Jutut 13.07.2017

Kirkasvetinen Törmäoja on sääskien eeden. Suojelubiologi Jukka Salmela löysi Savukoskelta myös tieteelle ennestään tuntemattomia hyönteislajeja.

Tulppion ja Soklin takamailla Koilliskairassa taivaltaa porojen lisäksi pari kaksilahkeista. Paahtava helle nuolee paidanselät likomäriksi. Kyllä osaakin olla tukalaa ja tyyntä.

”Genomin tutkiminen paljastaa, että sääsket ovat yksilöitä, aivan kuten sinä ja minä. Kaikilla hyönteisillä on oma tehtävänsä luonnon koneistossa”, Jukka Salmela kertoo ja siemaisee janoonsa Joutenojan kristallinkirkasta vettä.

Salmela muistuttaa, että sääsket ovat paljon muutakin kuin etelänmiesten kammoksumia ”hyttysiä”.

”Hyttyset ovat yksi heimo sääskien alalahkossa. Isompi kokonaisuus on kaksisiipiset hyönteiset.”

Metsähallituksen luontopalvelujen suojelubiologina Salmelan työmaana ovat selkärangattomat eläimet, sisävedet ja kosteikot koko Lapissa. Toimeen kuuluu myös sienisääskien kartoittaminen.
 

Immenköyrykäs haksahti satimeen

Ensimmäiset hyönteispyydykset Salmela kiikutti Törmäojalle kesällä 2012. Tuolloin pyydykseen lennähti Suomessa erittäin harvinainen ja uhanalaiseksi luokiteltu immenköyrykäs (Rhabdomastix parva), joka kuuluu vaaksiaisiin.

”Kyseessä on neitseellisesti eli partenogeneettisesti lisääntyvä laji, jossa ei koiraita tunneta. Tätä pohjoista lajia on tavattu aiemmin ainoastaan Kölivuoriston kalkkipitoisilla lähteillä.”

Periaatteessa lajin jokainen naaras muodostaa oman lajinsa, koska geenien siirtoa ei tapahdu. Immenköyrykäs on Fennoskandiassa endeeminen eli kotoperäinen. Sitä ei ole havaittu Pohjoismaiden ja Islannin ulkopuolella.

”Se on mitättömän näköinen otus. Elävän immenköyrykkään on nähnyt ehkä vain muutama ihminen.”

Kari Lindholm
Savukosken itäosissa sijaitseva Törmäojan vanha metsä on kesäisin itikoiden tyyssija.

Harvinaisia siivekkäitä

Yksi Salmelan hienoimmista löydöistä oli Mycomya thula, jonka kuvasi tieteellisesti Metsähallituksen aiempi luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen vuonna 1984. Laji on tähän asti tunnettu vain yhden yksilön perusteella Alaskasta, joten se on uusi Euraasiassa.

Sienisääskien lajimäärä kasvaa kohti pohjoista mentäessä. Suurimmillaan niiden määrä on havumetsävyöhykkeellä Metsä-Lapissa.

Törmäojan lähistöllä virtaavalta Joutenojalta sekä sen viereiseltä Hannu-Ollin Myllyojalta on löydetty harvinainen perhoslaji, purohopeatäplä (Boloria thore). Kyseessä on täpläperhosten heimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen, joka on rauhoitettu Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien eteläpuolella. Yhden yksilön korvausarvo on 219 euroa.

”Purohopeatäplää esiintyy ainoastaan Lapissa Utsjoella ja Enontekiöllä sekä lisäksi Pohjois-Karjalassa. Törmäojan alueen esiintymä on ainut tunnettu esiintymä Metsä-Lapissa”, kertoo Salmela.
 

Sääsket kertovat ympäristöstä

Sääskitohtori on kiinnostunut etenkin sienisääskistä, vaaksiaisista ja perhossääskistä. Niiden esiintymisen havainnointi auttaa Metsähallitusta ympäristön arvottamisessa.

