Jutut 24.03.2017

Kirsi Ihalainen tähtää kansain­väliseen menestykseen metsän ääniä toistavilla taide­teoksillaan, joiden materiaalina on puuta ja käpyjä.

Satoja vuosia vanha kelohonka toistaa joutsenen laulua, sateen ropinaa ja majavan nakerrusta. Kuusamon suurpetokeskuksen Juuso-karhu tuhahtelee raapimassaan kelonkappaleessa. Teerien soidinäänet kuuluvat isosta käpypallosta, jossa äänilaite on piilotettu 5 100 männynkävyn keskelle.
Kaikki tämä tapahtuu helsinkiläisessä olohuoneessa, jota emännöi äänitaiteilija Kirsi Ihalainen.

Työt ovat vahvasti metsäisiä paitsi ääniltään myös materiaaleiltaan.

”Minun on ollut vaikeaa määritellä itseäni. Olenko kuvataiteilija, multimediataiteilija vai äänitaiteilija”, pohtii Ihalainen, 34.

Pelissä yksi vastaan 40

Aalto-yliopiston Media Labista valmistunut taiteen maisteri innostui äänittämisestä aikanaan jo Tampereen ilmaisutaidon lukiossa, jossa hän teki ensimmäisen äänityksensä. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän suoritti datanomin opinnot.

”Kauppaoppilaitoksessa opin koodaamaan. Taito on päässyt käyttöön luodessani pelejä, suunnitellessani multimediasovelluksia ja ennen kaikkea tehdessäni äänitaideteoksia.”

Ihalainen on valmistunut myös medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulun äänilinjalta.

Vuodesta 2008 lähtien hän on tehnyt äänityksiä ja työskennellyt muun muassa teatterissa, studioissa ja Yleisradiossa. ”Naisia on äänittäjinä, ääniteknikkoina ja -suunnittelijoina vielä melko vähän.”

Työskennellessään Kanadassa Ihalainen vaikuttui siitä, kuinka suuret resurssit siellä on käytettävissä.

”Bändiä äänitettäessä saattaa pelkästään rumpujen symbaaleja varten olla oma äänispesialisti, samoin muilla soittimilla omansa. Ylipäätään Pohjois-Amerikassa äänittäjän työtä arvostetaan paljon enemmän kuin Suomessa.”

Suomessa äänisuunnittelija ei Ihalaisen mukaan ole samanarvoisessa asemassa kuin visuaalisen puolen ammattilaiset. Uutta peliä rakentamaan voidaan palkata 40 visualistia mutta vain yksi ääniammattilainen. Tämä tekee kaiken musiikista tehosteisiin, editoi, miksaa ja käsittelee äänet sopivaan tallennusmuotoon.

Maria Miklas
Ihalainen liimaa Teeren Transsi -teokseensa tuhansia männynkäpyjä.

Ääntä Äänekoskella

Ihalainen asuu Helsingin Arabianrannassa, mutta hänen työpajansa sijaitsee Äänekoskella. Pajallaan Ihalainen nikkaroi tilaa vievät ääniteoksensa. Kannot, kelot ja kävyt ovat visuaalisia elementtejä, joilla taiteilija verhoilee ääntä tuottavat laitteet.

Hänen Kelosound-kaiuttimensa ovat uniikkeja taideteoksia. Kelot niihin samoin kuin muihinkin teoksiinsa taiteilija saa kuusamolaiselta luottotoimittajaltaan.

Ihalainen kuivaa kelot ja hioo leikkuujäljet puun ylä- ja alaosasta. Muuten hän jättää kelon luonnon muovaamaksi. Kelosound-kaiuttimissa näkyvät esimerkiksi kaarnakuoriaisten jäljet. Äänilaitteet on sijoitettu sisälle keloon, jonka runko toimii akustisena elementtinä.

”Jokainen kelo soi eri tavalla. Siksi niihin täytyy sovittaa äänet yksilöllisesti”, Ihalainen kertoo.
Hänen äänittämiään metsän äänitiedostoja voi ostaa yksittäin, ja niitä soitetaan hänen itse tekemänsä mobiilisovelluksen kautta.

”Ääniä voidaan ohjelmoida soimaan jatkuvasti. Voi esimerkiksi nukahtaa sateen ropinaan.”

Taideteosta ei yleensä saa koskettaa, mutta Kelosound on erilainen.

”Keloa kuuluukin koskettaa. Paina korva puuhun ja kuuntele”, Ihalainen rohkaisee.

