Jutut 22.09.2017

Suppilovahverot ovat hyvä D-vitamiinin ja kuidun lähde. Luonnossa kasvaneissa sienissä on myös kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä.

Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) jatkaa sienikautta kaamokseen asti. Sienestäjä etsii suppilovahveroita sammaleisista metsistä, kuusikoista ja sekametsistä.

Suppilovahvero esiintyy anteliaina ryhminä, ja kerran löytynyt suppispaikka odottaa poimijaansa seuraavinakin syksyinä.

Kosteikoissa suppilovahveron voi sekoittaa kosteikkovahveroon, joka sekin on herkullinen ruokasieni.

Suppilovahvero kuuluu sellaisenaan käytettäviin, pannulle heitettäviin sieniin. Koko sieni on käyttökelpoinen, kunhan se on napakka ja torven sisus on puhdistettu roskista. Tehopoimija ottaa sienet maasta kimppuina, taloussaksilla.

Pelastus pula-aikoina

Sienten arvo on ymmärretty erityisesti elintarvikepulan aikaan. Pahimman sodanjälkeisen ruokapulan kurimuksessa vuonna 1948 perustettiin Suomen Sieniseura ry, joka käynnisti edelleen jatkuvan sienten käytön tutkimuksen ja opastuksen. Pula-aikaan Sieniseura koulutti kansalaisia yhteistyössä kansanhuoltoministeriön kanssa.

Sienitietouden jakajiksi ovat vakiintuneet myös muun muassa Marttaliitto, 4H-kerhot sekä kansalais- ja työväenopistot. Nykyään sienioppaita ja navigaattoreita sieniesiintymien paikantamiseen tarjotaan nettiversioinakin. Sienituntemus on arvokas kansalaistaito. Jokamiehenoikeuksien turvin saamme liikkua sienestämässä vapaasti, kunhan emme tunkeudu piha-alueille.

Suomeen sienikulttuuri tuli idän ja lännen teitä. Paastoperinnettä noudattavissa kulttuureissa sienet on katsottu ”metsän lihaksi”. Venäjän Karjalassa on satojen vuosien sieniperinne. Venäläisessä kansanparannuksessa sieniä on osattu valikoida myös hoitokäyttöön.

Sienten käyttöä on omaksuttu myös Ruotsista. 1800-luvulla Bernadotten suvun Ranskan-tuliaisia alettiin vaalia kuninkaan hovissa, sitten herraskartanoissa ja pappiloissa ja viimein myös Suomen ruotsinkielisellä rannikolla.

Jaana Kankaanpää / VL-arkisto
Suppilovahvero esiintyy anteliaina ryhminä.

Kiinnostava beetaglukaani

Maapallolla esiintyy sieniä, joita on tutkittu parannussieninä. Brasiliassa Ideaten vuoristoseudulla kasvavaa, herkkusienten sukuun kuuluvaa Agaricus blazei -sientä on kutsuttu ”jumalan sieneksi”. Sientä säännöllisesti nauttivat vuoristolaiset ovat poikkeuksellisen terveitä. Brasiliassa jumalan sieniä on käytetty syövän hoidossa, koska sen uskotaan parantavan immuunipuolustusta. Vaikuttavaksi aineeksi on arvioitu beetaglukaanit.

Beetaglukaanit ovat sienen kuiduissa esiintyviä pitkäketjuisia polysakkarideja, sokeriyhdisteitä. Agaricus-sieniuutteessa on samoja B-vitamiineja kuin meidän suppilovahveroissamme sekä muun muassa rautaa ja kalsiumia.

Beetaglukaaneja on ravinnossa sienten lisäksi muun muassa kaurassa ja maississa ja esimerkiksi talkkunassa. Liukoisella kuidulla on ruoansulatuksessa kyky pitää verensokerit kurissa ja tasapainottaa kolesteroliarvoja. Ne auttavat ravinteita imeytymään ohutsuolessa. Ulkoisessa käytössä kuidut hoitavat ihohaavoja ja ehkäisevät ryppyjä.

Luontaistuotekaupoista saa aasialaista reishiä eli lakkakääpää, jolla yritetään estää kasvainten leviämistä, normalisoidaan kolesterolitasoja ja vahvistetaan sydäntä. Lakkakääpä on myös antibakteerinen.