Suurin osa sienisääskilajeista on riippuvaisia sienten itiöemistä tai sienirihmoista. Useiden sienisääskilajien toukat elävät sienten itiöemissä, osa niistä on erikoistunut elämään käävissä. Muutama laji rakentaa pyyntipusseja kääpien alapinnoille. Satimeen jää pienempiä hyönteisiä tai itiöpölyä.

”Tämän jälkeen toukat koteloituvat ja tiputtautuvat maahan. Monet lajit talvehtivat aikuisina tai kuoriutuvat koteloista seuraavana keväänä. Ne ovat pitkäikäisiä. Kestää kauan, ennen kuin ne pääsevät munimaan sienten itiöemille.”

Salmela pyydystää hyönteisiä Lapissa yhteensä 40:llä vaellusteltan näköisellä malaise-pyydyksellä ja viidellä syöttipyydyksellä.

Pyyntipaikkoja on Törmäojan alueen lisäksi muun muassa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Perämeren pohjukassa Torniossa, Sodankylän Pomokairassa sekä Sodankylän Viiankiaavan Natura 2000 -alueella, johon on suunnitteilla Euroopan suurin nikkelikaivos.

Pomokairasta Salmela löysi pohjanharmoyökkösen (Xestia borealis), joka on Suomessa rauhoitettu, sekä kairanokiperhosen (Erebia disa), joka on luokiteltu lajina vaarantuneeksi. Pyydykset ovat pyynnissä toukokuun lopulta lokakuulle.

Kari Lindholm
Malaise-pyydyksen purkkiin on päätynyt mielenkiintoista saalista. ”Tästä näytteestä löytyi Pohjoismaille uusi kaskas, joka aikaisemmin tunnettiin vain Alpeilta”, Jukka Salmela kertoo.

Törmäojalta löytyy yhä uusia lajeja

Sääskitohtori on virittänyt Törmäojalle tänä kesänä neljä malaise-pyydystä ja lähistöllä sijaitsevaan Värriön luonnonpuistoon lisäksi kolme. ”En arvannut, millaiseen hyönteisten kultakaivokseen päädyin, kun toin pyydykset tänne ensi kerran. Paljon on jo löydetty muttei vielä läheskään kaikkea”, Salmela sanoo.

Törmäojan alue on Metsähallituksen valtion maille perustama rauhoitusalue, josta ely-keskus teki sittemmin Natura 2000 -alueen. Törmäoja laskee Venäjän puolelle Nuorttijokeen.

”Törmäojalta on tähän mennessä määritetty 550 hyönteislajia, joista yli 400 on sääskiä. Sienisääskiä näistä on 200, joista 14 on Suomessa uusia. Tieteelle uusia lajeja on ainakin neljä, samoja lajeja on löytynyt myös lähellä sijaitsevasta Värriön luonnonpuistosta.”

Salmela kiertää kokemassa pyydykset kuukausittain. Mitä enemmän saalispurnukasta löytyy ”mustaa massaa”, sitä enemmän hyönteisiä kertyy tutkittavaksi. Purkissa on pakkasnestettä, jotta hyönteiset eivät pilaantuisi kokemiskertojen välillä.

Glykoli poistetaan kaatamalla purkin sisältö siivilän läpi, ja tilalle pannaan pirtua. Määritettävät sääsket erotellaan muiden hyttysten ja hyönteisten seasta. Sääskitohtorin apulaisella on melkoinen urakka. Hän istuu mikroskoopilla ja sortteeraa valtavaa hyönteisaineistoa heimo- ja lahkotasolle. Useat asiantuntijat määrittävät aineistoa vapaaehtoisesti, pelkästä intohimosta lajiryhmäänsä kohtaan.

”Määritän valmiiksi erotellut sääsket omiin lajeihinsa lähinnä koirasgenitaalien perusteella. Useimmat naarat jätän määrittämättä, sillä se olisi äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta”, Salmela kertoo.

Kari Lindholm
Törmäojan Natura-alue valikoitui selvityskohteeksi, koska aivan sen viereen saattaa jonakin päivänä ilmestyä suuri fosfaattikaivos, Sokli. Lajiston perusselvitys on pohjana myöhemmälle seurannalle ja kaivoksen mahdollisten vaikutusten arvioinnille.

