Jutut 28.04.2017

Aarre lähetti tutkimusryhmänsä selvittämään, millaista jännitystä tarjoaa metsäpakopeli. Repoveden kansallispuistossa odotti salaperäisen retkeilijän hylkäämä leiri.

Kesäkuinen lauantaiaamu, Repoveden kansallispuisto venyttelee hereille sateisen yön jälkeen. Lapinjärven sisäänkäynnin edessä seisoo nainen punaisissa liiveissä, joissa lukee Park Ranger.

”Hänninen”, hän esittelee itsensä ja todistaa henkilöllisyytensä näyttämällä muovikorttia. ”Hyvä, että pääsitte tulemaan.”

Park Ranger eli puistonvartija Marika Hänninen selvittää lyhyesti tilanteen: Kansallispuistosta on löydetty eilen hylätty leiri. Sitä on pidetty silmällä, mutta retkeläisestä ei ole edelleenkään havaintoja. Hän on kadonnut. Minne? Sitä ei tiedetä. Ei myöskään syytä hänen katoamiseensa.

Tapaukseen on saatava selvyys. Sitä tutkimaan saapui Aarre-lehden kokoama ryhmä. Sen kuopus on lukiolainen Joona Jäntti, 16. Hänet lähetettiin matkaan sairaanhoitajaäitinsä Hanna Jäntin, 42, kanssa.

Kokemusta edustaa puolustusvoimissa työskentelevä Teijo Niininen, 52, joka on viettänyt eräelämää teinivuosista lähtien. Mukaansa hän hälytti vaimonsa, lähihoitaja Riika Niinisen, 49. Viides jäsen on fysioterapeutti ja luokanopettajaopiskelija Hanna-Liisi Heinola, 24.

”Haluan teiltä raportin tapahtuneesta”, Hänninen ohjeistaa.

On aika lähteä matkaan.

Johannes Wiehn
Metsäistä mysteeriä olivat selvittämässä Joona Jäntti (vas.), Hanna-Liisi Heinola, Hanna Jäntti sekä Riika ja Teijo Niininen.

Vihjeillä eteenpäin

Sammaleisessa, upottavassa maastossa kasvaa kauan sitten istutettu ja harventamatta jäänyt kasvatuskuusikko. Sen jälkeen näkyviin piirtyy rinne ja sen katveeseen kasattu sininen teltta.

Teltan edustalla on rinkka ja puun alla pakki. Kaikki rinkan taskut on lukittu numerosarjalukoilla. Myös pakki on lukossa. Tähän leiriytynyt henkilö ei halua, että hänen jäljilleen päästään.

Park Ranger Marika Hänninen on johdattanut ryhmän perille. Hän on tosin varsinaisesti erä- ja luonto-opas metsäelämyksiä tarjoa­vassa Tervarummussa. Eikä kyseessä ole todellinen katoamistapaus, vaan Forest Escape -peli, metsään sijoitettu versio suositusta Room Escape -pelistä.

Huonepakopelissä osallistujien täytyy selvitä vihjeiden avulla ja tehtäviä ratkomalla määräajassa pois suljetusta huoneesta. Tervarummun suunnittelemassa Sekaisin Skutsissa -metsäpakopelissä ryhmällä on tunti aikaa selvittää, mitä on tapahtunut.

On löydettävä vihjeitä, avattava lukkoja. On edettävä yhteisvoimin. On ruiskutettava Offia, sillä myös hyttyset ovat saapuneet tapahtumapaikalle skutsiin eli metsään.

Joona löytää teltan sisältä päiväkirjan. Hylätyn leirin pystyttäjä on kirjoittanut siihen merkintöjään keväästä lähtien.

”Tiedän, että se mitä hän teki, oli väärin, mutta haluan seurata hänen jälkiään”, Joona lukee ääneen pääsiäiseksi päivätystä katkelmasta.

Merkinnät jatkuvat. Kirjoittaja kertoo löytäneensä sopivan leiripaikan. Muutaman sivun jälkeen seuraavat viimeiset lauseet. Niissä on huolestunut sävy. Ilmeisesti joku on päässyt hänen jäljilleen. Hän pohtii, mitä tekisi.

