Jutut 08.09.2017

Hirsirakentamista ei voi oppia ilman omin käsin tekemistä. ”Asia jää parhaiten päähän, kun se opetellaan omin käsin, itse käsittämällä”, alan taitaja Seppo Kalliokoski muistuttaa.

Viikko alkaa aurinkoisessa nollakelissä, kun hirsikurssilaiset kohtaavat toisensa ensi kertaa seinäjokelaisella sahalla.

”Mökissä on kahvia, ja lounasta saa ammattioppilaitokselta, jossa on tosin helposti vähän ruuhkaa”, opastaa kurssin opettaja Seppo Kalliokoski.

”Eiköhän ne anna tilaa, kun mennähän kirvehet käressä”, arvelee kurssin kauhavalainen.

Siitä lähtien ovat hymy ja puhe herkässä. Samalla, kun täytetään paperille henkilötietoja, parannetaan metsää ja maailmaa. Kun hankintahakkuun ja energiapolitiikan pahimmat epäkohdat ovat kunnossa, ottaa opettaja ohjat käsiin.

”Ensin kuoritaan puut, mikä onkin heti tärkein ja vaikein homma.”

”Tuleeko suorat seinät?”

”Joo.”

”Ja jos tulee vinot, niin sanotaan, että tehtiin tarkoituksella.”

Hieno viikko luvassa, paljon käytännön tietoa ja taitoa jaossa, ja juttukin luistaa heti aamusta.

Mikko Lehtimäki
Seppo Kalliokoski toivoo, että myös nuoret ja naiset innostuisivat tulemaan kursseille.

Ponnaripäinen hirsitaitaja

Kun pehmeästi keskipohjalaisella kielellä myhäilevä ponnaripäinen mies komentaa jäyhiä eteläpohjalaisia rakentajia, luulisi ilmassa leijuvan ainakin pientä epäilyksen katkua.

Mutta ei vain leiju. Opettaja on sen sortin ammattilainen, ettei hänen taitojaan epäillä.

Parikymmentä viime vuotta halsualainen Seppo Kalliokoski on kutsunut itseään kuvanveistäjäksi. Hirsikurssittajaksi hän ryhtyi jo kymmenisen vuotta aiemmin, ja hirsirakentaja hän on ollut pienestä pitäen.

”Isä ja isoisä olivat pienviljelijöitä ja käsityöläisiä. Sieltä puuhomma tuli perintönä. Vähän yli parikymppisenä tein isän kanssa itselleni hirsitalon”, kertoo Kalliokoski.

Kalliokoski laskee pitäneensä 30 vuoden aikana satakunta hirsikurssia. Ainoat oppineet ovat itseoppineita, muut ovat opetettuja, mies siteeraa Paavo Haavikkoa.

Sama pätee kurssilaisiin, joiden kannattaa Kalliokosken mielestä kehittää omat oppinsa, kun ovat ensin hakeneet neuvoja mahdollisimman monelta.

”Tämä on käytännönläheinen kurssi. Asia jää parhaiten päähän, kun se opetellaan omin käsin, itse käsittämällä.”

Opettaja tarjoilee silti yhden teorian. Se koskee puun kaatamista. Hirsipuu on kaadettava taivaallisen kuun kolmantena perjantaina idän suuntaan, mieluiten vastamäkeen, jotta se notkahtaisi taipuisammaksi.

Kovin totinen oikea oppi tämäkään ei ole. Kalliokosken mielestä hirsirakentaminen ei ylipäätään ole niin vakavaa, vaikka mies pitääkin itseään hirsifanaatikkona, jopa hirsifundamentalistina.

Jo kauan sitten Kalliokoski huomasi, että eniten kurssilla oppii opettaja. Opettaessa on pakko miettiä, voisiko asiat tehdä helpommin. Itsekseen tekee vain omalla tyylillään, usein vaikeammin.

Mikko Lehtimäki
Opettaja Seppo Kalliokoski seuraa, kun Erkki Aro viimeistelee taltalla hirren alapinnan varausta.

Hirsitalo tyttärentyttärelle

Kurssimateriaalina on pari viikkoa sitten kaadettuja pyöreitä puita ja vanhempia, sivulta suoraksi sahattuja pelkkahirsiä.

”Ihmeellisen hyvät männyt ovat löytäneet. Ja kun ne on kaadettu käsityönä, ei ole moton piikkirullan jälkiä rungossa”, ihastelee Kalliokoski.

Kuoriminen on hikistä hommaa. Kun yhden tukin kuorii petkeleellä ja kuorimaraudalla, jää lämpö loppupäiväksi, kertaa kurssilainen kokemuksiaan.

