Jutut 02.05.2017

Toukokuussa kannattaa suunnata vihertyvään luontoon. Monet villiyrtit ovat parhaimmillaan kerättäviksi, ja niitä voi kerätä myös myyntiin.

Tunnistatko nokkosen, maitohorsman, voikukan ja siankärsämön? Voit aloittaa luonnonyrttien keruun näistä tutuista kasveista, koska ne ovat tärkeimpiä kotimaisia yrttejämme.

Nokkospuskan ääreltä lähtee myös kiuruvetinen yrttikouluttaja Toini Kumpulainen opetusryhmänsä kanssa. 

Aurinko paistaa, ja kymmenkunta kerääjäopiskelijaa kiertää nurmikkoa silmä tarkkana. Rinteen päällä kohoaa Kiuruveden kirkko, alapuolella on Koskenjoki. Mikäli kyseessä ei olisi koulutus, kerääjien pitäisi mennä kirkonmäkeä kauemmas, jotta varmistetaan se, ettei yrteissä ole ihmisten tai lemmikkieläinten aikaansaannoksia.

”Nokkosia kerätessä pitää välttää typpipitoisia paikkoja eikä kerätä läheltä komposteja ja navettoja, joissa liika nitraatti on vahingollista ihmiselle”, Kumpulainen valistaa.

Nokkosesta otetaan viisi senttiä nuorista latvaversoista. Kerääjän kannattaa varustautua puutarha- tai kumihanskoilla. Nokkonen on erityisen arvokas villiyrtti, koska siinä on paljon valkuais-, kivennäis- ja hivenaineita, C-vitamiinia ja rautaa. 

”Nokkosen keitinvesi sopii kasvimaan tuholaisten torjuntaan ja lannoittamiseen”, Kumpulainen muistuttaa ja vinkkaa, että friteerattu nokkosenlehti on mainio sipsin korvike.

 

Vitamiineja ja lääkkeitä

Voikukista kerätään nuput ja pyöreäreunaiset lehdet. Nuppuja voi kiehauttamisen jälkeen syödä myös sellaisenaan. Voikukkaa voi laittaa salaatteihin, keittoihin ja leivonnaisiin. Kasvissa on paljon vitamiineja ja karoteenia. 

”Näitä sahalaitaisia pitkiä lehtiä ei kannata ottaa, ne ovat kitkeriä.” 

Mesiangervossa saattaa jonkun mielestä olla öklö tuoksu, mutta Kumpulaisen mukaan kasvi on hyvänmakuinen. Mesiangervo vaikuttaa miedon särkylääkkeen tavoin, koska siinä on salisyylihappoa, luonnon aspiriinia. Kasvista tehdään muun muassa lihaksia rentouttavaa voidetta.

”Siankärsämö taas oli sota-aikana hyvä haavarohto. Ennenhän ihmiset tunsivat kasvit hyvin, niillä hoidettiin monenlaisia vaivoja ja niitä käytettiin ravintona.”

Kanervatee rauhoittaa nukkumaan mennessä. ”Virtsaamisvaivoja helpottavat puolukka ja karpalo. Sianpuolukan taas erotatte siitä, että varret suikertavat maata pitkin, huomaatteko?” Kumpulainen näyttää.

Vesa Ranta
Toini Kumpulainen (vas.) muistuttaa Kiuruveden yrttikurssilaisille, että kuusenkerkkien keruu vaatii maanomistajan luvan. Kerkkiä maistelevat muun muassa Marita ja Nikolas Sjöberg sekä Kirsti Räisänen.

Haave omasta yrityksestä

Kurssille osallistuva Eeva Kostiainen on haaveillut perustavansa Kiuruvedelle yrttejä hyödyntävän lähituotepuodin. Hän naurahtaa, että hän voisi toimia vapaaehtoisena kansanparantajana.

