiessa metsänomistaja voi sulkea tietyn alueen yleisön käytöstä vaikkapa lippusiimalla. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi taimikko tai vesakon­torjunta-alue”, kertoo MTK:n edunvalvonnan päälakimies Risto Airikkala.

”Jos maanomistaja on tehnyt mailleen rakenteita, esimerkiksi luontopolun viitoituksineen ja nuotiopaikkoineen, ne kuuluvat kotirauhan piiriin, ja omistaja voi pyytää alueelle luvatta tullutta poistumaan.”

Toisen maille ei saa ilman lupaa tehdä avotulta eikä tietenkään käyttää jonkun muun omistamia polttopuita. Myöskään linnunpönttöä ei sovi ripustaa puuhun ilman maanomistajan lupaa.

Puun ”adoptoinnin” tai ”omistamisen” sijasta Airikkala neuvoo metsänomistajaa käyttämään sopimusteksteissä ja yrityksen mainoksissa termiä ”puun määräaikainen suojelu”. Näin metsänomistajan oikeus puihinsa säilyy juridisesti vahvana.