”Ahot pitää nähdä itse”

Törmäojalla on vesiyhteys Barentsinmerelle. Otollinen sijainti on tuonut alueelle arktisia hyönteislajeja.

”Täällä vallitsee uskomaton pienelinympäristöjen runsaus. Vanhojen mäntymetsien kätköissä on lohkareikkoja ja reheviä puronvarsilehtoja, puhumattakaan ihmeellisistä Ahoista”, Salmela selvittää.

Törmäojan latvoilla on kymmenien hehtaarien kokoisia, nummimaisia laaksonpohjaniittyjä, jotka tunnetaan Ahoina. Niityillä kasvavat varvut, heinät ja sammalet. Lajeina ovat muun muassa puolukka, metsälauha ja karhunsammal. Siellä täällä kasvaa katajaa, jota ohikulkevat hirvet mieluusti nyhtäisevät.

”Ahoja on mahdotonta sijoittaa mihinkään tunnettuun luontotyyppiin.”

Niittyjen laajuus ja runsaus selittyvät kallioperän lisäksi pinnanmuotojen aiheuttamalla pienilmastolla.

”Niityt sijaitsevat kattilalaaksossa, johon valuu kylmää ilmaa. Tämä aiheuttaa puuntaimien silmujen ja vuosikasvainten jokavuotisen paleltumisen, jolloin alue pysyy puuttomana. Myös alueen ultraemäksinen kiviaines saattaa vaikuttaa puuttomuuteen”, Jukka Salmela arvioi.

Hän on löytänyt Ahoilta myös pohjanpurosurviaisen (Paraleptophlebia werneri), jonka luultiin jo hävinneen Suomesta.

”Havaitsin lajin aivan sattumalta Ahojen itäosissa sijaitsevasta kalattomasta lammesta, josta löysin myös lajin toukkia. Pohjanpurosurviainen lienee ravintona suuremmille petohyönteisille.”

Alueella esiintyy myös kasviharvinaisuuksia, kuten Suomessa rauhoitettu laaksoarho (Moehringia lateriflora).

Kari Lindholm
”En arvannut, millaiseen hyönteisten kultakaivokseen päädyin, kun toin pyydykset tänne.”

Lajinmääritys vaatii kokemusta

Uusien hyönteislajien tieteellisessä kuvaamisessa tarvitaan paitsi 100–400 kertaa suurentavaa mikroskooppia myös kokenutta tutkijaa, joka piirtää yksilöstä tarkan ja yksityiskohtaisen kuvan.

Uudet lajit tuodaan muidenkin tietoon tieteellisissä julkaisuissa. Artikkelissa kerrotaan, miten uusi laji erottuu muista sen lähilajeista. Lisäksi uutukaiselle annetaan nimi. Nimen tulee olla aikaisemmin käyttämätön ja korkeintaan 26 kirjainta pitkä. Yleensä nimi pohjautuu latinaan tai kreikkaan.

Sääskitohtori Salmela viskaa varusterinkkansa pykälään ja lähtee tarpomaan kohti edessä siintävää rajavyöhykettä. Suuntana on Törmäojan jyrkkenevä kanjoni Hannu-Ollin vaaran ja Rouvoivan laen välimaastossa.

Suomessa on yli 20 000 hyönteislajia. Monista ei tiedetä mitään. Tieto hykerryttää uuden etsijää.

”Jotta jotakin merkittävää löytyisi, se vaatii paljon kävelemistä ja vielä enemmän tutkimusta. Uuden lajin löytäminen jaksaa sävähdyttää yhä uudestaan.”
 

Sääskitohtori Jukka Salmela

Ikä: 36

Kotikunta: Rovaniemi

Koulutus: filosofian tohtori ekologian alalta, väitteli Suomen vaaksiaisista vuonna 2013

Työ: Metsähallituksen suojelubiologi

Saavutuksia: löysi Lapista 30 Suomelle uutta sienisääskeä ja ainakin kahdeksan tieteelle kuvaamatonta sääskilajia