Jutut 18.08.2017

Pelastuskoiraliiton ja yksityisten metsänomistajien yhteistyö on tärkeää, koska heidän metsissään säännöllinen harjoittelu kohtuuetäisyyksillä on mahdollista.

Kuusirykelmä näyttää tutulta, mutta iso kivi sen vieressä on ihan vieras. Eikä tässä enää mene polkuakaan. Pakko tunnustaa: eksyksissä ollaan. Nälkä alkaa kaivella, jano on hirmuinen, pelottaakin. Miten täältä selvitään kotiin? Kunpa joku tulisi vastaan!

Kuin tilauksesta metsästä alkaa kuulua ryminää. Sitten oksien takaa askeltaa häntä heiluen valjaisiin puettu koira ohjaajineen.

Ja onneksi kaikki on lavastusta. Meneillään on Myrskylän Pelastuskoirien harjoitus. Eksynyttä näyttelee maalimies, joka kulkee koiran taidoille sopivan reitin maastossa. Maalimies jää suoraan jäljen päähän tai palaa sinne myöhemmin eri reittiä, jolloin koiran hakema jälki saa vanheta.

Todelliseenkaan etsintään ei päästä heti, vaan useiden tuntien päästä ihmisen katoamisesta.

Johannes Wiehn / VL-arkisto
Pelastuskoiraharjoittelijoiden into kertoo siitä, että treenit ovat niille mieluisia.

Jäljen perässä

Harjoituksissa on kahdeksan koirakkoa eli ohjaajaa koirineen. Suurin osa harjoittelee jälkeä, muutama hakua. Jäljestäessään koira seuraa ihmisen maastoon jättämää jälkeä pää alhaalla. Ohjaaja seuraa koiraa pitkästä hihnasta kiinni pitäen.

Vapaa mutta ohjaajansa käskyttämä hakukoira puolestaan etsii ihmistä ilmavainunsa avulla. Se nuuhkii ilmaa pää korkealla ja havainnoi ilman mukana liikkuvat hajut.

Askolalainen Seija Haapamäki on tullut harjoitukseen 2-vuotiaan hovawartnarttu Eekan (Uskihoff’s Erica) kanssa.

Hän on ottanut Eekan auton kuljetushäkistä, verrytellyt lyhyen lenkin sen kanssa, pukenut sille harjoituksissa käytettävät valjaat ja antanut Eekalle etsintäkäskyn lähellä maalimiehen kulkeman reitin alkupäätä.

Koiraa ei viedä suoraan jäljelle, vaan sen annetaan etsiä eli nostaa jälki itse. Eeka haistelee maata, laajentaa etsittävää aluetta, ja yhtäkkiä se lähtee innolla tiettyyn suuntaan.

Johannes Wiehn / VL-arkisto
Seija Haapamäki kulkee liinassa olevan jälkikoira Eekan perässä.

Harjoitus tekee mestarin

”Nyt löytyi jälki”, Seija hihkaisee ja laskee liinan pitkäksi. Eeka rynnistää nenä maassa syvemmälle metsään.

Jäljestä on tehty melko lyhyt eikä kovin mutkitteleva, koska Eeka on vielä pelastuskoiratiensä alussa.

”Eekalla on erittäin hyvä nenä ja sen työmoraali on korkea, mutta en halua ahnehtia liikaa sen kanssa. Haluan, että sen into säilyy”, Seija kertoo.

Jokainen harjoituskerta edistää kehitystä kohti valmista pelastuskoiraa. Kaikki etsinnän vaiheet eivät välttämättä mene hyvin joka kerta. Silloin voidaan palata helpommalle tasolle ja kerrata asioita.

”Vaikka mennään askel taaksepäin, se vain vahvistaa Eekan ja minun keskinäistä yhteistyötä.”

Eekan nenä kertoo, missä maalimies on kulkenut. Tuohon häneltä on tippunut hanska, ja Eeka ilmaisee sen Seijalle pysähtymällä tutkimaan sitä. Seija palkitsee ilmaisun ja kehottaa Eekaa jatkamaan etsintää.

Koiran vauhti kiihtyy, kun hajujälki voimistuu. Kiven takaa löytyvä maalimies on Eekalle superpalkinto.

Hakukoira etsii vapaana

Samaan aikaan Seijan mies Tapio Haapamäki on valmistautumassa perheen toisen koiran Helmin (Uskihoff’s Carina) kanssa hakuharjoitukseen. Myös kolmivuotias Helmi on hovawart.

Olennaista ei kuitenkaan ole koiran rotu vaan sen ominaisuudet sosiaalisena, kestävänä ja erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvana.

Muutama harjoitukseen osallistuva on kävellyt laajaa rinnettä ristiin rastiin, jotta ihmisen hajua on kaikkialla. Varsinaisten etsittävien maalimiesten reitti piiloon ei ole liian selvä, vaan koira joutuu ilmaa haistelemalla löytämään piiloutuneet.

