Jutut 21.04.2017

Kyyt heräävät talvihorroksesta keväällä ja ryhtyvät oitis kosintapuuhiin. Tiesitkö, että kyyt selviävät pohjoisemmassa kuin mikään muu käärmelaji maailmassa?

Maalis-huhtikuun vaihteessa ensimmäiset kyykoiraat ovat eteläisessä Suomessa jo uskaltautuneet maan pinnalle lämmittelemään. Talvi painoi koiraiden elintoiminnot säästöliekille, ja nyt on kiire valmistautua pian alkavaan vuoden kohokohtaan. Siittiöiden kehitys vaatii lämpöä, ja koiraat haluavat olla valmiina, kun naaraat heräilevät viikkoa paria myöhemmin.

Koiraat hakeutuvat talvikolon ympäristön lämpimimpiin paikkoihin. Lisäksi niillä on omat keinonsa tehostaa lämmön talteenottoa. Nipuissa on lämpimämpää, ja mitä viileämpi sää, sitä tiiviimmissä nipuissa kyyt ovat. Nipun reunamilla on kylmempää, lämpimämpään keskustaan on tunkua.

Hyvä keino on myös kiivetä paistattelemaan tuulensuojaiselle puunrungolle. Usein kyy hakeutuu lämmittelemään auringonpaisteeseen ja painautuu tiiviisti maata vasten levittämällä kylkiluunsa.

Käärmeillä ei ole rintalastaa kuten ihmisillä, joten ne voivat liikutella kylkiluitaan. Vartalo muotoutuu leveäksi matoksi ja aurinkoa vastaanottava pinta suurenee.

Koiraiden paini on kuin tanssia

Vähitellen naaraatkin heräävät ja lämmittelevät muutaman päivän talvikolon lähistöllä. Häät vietetään juhla-asussa, koiraat luovat nahkansa siittiöiden valmistuttua. Hyväkuntoinen naaras erittää myös ilmaan leviävää feromonia, tuoksuainetta, jota yksikään koiras ei voi vastustaa.

Naaras siirtyy suojaiseen paikkaan odottamaan. Odotuksesta ei tule pitkä: pian saapuu ensimmäinen kosija naaraan jättämää hajujälkeä pitkin. Kyykoiraat ovat herrasmiehiä. Usein ne hellittelevät naarasta koko tapaamispäivän. Ne luikertelevat naaraan selässä ja lipovat sitä hellästi kielellään. Saattaa kuitenkin käydä niin, että kilpakosijatkin ovat löytäneet saman ihastuttavan tuoksun ja saapuvat paikalle.

Kuka koiraista voittaa naaraan suosion? Koiraat kisaavat paritteluoikeuksista painimalla. Säännöt ovat selvät, purra ei saa. Ideana on painaa vastustaja maahan ja selättää kilpailija.

Paini näyttä tanssilta, koiraat kietoutuvat toisiinsa ja meno on vauhdikasta. Välillä mennään pitkona pitkin maata, välillä pystyssä ja hutkitaan kilpailijaa vartalolla. Yleensä vahvempi voittaa, ja hävinnyt poistuu näyttämöltä. Voittaja palaa naaraan luo ja jatkaa naaraan liehittelyä. Voitti kumpi tahansa, naaras hyväksyy voittajan sulhokseen. Se ei ole kevytkenkäinen, vaan järkevä ja haluaa parhaat geenit poikasilleen.

Lisse Tarnanen / VL-arkisto
Kyykoiraiden tanssissa koosta on etua. Voittajakaan ei voi huoahtaa, vastaan voi tulla uusia haastajia.

Keväisiä kosiomenoja

Seuraavana päivänä liehittely jatkuu. Koiras kiertää kehää naaraan selässä, ja vähitellen hännät alkavat tapailla toisiaan. Vihdoin naaraskin lämpiää asialle ja avaa myös sukuaukkona toimivan kloaakkinsa toiselle koiraan kahdesta peniksestä.

Parittelu voi kestää tuntejakin. Pariteltuaan koiras haluaa varmistaa omien geeniensä siirtymisen tuleville polville ja ruiskuttaa naaraaseen ainetta, joka muuraa munanjohtimet umpeen muutamaksi päiväksi. Usein sulhanen jää naaraan luokse varmistamaan isyyttään ja torjumaan kilpakosijoita.

Naaras voi myöhemmin paritella uudestaan joko toisen tai saman koiraan kanssa. Tutkimuksissa on todettu, että yli puolella kyypoikueista on useampia isiä.

Poikaset syntyvät elokuussa

Parittelukauden loputtua koiraat hakeutuvat kesälaitumilleen, ja paritelleet naaraat jäävät paikoilleen talvikolon läheisyyteen.

Käärmeet syövät isokokoista ravintoa, eikä poikasten täyttämään vartaloon mahdu isoja saaliita. Naaraat satsaavat kaiken jäljellä olevan energiansa poikasten kehittymiseen ja välttävät turhaa liikkumista.

Poikaset syntyvät elokuun puolenvälin tienoilla, ja niillä on vain hetki aikaa kerätä ravintoa pitkän talven ajaksi. Saalistaminenkaan ei ole vaaratonta, pieni poikanen mahtuu moneen kitaan ja nokkaan.

