Jutut 20.07.2017

Ulottuvilla on monia konsteja, joilla kalansaaliin saamisen mahdollisuuksia voi petrata tuntuvasti.

Pyytäjät usein väittävät, ettei saalis ole kalastuksen tärkein asia. Pitäisikö siihen uskoa? Ettei vain kyse ole saaliitta jäämisen selittelystä?

Ei ole, ainakaan oman kokemukseni mukaan. Harva viitsii lähteä kalaan pelkän saaliin takia. Mutta saalis kruunaa reissun. Se on lähiruokaa, jonka kurssi on nousussa.

Onhan näet niin, ettei parhaastakaan kalakaupasta saa villiä, pyyntituoretta kalaa. Se on nykyisin kulinaarinen herkku. Yleensä syömme ulkomailta rahdattua, rehulla kasvatettua kalaa, jonka väri on usein peräisin väriaineista. Silloin luonnon makuaromit puuttuvat ja tuoreus on jäänyt pakastealtaisiin ja tulliin.

Raaka-aine haukiruokaan

Mitä kalaa kannattaisi pyytää, jotta raaka-ainetta kalaruokiin heltiäisi varmimmin? Useimmissa vesissä niin rannikolla kuin sisämaassakin vastaus on: haukea.

Helpoimmin hauen saa heti jäiden lähdettyä ruohikkolahdesta katiskalla. Lämpöisinä iltapäivinä rantaheinikoissa mulahtelee.

Myös virvelillä uistinta heittäen hauen saaminen on melko helppoa, mutta vasta pari viikkoa kudun jälkeen. Hyvä pyyntiaika kasvillisuutta lykkäävillä rannoilla jatkuu aina juhannukseen asti.

Luotettava heittoviehe hauelle on kotimainen Kuusamon Uistimen Räsänen 20 gramman painoisena. Moniin muihinkin nappaa.

Jos viehettä nakellaan rantakasvillisuuden sekaan, Rapalan ruohosuojattu Minnow Spoon on ottipeli, joka ei tartu heiniin.

Kirkkaissa vesissä kirkkaat vieheet kelpaavat usein hyvin. Väriltään ruskehtavissa vesissä esimerkiksi kuparinen tai punertava viehe saattaa tuottaa perattavaa. Väri ei silti ratkaise. Tärkeämpää on se, että vieheen uittoreitillä majailee nälkäinen pitkänokka.

 

Risto Jussila / VL-arkisto
Hauen syönti kutupaikkojen lähettyvillä alkaa parisen viikkoa kudun jälkeen.

Uistinta vetäen

Järvivesien lämmetessä haukien määrä rannoilla vähenee. Ruohikoissa kyllä molskahtelee varsinkin tyyninä iltoina, mutta asialla ovat etupäässä pienemmät hauenpuikkarit. Hauenpyytäjä suuntaa silloin syvemmälle.

Siiman päähän kiinnitetään noin 13–15 sentin vaappu, jossa on pitkä uintilevy eli vaappu on syvälle sukeltavaa mallia. Monet niistä poraavat itsensä noin neljään tai viiteen metriin. Uintiliike on silloin voimakas ja hauelle mieluinen.

Haukia etsiskellään noin 5–8 metrin syvyisiltä alueilta viehettä veneen perässä vetäen. Eteenpäin prutkutellaan perämoottorilla tai soutaen. Kävelyvauhti riittää vetonopeudeksi.

Syvännevieheitä ovat muun muassa Rapalan Deep Tail Dancer 9 cm ja Suomen Uistimen Karikko 13 cm.

Jopa pukkaa isoja

Jollei edellä kerrottu pyyntitapa ole tuttu, pyytäjä saattaa kokea melkoisen yllätyksen vetäessään vaappua syvännealueiden reunoilla. Tavallinen saalishauki painaa siellä noin kilon, mutta parin kolmen kilon painoisetkin ovat aika tavallisia. Tuurilla saattaa napata jättiläinen. Niiden kaikkien varalle tarvitaan haavia.

Vieheen väri ei tässäkään tapauksessa ratkaise peliä. Kuitenkin vaapun porkkananvärinen vatsa on hauille usein herkkua.

Kesällä haukea tulee yleensä heikoimmin tyyninä ja aurinkoisina päivinä. Pilvinen tai tihkusateinen sää sekä kevyt etelätuuli lupailevat kannettavaa keittiöön.

Risto Jussila / VL-arkisto
Tiheäsilmäinen Weke-katiska pyytää sinttejä, jotka vetävät pyydykseen haukia.

Sehän on kuha!