Tavoite on pystyttää kurssiviikon aikana kaksi rakennelmaa. Erkki Aro ja Eero Kotanen tekevät grillipaikan kehikon. Ari Manni ja Reijo Kallio kokoavat laavua.

Kaikilla on kokemusta puun käsittelystä ja jokaisella mielessä jokin oma projekti. Ammattia ei ole kukaan hakemassa.

”Huvittaisi joskus korjata vanha hirsitalo Ullavalla. Ja tyttärentyttärelle olisi hienoa tehdä hirsitalo. Mutta kun hänellä on ikää vasta kaksi vuotta, ei ole niin kiire. Näissä hommissa pitää olla pitkäjänteinen”, kertoo Kotanen.

Seuraa lisää ratkaisevia vaiheita. Ratkaisevan tärkeää on varauksen muodon piirtäminen harpin avulla, kahdessa vaiheessa. Poraamisessa on omat konstinsa. Jos pyöreän reiän halkaisija on 32 millimetriä, siihen lyödään 25 millimetrin neliskulmainen tappi.

”Hyvän poran pää on kuin kourutaltta, se pureutuu puuhun hyvin. Tämän satuin löytämään kirpputorilta”, näyttää Kalliokoski aarrettaan.

Mikko Lehtimäki
Hirsisalvoksen lopullinen muoto löytyy toisella piirtämällä.

Aivojen ja käsien yhteistyötä

Hirsirakentamisen periaatteista Seppo Kalliokoski ei tingi. Sen sijaan ikivanhoihin työkaluihin hän ei takerru.

”Isä laittoi minut pienenä poraamaan niin paljon reikiä käsiporalla, että se ei enää innosta.”

Moottorisaha ei Kalliokosken mukaan nopeuta työtä kovin paljon, se vain on niin hirveän kätevä. ”Ei 1700-luvullakaan enää käytetty kivikirvestä, vaan sen ajan parhaita työkaluja.”

Seuraavaksi on luvassa todellista käsityötä, kun oppilaat kootaan piiluamaan. Työkaluna on kaksipuolinen piilukirves.

”Veistoliikkeen pitää olla viiltävä. Koko vartalo mukaan, ja rento ote. Seinäpinnan suuntainen liike tukkii samalla huokoset vedeltä”, näyttää opettaja.

Kirves kädessä todetaan taas, että käytäntö on eri asia kuin teoria.

”Kylläpä hirsiin liittyy mielettömästi erilaisia asioita”, ihmettelee yksi kurssilainen.

Käytännön miesten seassa taitojaan koettelee Vaasan yliopistosta eläköitynyt atk-alan erikoistutkija Reijo Kallio. Hän kertoo oppineensa kurssilla joka päivä uutta.

”Ihminen on kehittynyt, kun käden ja aivojen on pitänyt toimia yhteistyössä. Mutta nyt kun istutaan vain ruudun edessä, se ei ole enää ihmisarvoista elämää”, pohtii entinen tietokonemies.

Mikko Lehtimäki
Eero Kotanen viimeistelee hirttä toiseen sopivaksi.

Hirsi on taas tulossa

Kurssin loppusuoralla oppilaat hyrisevät tyytyväisyyttään, samoin oppi-isä. Taas oli ilo opastaa motivoituneita aikuisia.

”Välillä hirsikursseilla oli hiljaisempaa, mutta kiinnostus on lisääntynyt. Muutama vuosi on ollut oikein buumia”, sanoo Kalliokoski.

Vaikka keski-ikäiset miehet ovatkin enemmistö, kursseilla käy monenlaista väkeä. Myös nuoria ja naisia näkyy, mutta saisi näkyä enemmänkin.

”Moottorisaha saattaa vierastuttaa naisia. Mutta turhaan naiset arastelevat, he ovat pärjänneet kursseilla vähintään yhtä hyvin kuin miehet”, yllyttää opettaja.

Kalliokoski ei ihmettele hirsirakentamisen uutta suosiota. Hänen mukaansa tämä on vasta alkua sille, kun energiatiiviit talot ja homeongelmat todella räjähtävät käsiin. Silloin on pakko ottaa pari askelta taakse ja vapauttaa hengittävä hirsi normien puristuksesta.

Kurssiviikolla on käynyt selväksi, että hirsirakentamista ei opita kirjoista. Kalliokoski suostuu silti miettimään alan tärkeimpiä yleisiä oppeja. Vähän aikaa siinä harkinnassa menee, mutta sitten opettaja keksii kaksi teesiä.

”Kaikissa rakennuksissa pitäisi nostaa arvoon kokemusperäinen tieto. Ja se toinen teesi on tekemällä oppiminen.”

Juttu on julkaistu Aarteessa 7/2014.