Jutut 02.06.2017

Koivun tuohesta on tehty hyötyesineitä tuhansia vuosia. Tuohitöiden tekeminen alkaa tuohikuussa tuohen irrotuksella.

Paras tuohen irrottamisajankohta on kaksi viikkoa juhannuksen molemmin puolin eli niin sanotun tuohikuun aikana. Silloin tuohi irtoaa helposti, on hyvälaatuista, halutun vaaleaa ja helposti käsiteltävää.

Tuohen ottaminen ei ole jokamiehenoikeus. Siihen on aina kysyttävä maanomistajan lupa ja kaadettavaksi myydyissä leimikoissa myös puunostajan lupa.

Pääsimme pohjoiskarjalaisten tuohitaitajien Eino ja Ilmi Päivisen ja Heikki Liimatan mukaan tuohenhakumatkalle opettelemaan, miten tuohi irtoaa ja miten sitä säilytetään ennen tuohitöiden tekemistä.

Johanna Kokkola
Oikeaan syvyyteen puukolla tehty viilto irrottaa tuohen helposti.

Raaka-aine metsästä

Kesäinen metsä on täynnä ääniä, kostea maa litisee saappaan alla. Juhannuksen alla koivut ovat jo täydessä lehdessä. Sää on tuohenottoon sopiva, viileä pilvipouta.

Tuohi irtoaa helposti niin kauan kuin tuohen ja nilan väli on kostea.

Suurin osa tuohitöiden tekijöistä hakee itse raaka-aineen suoraan metsästä. Sillä tavoin he varmistavat töihinsä oikeanlaatuisen materiaalin.

”Me olemme aina hakeneet tuohet suoraan metsästä”, kertoo Eino Päivinen, sotilasmestari evp, joka on tehnyt tuohitöitä jo reilut 30 vuotta. ”Särmä-Eikan” alkusysäys tuohitöille tuli aikoinaan tuohikursseilta.

Tuohen ottamiseen käyvät sekä hies- että rauduskoivu. Yleensä tuohi kuitenkin päädytään ottamaan sileäpintaisemmasta hieskoivusta.
 

Puu löytyy mittaamalla

Paras tuohikoivu on sileäpintainen, vähäoksainen ja suora, noin 30–40-vuotias. Sopiva tuohipuu valitaan mittaamalla se mittakepillä.

Eino Päivinen esittelee itse tekemäänsä korkeus-läpimitta-mittakeppiä. Puun läpimitta saa olla 3,3 metrin korkeudessa enintään 18 senttiä. Silloin se on propsipuu eikä haittaa, vaikka pylväskengät jättävät siihen ylös kavuttaessa jäljet.

Jos läpimitta on 3,3 metrin korkeudessa 19 senttiä tai enemmän, puu menee vaneripuuksi. Vanerikoivusta tuohta ei saa ottaa.

Tuohen otto kannattaa sopia reilusti etukäteen. Yleensä lupa heltiää koivukuituleimikosta, joka on suunniteltu kaadettavaksi seuraavana syksynä.

Johanna Kokkola
Turvavyö pitää miehen puussa, vaikka pylväskenkä lipsahtaisi. Puussa Heikki Liimatta.

Pylväskengät jalkaan

Tuohen irrottaminen ei aiheuta koivun kuolemaa, sillä puu kasvattaa tilalle tumman, karkean pinnan.

”Me sovimme aina metsänomistajan tai metsäyhtiön kanssa pari mahdollista paikkaa ja käymme edeltä käsin tutkimassa, millaista tuohta mistäkin irtoaisi”, kertoo Eino Päivinen.

”Koska jokaisella puulla on oma dna, myös sen tuohi on uniikki. Siksi yksi tuohiesine pyritään aina valmistamaan yhden ja saman puun tuohesta.”

Paras tuohi saadaan mustikkatyypin metsästä, lehtojen ja vanhojen kaskimaiden koivuista. ”Yksi tärkeä kriteeri on se, kuinka lähellä tietä tuohenottopaikka on. Tuohipakettien raahaaminen metsän läpi on kovaa hommaa”, Päivinen sanoo.

”Pylväskengät sopivat juuri oikeankokoisiin koivuihin”, hän jatkaa ja pukee lanteilleen vielä turvavyön.
 