Hauenpyynti viehettä vetäen on siitä mukavaa puuhaa, että sama pyyntitapa samoilla vaapuilla antaa saaliiksi myös kuhia, jos niitä vain esiintyy. Tosin aurinkoisina päivinä kuhat syövät yleensä parhaiten vasta iltapäivällä tai viimeistään iltahämärissä tai alkuyöllä. Hauki ei ole yösyöppö.

Yöunia ei silti kuhienkaan takia tarvitse menettää. Jos niitä kalastetaan syvälle vetävää viehettä veneen perässä vetäen, pilvinen ja erityisesti tihkusateinen päivä virittää hämäräaktiiviset kuhat otilleen viimeistään iltapäivällä.

Katiska lisää varmuutta

Mökkiläiselle tai rannan lähettyvillä asuvalle katiska on helppo väline haukien ja siinä sivussa ahventenkin tavoitteluun. Kutuajan lisäksi haukia saa katiskalla rantojen tuntumasta keväästä pitkälle kesäkuuhun jopa hyvin. Ahvenenkudun aikaan katiskassa sätkii erityisen usein hauki tai pari.

Kesällä tilanne muuttuu. Silloin kokille kelpaavia haukia on viisainta etsiä rantavesiä ulompaa. Kasvillisuustupas syvän vesialueen reunalla on lupaava paikka, kunhan se kurottaa vihreän latvansa pintaan ainakin kolmen metrin syvyydestä.

Katiskoista Kivikangas Oy:n kokoon taittuva, pehmeäverkkoinen Lokka on hyvä haukikatiska kutuaikana ja varhain keväällä.

Myöhemmin kesällä tiheäsilmäinen Weke-katiska pyytää runsaasti pikkukalaa, jotka puolestaan houkuttelevat pömpeliin isompia ahvenia ja haukia. Kuha ei juuri erehdy katiskaan.

Risto Jussila / VL-arkisto
Kaira-pyydysmerkki on kevyt, mutta pysyy aallokossa hyvin pystyssä.

Operaatio ”Hauki keittiöön”

Saalisvarmuus kesäisessä hauenpyynnissä parantuu kaikkia edellä kerrottuja juonia käyttäen. Pyyntireissun alkajaisiksi uistinta heitellään kasvillisuusalueilla.

Jollei hauki tällää, siirrytään selkävesien reunoille vetämään syvälle sukeltavaa vaappua veneen perässä. Jos jostakin tärppää mutta kala irtoaa, kohta kannattaa kokeilla uudestaan.

Kuhat liikkuvat harvoissa parvissa. Sieltä, mistä saa yhden, saa usein muitakin. Sama pätee haukiin. Yhden saaminen kertoo alueen olevan niille mieluisa.

Paluumatkalla koetaan katiska. Jos niitä on vedessä pari kolme, saalisvarmuus sen kuin lisääntyy. Parhaassa tapauksessa tuomisina keittiöön on hauki tai pari ja niiden lisukkeena muutama kuha tai läjä ahvenia.

Kuhaa veneestä pilkkien

Jos kaikki tässä jutussa kerrotut konstit pettävät, se tapahtuu luultavimmin aurinkoisena ja kuumana kesäpäivänä. Hauet ovat silloin passiivisia ja kuhat ehkä sen verran syvässä, että vaaput uivat niiden yli. Suurikokoinen ja myös koukultaan iso pilkki, vaikkapa Hopeasiipi, voi silloin pelastaa päivän. Tuore pikkukalan pala tai pyrstö on verraton syötti.

Sopiva pyyntipaikka on syvänteen reunalla, jossa vettä on kuusi tai seitsemän metriä. Vene pidetään paikoillaan ja pilkkiä heilutellaan tiheään tahtiin pohjan yllä.

Kuhaa on paikoin runsaasti ja tällä tavoin saalista irtoaa joskus uskomattoman hyvin. Tosin kuhan sijasta koukusta voi löytyä myös kyrmykoon ahven tai yhtä hyvin hauki. Pessimistinkin on syytä varata haavi mukaan.

Pyydyksen merkintä

  • Kalastusasetuksen mukaan pyydys pitää merkitä vesiliikennealueella vähintään 1,2 metriä veden pinnan ylle ulottuvalla lippusalolla, jossa on heijastin. Kun pyydyksen etäisyys pinnasta on alle puolitoista metriä, tulee salossa hulmuta kaksi lippua.
  • Jos pyydykset eivät ole vesiliikennealueella, 40 senttiä pinnan ylle ulottuva lippusalko riittää. Samoin koho, jos se ulottuu 15 senttiä pinnan yläpuolelle. Ruohikkoinen lahdenpohja on mm. tällainen paikka.
  • Lippusalko tai koho pitää varustaa pyytäjän nimellä ja yhteystiedoilla. Narujen on oltava uppoavia.

 

Juttu on julkaistu Aarteessa 4/2016.