Helmi värisee innosta.

”Hae ukko”, Tapio komentaa ja päästää Helmin työhön. Koira syöksähtää etsintäalueen reunalta ja haravoi aluetta systemaattisesti.

Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen maalimies on löytynyt. Jokainen lähialueella voi kuulla sen, sillä Helmi ilmaisee löytönsä Tapiolle haukkumalla. Tapio rientää haukun suuntaan. Kaatuneen puun takaa löytyy koiraa vuolaasti kehuva etsittävä. Jälleen koiralle isoin palkinto on löytynyt ihminen, vaikka löytöä vahvistetaan herkkuruualla.

Hakua jatketaan niin kauan, että kaikki maalimiehet on löydetty.

Johannes Wiehn / VL-arkisto
Maalimies Seija on löytynyt ja Helmi ilmaisee hänet haukulla. Palkkaakin on tulossa.

Liki tuhat koiraa

”Pelastuskoiran ja sen ohjaajan tärkeimmät ominaisuudet ovat hyvä fyysinen kunto, yhteistyö ja koiran halu löytää kadonnut ihminen”, tiivistää Suomen Pelastuskoiraliiton toiminnanjohtaja Mika Soininen.

Tarvitaan kestävyyttä, kun eksynyttä etsitään tuntikausia raskaissakin olosuhteissa. Yhteistyö on koiran ja ohjaajan kykyä lukea toisiaan. Toisaalta ohjaaja motivoi ja tulkitsee koiraansa, toisaalta koira haluaa aktiivisesti ilmaista havaintonsa ohjaajalleen.

”Tapahtumat eivät ole ennakoitavissa. Etsinnässä voi tulla eteen tilanne, jota ei ole pystytty harjoittelemaan ollenkaan”, Soininen toteaa.

Hän kertoo, että kadonneista suurin osa on muistisairaita. Vähemmän on esimerkiksi lapsia, marjametsään eksyneitä tai muita kadonneeksi ilmoitettuja.

Mika Soininen luotsaa Suomen Pelastuskoiraliittoa, jonka 30 jäsenyhdistyksessä on noin 900 jäsentä. Hälytyskelpoisia tai vielä koulutusvaiheessa olevia koirakoita arvioidaan olevan saman verran.

Kyse on ihmishengistä

Valtaosa Suomen Pelastuskoiraliiton jäsenyhdistyksistä on hyväksytty Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) hälytysryhmäksi. Vapepa toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa niin, että etsinnöissä poliisi johtaa toimintaa.

Mika Soininen korostaa jokaisen yksittäisen etsinnän tärkeyttä.

”Kaikissa on kyse ihmishengestä. Jokainen etsintä on tapahtumahetkellä olennaisin ja siihen valmistautuminen harjoituksilla äärimmäisen perusteltua”, hän painottaa.

Vaikka Soininen iloitsee siitä, että pelastuskoiratoiminta on laajentunut vuosi vuodelta, hän pohtii myös koiran ja ohjaajan pitkää tietä hälytyskelpoiseksi.

”Tarvitaan paljon työtä ja monipuoliset maasto- ja sääolosuhteet harjoittelulle”, Soininen listaa. Hälytysryhmään päästäkseen koirakko suorittaa useita kokeita, joissa arvioidaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä erilaisissa tilanteissa.

Pelastuskoirien harjoitteluun on saatu Metsähallitukselta alueita ympäri maata. Matkat niihin voivat kuitenkin olla pitkiä. Siksi yhteistyö yksityisten metsänomistajien kanssa on tärkeää, koska heidän metsissään mahdollistuu säännöllinen harjoittelu kohtuuetäisyydellä.

Johannes Wiehn / VL-arkisto
Pelastuskoiriksi soveltuvat hyvin erikokoiset ja -rotuiset koirat. Vasemmalta saksanpaimenkoira Lex, hovawart Eeka, kääpiösnautseri Ukko ja borderterrieri Minni.

Mukana Vapepassa

  • Suomen Pelastuskoiraliiton 30 jäsenyhdistyksessä on noin 900 jäsentä. Hälytyskelpoisia tai vielä koulutusvaiheessa olevia koirakoita arvioidaan olevan saman verran.
  • Liiton jäsenyhdistyksistä 27 on hyväksytty Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmäksi. Niiden kautta viranomaisilla on käytettävissään tällä hetkellä 112 hälytyskelpoista koirakkoa.
  • Vapepa toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa niin, että etsinnöissä poliisi johtaa toimintaa.
  • Vuonna 2015 hälytysryhmät saivat 242 hälytystä, joista 161 johti etsintään.
  • vapepa.fi

 

Juttu on julkaistu Aarteessa 7/2016.