Tuohta arkki kerrallaan

Tuohet irrotetaan puun tyvestä ylöspäin edeten 70–90 sentin korkuinen arkki kerrallaan aloittaen kohdasta, jossa tuohi on jo sileää ja siinä on mahdollisimman vähän tummaa pintaa.

Ensin viilletään terävällä puukolla koivuun pystysuora viilto. Oikeaan aikaan kesästä tehty tuohenirrotus ei vaadi paljon kiskomista. Tuohi ponnahtaa rungosta irti lähes itsestään.

Ripeästi pylväskenkien avulla kavuten molemmat miehet ovat kohta jo korkealla koivussa, ja kauniita tuohiarkkeja rapsahtelee puusta alas.

Jos tuohi irrotetaan kaadetusta puusta, kannattaa valita metsurin kaatama puu, sillä koneellinen puunkorjuu rikkoo tuohen pinnan.

Paras tuohen irrottamispäivä on viileä ja pilvinen. Silloin tuohiarkit käpristyvät vähemmän, ja varjoisassa paikassa kuivatellun tuohen väri säilyy tasaisena. Kovassa auringonpaahteessa tuohi saattaa vaalentua tai tummua ikävän kirjavaksi.

Johanna Kokkola
Ilmi Päivinen kerää pinnaltaan kuivahtaneet tuohet paketeiksi.

Paketti tai rulla

”Kun Eino irrottaa tuohen itse, hän tietää heti, millaiseen tuohityöhön se parhaiten soveltuu”, kertoo Ilmi Päivinen, joka on kouliintunut miehensä asiantuntevaksi avustajaksi.

Ilmi Päivinen ei pakkaa vastairrotettuja tuohia heti vaan antaa niiden kuivahtaa hetken. Sitten hän kokoaa arkit tuohipinnat vastakkain ja sitoo tuohilevyt narulla löyhähköksi paketiksi. Näin tuohet säilyvät suorina, eikä niitä tarvitse pinota enää verstaalla painon alle.

”Minulla on tapana rullata yhden puun tuohet löyhäksi rullaksi. Tällä tavoin arkit on helppo kuljettaa täältä metsästä pois”, kertoo pariskunnan ystävä, tuohitaitaja Heikki Liimatta, ja kokoaa tuohistaan käärön.

”Mutta meiltä jää pois suoristamisen vaiva”, huomauttaa Ilmi Päivinen hymyillen.
 

Tuohi säilytetään viileässä

Tuohipaketteihin kannattaa jo metsässä merkitä irrottamispäivä ja -paikka sekä levyjen irrottamisjärjestys, jotta tuohityön voi tehdä saman puun tuohista.

”Eri puista otettujen tuohien vetolujuus ja -paksuus sekä väri vaihtelevat suuresti”, kertoo Heikki Liimatta.

Vaaleaa tuohta pidetään kauneimpana, ja se on myös tummaa kestävämpää.

Kun tuohipaketeista tai -rullista on pintakosteus haihtunut, ne siirretään sateelta suojattuun viileään paikkaan, esimerkiksi autokatoksen perälle.

Tuohien ei pidä antaa kuivua rutikuiviksi, jotta niiden työstöjoustavuus ei kärsi. Liian umpinaista säilytyspaikkaa on vältettävä, jotta tuohikääröt eivät homehdu.

Johanna Kokkola
Tuohenottoon tarvitaan asianmukaiset luvat.

Tuohen irrotus

  • Tuohi irtoaa parhaiten kuukauden ajan kaksi viikkoa ennen juhannusta ja kaksi sen jälkeen.
  • Tuohen irrottamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.
  • Tuohen irrottamiseen käyvät sekä hies- että rauduskoivu. Yleensä käytetään hieskoivua. Paras tuohi saadaan sileästä, vähäoksaisesta ja suorasta puusta.
  • Ota tuohi kaadettavaksi suunnitellusta puusta. Sopiva tuohikoivu on 30–40 vuotta vanha, ja sen läpimitta on 3,3 metrin korkeudessa maasta enintään 18 senttiä.
  • Vanerikoivusta tuohta ei pidä ottaa, koska tuohenotto heikentää vaneripuun laatua.