Johannes Wiehn
Hanna-Liisi, Hanna ja Joona tutkivat löytämäänsä rinkkaa.

Siirrettävä metsäpeli

Hänninen seisoo sivussa ja tarkkailee ryhmän suoritusta.

”Katsoitteko tarkasti kaikki kohdat teltasta?” hän kysyy.

Kun rinkan alataskun lukko on pähkäilty auki ja taskusta on otettu kartta, hän tiedustelee: ”Onko taskussa vielä mitään muuta?”

Peliä ohjaava Marika Hänninen antaa vihjeitä, mutta ei liian paljon, vain sen verran, että ratkaisijat eivät jää jumiin pitkäksi aikaa. Jokaiselle ryhmälle tulee vaiheita, jolloin tutkimus ei etene.

Ennen luonto- ja eräoppaaksi kouluttautumista Hänninen opiskeli metsuriksi ja metsätalousinsinööriksi. Repovesi on hänelle kuin oma takapiha, niin tuttu se on. Verenperintöäkin on: Isotäti työskenteli emäntänä Saarijärven rannan savottakämpässä ja äidinäiti naapurikämpässä. Äidinisä oli Kymi-yhtiön miehiä, uurasti näillä mailla savotoissa.

Suosituksi nousseen huonepakopelin metsään sovellettua konseptia Hänninen on suunnitellut yhteistyökumppaneidensa kanssa. Nuuksiossa pelataan pakopelin toisenlaista versiota, ja yrittäjät voivat vaihtaa keskenään pelejä. Forest Escape -peliä ei ole sidottu tiettyyn metsään, vaan sen voi rakentaa sinne, missä pelaajat ovat.

Ryhmän ihannekoko on neljästä kymmeneen. Jos ryhmä on iso, mukaan voidaan liittää lisätehtäviä.

Kansallispuiston alueelle sijoitettu pakopeli tarkoitti neuvotteluja puiston suojelubiologin kanssa. Suunnittelutyöhön käyttämiään työtunteja Hänninen ei ole laskenut, mutta jokaisen pelitapahtuman rakentelu vie häneltä usean tunnin.

”Puolet ajasta on käytetty”, hän ilmoittaa ryhmälle. Tieto saa pelaajat valpastumaan.

Johannes Wiehn
Erä- ja luonto-opas Marika Hänninen seuraa tapahtumia leirin vierellä. Muutaman kerran hän antaa vihjeen, kun ryhmän työskentely jumiutuu.

Taistelu aikaa vastaan

Ratkaisutyö on edennyt. Lukkojen numerosarjoja on paljastunut, ja uusia esineitä vihjeineen on kaivettu esiin rinkan taskuista.

On värillisiä kiviä, joissa on numeroita. Viehelaatikko. Retkikeitin. Kaikella on tarkoituksensa. Melkein kaikella.

Mitä solmut narussa merkitsevät? Värimerkinnät päiväkirjassa? Entä mitä tietoa kätkee kuivamuonapakkaus tikka masalaa?

Teijo ja Riika tutkivat karttaa ja pohtivat sen kätkemää koodia. ”Kokeile 2-7-7”, Teijo ehdottaa Hannalle. Tämä pyörittää lukkoa. Joona huomaa, että äiti on laittanut numerot väärään järjestykseen.

Hanna-Liisi on koonnut löytyneitä paperinpaloja yhteen. Niihin on muodostumassa tekstiä. Sata askelta... jotain sellaista. Onko se ohje? Pitäisikö lähteä? Mutta mihin suuntaan? Ei. Ryhmä ei saa hajota nyt.

Lukkoja on taas yksi vähemmän. Mutta aika kuluu. Noin puolet Hännisen vetämistä Forest Escape -ryhmistä on selvittänyt annetun tehtävän määräajassa. Pääseekö Aarteen ryhmä siihen?

”Aikaa on kolme minuuttia ja seitsemän sekuntia”, Hänninen ilmoittaa.

Salaisuus alkaa selvitä

Kaikki tarvittavat paperinpalat ovat löytyneet. Kun ne laitetaan yhteen, nähdään koko teksti. Ryhmälle on nyt selvää, mitä on tehtävä.