Ensimmäinen talvi on kova paikka pienille poikasille, ja usein yli puolet niistä nukkuu ikiuneen. Synnyttäneillä naaraillakin on kova kiire tankata ravintoa seuraavaa talvea varten.

Naaraat eivät lisäänny läheskään joka vuosi. Pitkä syömättömyys vaatii veronsa, ja osa naaraistakin menehtyy seuraavana talvena.

Ekologista myyräntorjuntaa

Kyyt ovat selviytymisen mestareita ja selviävät pohjoisemmassa kuin mikään muu käärmelaji maailmassa.

Ne ovat kotonaan mitä erilaisimmissa ympäristöissä, kunhan siellä on paikkoja lämmittelyyn, suojaisia piilopaikkoja saaliseläimille ja kyille itselleen.

Kyyt saalistavat mieluiten pieniä nisäkkäitä; etupäässä myyriä ja hiiriä. Parempaa biologista myyräntorjujaa ei ole. Taimikot kiittävät. Kyyt torjuvat omalta osaltaan myös ihmisille vaarallista myyräkuumetta.

Jarmo Latva / VL-arkisto
Tyypillinen naaraskyy on ruskea. Naaraan häntä on lyhyt, jolloin pidempään vartaloon mahtuu enemmän poikasia.

Kyy väistää ihmistä

Kyynaaraat ja -koiraat on helppo erottaa toisistaan vartalon mallista. Koiraat ovat paljon pienempiä, kuten muillakin kotimaisilla käärmelajeilla. Koiraan häntä on pitkä ja kapea, eikä sen alkamiskohta erotu kunnolla.

Naaraalla on lyhyt häntä, joka erottuu selvästi. Vartalo on pitkä, jotta sinne mahtuu mahdollisimman monta poikasta. Yleensä naaraat ovat ruskeita tai rusehtavia ja sahalaita on ruskea. Koiraat ovat harmaita ja sahalaita on tumma, kontrastit ovat selvempiä kuin naarailla.

Silmien värissäkin on eroa: koiraan silmät ovat voimakkaan punaiset, naaraan vivahtavat enemmän oranssiin. Kyistä noin 15 prosenttia on mustia. Ne voivat olla koiraita tai naaraita.

Jos tapaat kyyn, liiku hitaasti ja tarkastele sitä kaikessa rauhassa. Puhua voit huoletta, käärmeillä ei ole korvia.

Käärmeet ovat omaperäisiä ja kekseliäitä luontokappaleita, joiden elämän seuraaminen on kiinnostavaa. Jalattomuus ei käärmettä haittaa, joten älä sinäkään sitä paheksu. Kyy väistää ihmistä, ja sen myrkky on saalistamista varten.

Miten erottaa kyyn ja rantakäärmeen?

Manner-Suomessa elää vain kaksi käärmelajia, eikä niitäkään aina eroteta toisistaan. Kyyn elinalue ulottuu reilusti Napapiirin pohjoispuolelle, kun taas rantakäärmeitä tavataan lähinnä eteläisessä Suomessa.

Väritys ja kuviot eivät käärmeillä ole varmoja lajituntomerkkejä. Silti lajit on helppo erottaa toisistaan, kun tarkemmin katsoo. Silmät ovat erilaiset. Kyyn punaisessa silmässä on musta pitkittäisrako. Rantakäärmeen pupilli on pyöreä ja sitä ympäröi kullankeltainen rengas.

Jos käärmeellä on keltaiset, oranssit, kupariset tai vaaleat niskalaikut, se on rantakäärme. Jos niskalaikkuja ei ole, käärme voi olla rantakäärme tai kyy.

Kyyllä on usein selvä sahalaita, mutta joskus se näkyy vain heikosti ja joskus se voi puuttua kokonaan. Rantakäärmeen selän pilkkurivistö voi joskus erehdyttävästi muistuttaa kyyn sahalaitaa. Musta käärme voi olla kyy tai rantakäärme.

Rantakäärmeen vartalo on pitkä ja piiskamainen, kyy on paljon pönäkämpi ja hidasliikkeisempi. Täysikasvuisina kyyt ovat lyhyempiä kuin rantakäärmeet.

Jos näet todella ison käärmeen, olet tavannut rantakäärmenaaraan, joka voi kasvaa saaristossa yli 120-senttiseksi.

Lisse Tarnanen / VL-arkisto
Moni tuntee rantakäärmeen keltaisista niskalaikuista. Aina niitä ei kuitenkaan ole.

Kyy (Vipera berus)

  • Kyy on Suomen ainoa myrkkykäärme. Jos se pääsee puremaan, on syytä hakeutua heti lääkäriin.
  • Lapsille, iäkkäille ja allergisille sekä lemmikkieläimille kyyn purema voi olla vaarallinen. Nuoren käärmeen purema on vaarallisempi kuin vanhan.
  • Kyy viihtyy lämpimillä paikoilla, esimerkiksi hakkuuaukeilla ja kallioilla. Se välttää paikkaa, jossa on paljon muurahaisia.
  • Kyytä ei ole Suomessa rauhoitettu toisin kuin muualla Länsi-Euroopassa.

 

Juttu on julkaistu Aarteessa 4/2015.