Jutut 09.06.2017

Puutarhuri Ari Laakso on rakentanut yhdessä vanhempiensa kanssa 12 hehtaarin kokoisen Ilolan arboretumin Salon Kiikalaan. Kasveja arboretumissa on jo yli kymmenentuhatta.

Tie mutkittelee maalaismaisemassa Ilolan tilalle Salon Kiikalassa. Ilolan taimisto syntyi vuonna 1989 rakkaudesta itse kasvatettuihin alppiruusuihin ja puihin. Myöhemmin taimiston kasvivalikoima laajeni perennoihin.

Vanhan maatilan maille kaivetun lammen ympäristössä sijaitsee myös arboretum eli puulajipuisto. Neljännesvuosisata sitten perustettu puisto sai alkunsa taimiston huonokuntoisimmista kasveista. Metsäpuutarhan ensimmäisiä kasveja olivat alppiruusut, jotka nykyään kukkivat mahtavaksi kasvaneena kukkamerenä puiden suojassa joka kevät.

Puutarha on laajentunut vuosittain, ja sen hiekkakäytävät kuljettavat vierailijaa erilaisiin tunnelmiin. Tällä hetkellä arboretumin koko on jo noin 12 hehtaaria.

Harvinaisuus Suomessa

Metsään rakennetut puutarhat ovat Suomessa edelleen harvinaisia. Puutarhuri Ari Laakso on rakentanut yhdessä vanhempiensa kanssa Ilolan arboretumia vapaa-aikanaan ja omilla rahoillaan. Talvet hän työskentelee metsätöissä Salon kaupungilla; keväät, kesät ja syksyt menevät taimiston töissä.

Laakso sanoo istuttaneensa puutarhaansa vain sellaisia kasveja, joista itse pitää.

”En ole keräilijä. Uuden kasvin täytyy olla sellainen mistä tykkään.”

Suosikkikasveja hänellä on kuitenkin ilmeisen paljon. Kolmen kilometrin mittaisella kierroksella Laakson arboretumissa näkee mittavan määrän harvinaisia ja puutarhaharrastajien himoitsemia kasveja.

”Vierailijaryhmiä käy kesäaikaan lähes päivittäin”, puutarhuri kertoo suosituksi matkailukohteeksi nousseesta arboretumista.

Ritva Tuomi
Ari Laakso alkoi rakentaa arboretumia 25 vuotta sitten. Se näyttäytyy vierailijalle joka kesä entistä upeampana.

Maisema-arkkitehdin vikaa

Puutarhatyöt Ari Laakso oppi jo lapsena.

”Puutarhurin koulutus on antanut palkkatyön, mutta luonteeltani olen enemmänkin maisema-arkkitehti.”

Laakso kertoo nauttivansa erilaisten tilojen rakentamisesta arboretumiinsa. Puisto uudistuu jatkuvasti.

Esikuvana hänellä on ollut Suomen vanhin puulajipuisto, Elimäellä sijaitseva Arboretum Mustila. Mustilasta Laakso on hankkinut paljon siemeniä, joita hän kehuu kestäviksi. Muun muassa lännenhemlokki Tsuga heterophylla on sieltä.

”Surukuusen siemeniä sain 80-luvulla Metsänjalostussäätiöltä, mutta suurimman osan siemenistä olen tilannut ulkomailta, pääosin Pohjois-Amerikasta.”

Laakso on kasvattanut siemenestä lähes kaikki arboretuminsa kasvit, joita on arviolta yli kymmenentuhatta.

Lammessa olevan saaren ovat omineet tiirat, kalalokit ja telkkäpariskunta. Kanadanhanhiakin siellä on näkynyt.

Työtä vuorotta

Kun työtä arboretumin ja taimiston eteen tekee yksin, sitä saa tehdä vuorotta. Ari Laakso kertoo työpäivänsä jatkuvan kesällä puoli kuudesta aamulla iltakymmeneen. Nykyisin alueella on sentään kastelujärjestelmä.

”Suurin työllistäjäni on taimisto, paitsi tammi-maaliskuussa, jolloin olen metsätöissä”, puutarhuri juttelee.

Työ alkaa huhtikuussa taimien siirroilla talvivarastoista ja jatkuu toukokuussa arboretumin siistimisellä. Taimistotaimien ruukutus jatkuu heinäkuun alkuun asti. Kesäpistokkaiden otto alkaa kesäkuussa ja vie parisen viikkoa. Syyspistokkaiden otto ajoittuu elokuulle ja kestää samoin noin kaksi viikkoa. Koko kasvukauden ajan työnä on rikkakasvien perkausta sekä arboretumissa että taimistossa.

”Eniten aikaa menee 12 hehtaarin nurmikon leikkaamiseen, noin 30 tuntia viikossa toukokuun lopusta syyskuun loppuun.”

Syksyllä on myös verkotettava puita, jotta ne eivät päätyisi talvella peurojen herkuksi. Laakso verkottaa noin 50–60 puuta aina 2–3 metriin asti. Peurat pitävät erityisesti pihdoista eli jalokuusista, joten ne kaikki pitää suojata verkoin.

Lokakuusta marraskuun loppuun Laakson päivät vierähtävät arboretumin ja taimiston siivouksessa ja taimien siirtämisessä talvivarastoon. Joulukuussa puutarhuri kylvää jo uutta satoa.

Ritva Tuomi
Arboretumiin kaivettu lampi houkuttelee lintuja saareensa. Puutarhapolku johdattelee kulkemaan lammen ympäri.

Vierailijan silmin

Valokuvaaja Ritva Tuomi on vieraillut Ari Laakson arboretumissa useasti.

”On kuin astuisi taideteokseen, paikka on niin harvinaisen upea”, hän sanoo.

Erilaiset alppiruusut ja atsaleat vyöryvät polulle. Kiinanlaikkuköynnös ja köynnöshortensia kiipeilevät puiden lomassa. Isolehtinen sormivaleangervo viihtyy metsä­puutarhassa. Kauempana näkyy punalehtisiä pähkinäpensaita ja tammia.

Ritva Tuomi ihailee hidaskasvuisia, vaikeasti kasvatettavia kartiovalkokuusia, jotka Laakso on istuttanut kasvamaan aikanaan helmoistaan yhteen. Myös riippalehtikuuset ovat upeita ja havuvalikoima ainutlaatuisen kattava.

”Vierailija näkee täällä, kuinka suuriksi puut ja pensaat kasvavat, ja näin hänen on helpompi miettiä, mikä sopisi omalle pihalle.”

Taimistovierailuilta Ritvan ostoskassiin on päätynyt muun muassa pensasmustikoita, lännenhemlokki sekä pöytäkuusen taimia.

Lisätietoja: facebook.com/ilolanarboretum

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2017.

Ritva Tuomi
Ilolan taimisto ja arboretum sijaitsevat vanhan maatilan mailla Salon Kiikalassa.