Hän toivoo saavansa kaiuttimet myyntiin tulevaan kesään mennessä. Sen jälkeen niitä voi hankkia hänen hiljattain perustamansa Kelosound-yrityksen verkkosivujen kautta.

Eläimet tulevat lähelle

Äänitysmatkoillaan taiteilija painelee kalustonsa kanssa keskelle metsää telttailemaan. Mukana on monenlaisia mikrofoneja: sellaisia, jotka kuulevat karhun tuhahtelun parinsadan metrin päästä, ja sellaisia, jotka äänittävät metson soidinlaulun parin metrin päästä.

Jo neljän vuoden ajan Ihalainen on tehnyt äänitysmatkojaan eri puolille Suomea, enimmäkseen kuitenkin Kuusamoon, itärajan lähelle.

”Kuusamossa pääsee kauaksi asutuksesta ja teistä, joten äänitteistä ei tarvitse poistaa niin paljon esimerkiksi autojen ääntä.”

Havaintokopissa tai teltassa Ihalainen viettää aikaa kuulokkeet päässään valmiina äänittämään heti, kun eläin saapuu paikalle. Hän kertoo hienoista hetkistä, kun teeret kerääntyvät kopin ympärille, metso aloittaa puolenyön jälkeen laulunsa juuri mikro­fonin edessä tai kello neljältä aamuyöstä ahma saapuu haaskalle.

”Siinä tilanteessa täytyy painaa äkkiä äänitys päälle. Sitä ei voi pitää päällä koko yötä, sillä äänitiedostosta tulisi liian iso ja sen purkaminen veisi liikaa aikaa.”

Kaikki ylimääräiset äänet, kuten tuulen suhinan sekä äänittäjän omat rapinat, Ihalainen puhdistaa lopullisesta äänitiedostosta.

Installaatio ja ukkosenjylyä

Kirsi Ihalaisen äänitaide on jo esittäytynyt ulkomailla. Ääni-installaatio Suomalaisen Metsän Taajuudet matkasi viime syksynä Yhdysvaltojen Michiganissa järjestettyyn suureen ArtPrize-taidekilpailuun. Sieltä Ihalainen sai kunniamaininnan.

Ääni-installaatio on tehty kannosta sekä katosta riippuvista keloista, joissa suomalaisen metsän äänet soivat. Teos on ollut esillä myös Helsinki-Vantaan lentokentällä sekä Helsingin Annantalolla.

Saksan Kölnissä sijaitsevassa kylpylässä on sauna, jossa on Ihalaisen tekemät, suomalaisesta metsästä peräisin olevat äänet. Tiettyjen äänien kuten ukkosenjylyn yhteydessä lauteet tärisevät, joten saunoja saa eksoottisen kokemuksen.

Tulevaisuudessa Ihalainen suunnittelee tekevänsä Sibelius-­Akatemiaan väitöskirjan generatiivisesta ääni­suunnittelusta. Termillä tarkoitetaan ääntä, joka ei toistu samanlaisena.

”Sellaista voidaan käyttää esimerkiksi peleissä. Nykyään niissä äänet toistuvat samanlaisina, mikä saattaa kyllästyttää pelaajaa. Tutkin, tuleeko kuuntelukokemuksesta rikkaampaa generatiivisella äänellä ja minkälainen vaikutus vaihtuvalla äänellä on kuuntelijaan.”

Revontulien ääniä

Äänitaiteen ala kasvaa Ihalaisen mukaan jatkuvasti. Koska äänen tallennukseen ei ole viime aikoina luotu uusia teknisiä innovaatioita, Ihalainen toivoo pääsevänsä kehittämään sellaisia.

Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi äänitaiteilija tekee Suomen luontokeskus Haltiaan Espoon Nuuksioon teoksen, josta hän ei vielä paljasta muuta kuin että se on ”massiivinen”. Teos tulee näytteille lokakuussa.

Ennen kesää hänellä on paljon muutakin tehtävää.

”Odotan sanaa, milloin pöllöjen ääntely nyt keväällä alkaa. Silloin on heti lähdettävä äänittämään”, Ihalainen kertoo.

Sitä ennen hän äänittää Rovaniemellä revontulia.

Taiteilija
Kirsi Ihalainen

Syntynyt: 1982 Tampereella
Asuu: Helsingissä
Opinnot: taiteen maisteri (2015), medianomi (2008), datanomi (2003), lisäksi opiskellut Tampereen Konservatoriossa viulunsoittoa ja oopperalaulua
Ajankohtaista: Ihalaiselle on myönnetty valtion puolivuotinen valo- ja äänitaiteen taiteilija-­apuraha