Mutta sitä ennen on tiedettävä, missä on mikäkin ilmansuunta. Joku muistaa, että rinkasta kaivetussa laatikossa oli kompassi. Ryhmäläiset katsovat, mihin sen nuoli kääntyy.

Aikaa on vielä muutama minuutti jäljellä, mutta sen pitäisi riittää. Se riittää. Park Ranger saa kaipaamansa raportin. Mutta mitä oli tapahtunut? Sitä emme voi paljastaa. Mysteeri selviää vain, kun kokoaa ryhmän ja tulee kokeilemaan itse metsäpakopeliä.

Johannes Wiehn
Onnistuuko Aarteen tutkimusryhmä selvittämään mysteerin määräajassa?

Pelinjälkeiset tunnelmat

Nokipannukahveja keitellessä ja makkaroiden kuumentuessa ritilällä erätulien päällä on hyvä hetki käydä läpi metsäpakopelin synnyttämiä ajatuksia.

Tunnelma on innostunut. Ryhmästä tuntuu mukavalta, että tehtävä selvitettiin määräajassa. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että aika kului todella nopeasti.

Hanna-Liisi on pelannut aiemmin kolme kertaa huonepakopeliä, kaksi kertaa Malesiassa ja kerran Kouvolassa. Hänen mielestään metsäpakopeli vei niistä voiton.

”Ajattelin etukäteen, että metsässä tehtävänä olisi kiipeilyä tai vastaavaa ja että liikkuisimme isommalla alueella. Hyvää oli se, että saimme vihjeitä. Huonepakopelissä ohjeita tuli monitorista ja välillä viiveellä, eikä pelaajien tekemistä seurattu näin tiiviisti.”

Erämies Niininen ei tuskastunut, vaikka alku­tilanne oli hämmentävä.

”Jutun juoni ei ollut heti selvä. Ei ollut ajatusta, mistä aloittaa ja mitä etsiä.”

Teijon vaimo Riika oli tyytyväinen, että tuli kokeilemaan peliä vaikka empi osallistumistaan. Hän keksi kartan rastimerkinnöistä koodin, jolla yksi lukoista saatiin avattua ja ryhmä pääsi eteenpäin.

Joonasta pelin huippuhetki oli se, kun viimeinen lukko oli vihdoin auki ja tarvittavat tiedot kasassa loppuratkaisua varten.

Hanna ajatteli, että peliin kuuluisi enemmänkin vääriä johtolankoja. Hän pohtii, että metsäpakopeliä olisi mukava pelata työporukan kanssa.

Ryhmä ruotii tekemisiään hiilloksen hehkuessa, ja mieleen tulee yksi ratkaisemista helpottava asia: käytetyt vihjeet olisi kannattanut siirtää heti sivuun.

Mielikuvitus laukkasi pelissä ja sitä ennen. Pelipaikalle siirryttäessä, pelatessa ja jälkipuinnissa kolme tuntia metsässä hurahti vauhdilla.

Repoveden kansallispuisto

  • Sijaitsee Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa Kouvolan ja Mäntyharjun kunnissa.
  • Puistossa on laaja retkeilypolkujen verkosto ja useita telttailu- ja tulentekopaikkoja. Puiston läpi kulkee Valkealan ulkoilureitti.
  • luontoon.fi/repovesi

Minne pelaa­maan?

Tervarummun Sekaisin Skutsissa -metsä­pakopeliä pelataan ensisijaisesti Kouvolassa Repovedellä ja Verlassa, mutta pelin voi tilata muihinkin metsiin. Ensi kesäksi Tervarumpu lanseeraa Verlan tehdasmuseon alueelle myös historia-aiheisen pakopelin.

Ohjelmapalvelu Hymyilevä Punakettu järjestää BaseCamp Nuuksio -pakopeliä Nuuksion kansallispuistossa.

Elämystorpan metsä­pakopeli rakentuu puhelinsovelluksen varaan. Sitä voidaan pelata esimerkiksi Espoossa Hotelli Korpilammen ja Suomen Luontokeskus Haltian alueella sekä Kirkkonummella Ravintola Hvitträskin ja Ravintola Majvikin ympäristössä. Mobiilipakopeli sopii jopa 40 hengen ryhmille, ja sitä voidaan pelata tarvittaessa missä tahansa metsässä.