Japanilainen siitakesieni toimii samansuuntaisesti kolesterolia tasaten, verenpainetta alentaen ja puolustusta lisäten. Hiirillä tehdyt kokeet viittaavat maitaken eli koppelokäävän kykyyn torjua kasvaimia. Kaikissa näissä sienissä on beetaglukaaneja sekä D-, B- ja C-vitamiineja lukuisten hivenaineiden lisäksi.

Mari Ikonen / VL-arkisto
Sadasta grammasta suppilovahveroita on mitattu 27 mg D-vitamiinia.

Tärkeitä vitamiineja

Suppilovahvero on ahne auringosta kertyvälle D-vitamiinille. Kansan ravitsemuksessa sienten D-vitamiinipitoisuudella on ollut merkitystä muun muassa riisitaudin torjunnassa. D-vitamiini on puolustuskyvyn vahvistaja ja tulehdusten ja vilustumisten torjuja, joka lujittaa luustoa. Sadasta grammasta suppilovahveroita on mitattu 27 mg D-vitamiinia.

Suppilovahverossa, kuten useimmissa sienissä, on 85–90 prosenttia vettä. Energiapitoisuus on matala, vain 25 kilokaloria sadassa grammassa sieniä. Valkuaisainekoostumus on monipuolisempi kuin monilla kasviksilla, ja tärkeistä B-ryhmän vitamiineista sienessä on varsinkin tiamiinia ja riboflaviinia. Suppilovahvero on myös hyvä kuidun lähde.

Luonnossa kasvaneissa sienissä on muun muassa kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Natriumia on niukasti, ja siksi sienet sopivat myös korkeaan verenpaineeseen taipuvaisille.

Seleeni on välttämätön hivenaine, jota tarvitaan verihiutaleiden, kilpirauhasen, maksan, munuaisten, sydämen ja lihasten toimintaan. Seleeni osallistuu kilpirauhashormonin, tyroksiinin, muodostumiseen. Saamme seleeniä ruokasienten lisäksi kaloista, äyriäisistä, liha- ja maitotuotteista sekä viljoista. Suomessa seleeniä on alettu lisätä karjan rehuihin vuonna 1969, viljalannoitteisiin vuonna 1984 ja vuoden 1990 jälkeen kaikkiin lannoitteisiin.

Myös väripataan

Joillekin ihmisille sienten trehaloosi eli sienisokeri aiheuttaa laktoosi-intoleranssin kaltaista vatsavaivaa. Ongelman syynä on se, että heiltä puuttuu sienisokeria pilkkova trehalaasi-entsyymi.

Sienisokeri-intoleranssia saattaa helpottaa sienten nauttiminen maitohappokäytettyjen kasvisten kanssa. Esimerkiksi suppilovahveroita voi käyttää ennen ruokaan lisäämistä tunnin verran hapankaaliliemessä tai tarjota salaattina esimerkiksi hapanporkkanoiden kanssa. Soveltuvuutta on viisasta kokeilla ensin varovaisesti, pienellä määrällä.

Käsityöläisille sienet ovat olleet arvokas värilisä, ja siellä, missä sieniä ei ole suvaittu syötäviksi, sienistä on keitetty väriliemiä.

Joissakin sienioppaissa väriä antavat sienet merkitään mustalla neliöllä. Sadan gramman erä lankaa tarvitsee värjäytyäkseen viisi litraa sienilientä. Suppilovahvero ja musta torvisieni ovat syksyn antoisat ja runsaat värisienet ruskasävyineen.

Jaana Kankaanpää / VL-arkisto
Etikkaan säilötyt suppilovahverot ovat maukas lisä aterialla.

Säilö talven varalle

  • Suppilovahvero tuo hienon aromin muhennokseen, vahvistaa kasviskeiton, täydentää juureslaatikon, keventää lihamureketaikinan, täyttää piirakan ja munakkaan.
  • Sienten kuivatus onnistuu ilmavassa paikassa lieden läheisyydessä tai sienikuivurissa. Kuivatut sienet kannattaa murskata jauheeksi ja säilyttää pimeässä.
  • Pakastimeen sienet säilötään kuivalla pannulla kokoon kiehautettuina ja jäähdytettyinä. Pilkottu sienisilppu mahtuu vaikka jääpalamuottiin, josta sen saa kopautettua jäisenä ruokiin tai hoitoaineksien joukkoon.
  • Etikkaan säilötyt suppilovahverot ovat happoinen ja maukas lisä aterialla.