”Luonnonmukainen ravinto on kiinnostanut minua pitkään. Liiketoiminnan aloittamisen esteinä ovat vielä toistaiseksi rohkeuden puute ja oikea ajoitus”, Kostiainen kertoo.

Pietarsaarelainen Marita Sjöberg on kerännyt yrttejä harrastuksekseen kymmenen vuotta. Hän toivoo enemmän toimintaa Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalle, esimerkiksi lapsille järjestettäviä keruukursseja. Yrittäjäksi hän ei itse halua.

”Eilisiltana pakastin voikukkaa ja horsmaa. Horsmankukista valmistettu vaaleanpunainen prinsessajuoma on suosikkini. Paras yrtti on nokkonen, ja esimerkiksi feta-nokkospiirakka on herkullista.”

Sjöbergin poika Nikolas rakastaa kuusenkerkkäsiirapista tehtyjä nekkuja.

 

Varo myrkkykasveja!

Aikaisin kerättävä, soikealehtinen, aromikas vuohenputki käy vaikkapa salaatteihin, voileipiin ja keittoihin. Sen näköislajin karhunputken erottaa lehtien tyvessä olevista pienistä rinkuloista. Lapissa kasvaa lisäksi väinönputkea.

”Koiranputki on herkullista esimerkiksi hollandaisekastikkeen kanssa, koska sen maku muistuttaa valkopippuria”, Kumpulainen vinkkaa. 

Kerääjäksi opettelevien kannattaa muistaa, että putkilokasveissa on paljon myrkyllisiä kasveja. Edellä mainitut kasvit muistuttavat vaarallisia myrkkykeisoa ja myrkkykatkoa. Tämän vuoksi vuohenputki näköislajeineen on tunnistettava ehdottoman varmasti.

Maitohorsmasta ”eli rentun ruususta” saa Kumpulaisen mukaan ihania ruokia, nimenomaan nuorista versoista. Runsaasti C-vitamiinia sisältävässä poimulehdessä ei juuri ole makua, mutta sitä voi käyttää salaateissa ja leivonnassa. 

Herkän vaaleanvihreä kuusenkerkkä eli kuusenoksien uusi vuosikasvu on yleensä parin kolmen sentin mittainen. Kerkät kerätään alkukesästä. 

”Kysykää kuusta ja mäntyä kerätessänne maanomistajalta lupa. Sama täytyy tehdä kaikkia puunosia otettaessa”, Toini Kumpulainen muistuttaa kurssilaisille.

Vesa Ranta
Tutulta näyttää, vai näyttääkö? Kerättävät kasvit tulee tunnistaa varmasti.

Monta säilömistapaa

Pääasiallinen yrttien säilömistapa on kuivaaminen, joka pitää tehdä välittömästi poimimisen jälkeen. Yrtit kuivataan ritilän päällä huoneenlämmössä tai hyötykasvikuivurissa. Yrtit ovat tarpeeksi kuivia, kun ne murenevat sormiin. Sen jälkeen ne säilytetään kuivassa paikassa auringonvalolta suojassa, tiiviissä pelti- tai lasitölkissä tai paperipusseissa.

Toinen säilömistapa on hiostaminen. Kumpulainen pyörittelee mesiangervon lehtiä kämmenten välissä, kunnes kasvin aromit alkavat tuoksua.

”Pyöritelkää lehtiä, kunnes ne tummuvat, ja laittakaa ne palleroina tiiviskantiseen purkkiin. Purkkia pidetään 40–50 asteen lämmössä pari päivää. Pallerot avataan, kuivataan ja laitetaan paperipusseihin”, Kumpulainen ohjeistaa.

Pakastettaviksi sopivat muun muassa nokkonen, maitohorsma, poimulehti ja voikukan nuput. Poimulehdet voi pakastaa sellaisenaan, nokkonen tulee ensin ryöpätä ja sen jälkeen soseuttaa tai silputa. Maitohorsmanversot ja voikukannuput kiehautetaan ennen pakkaseen laittamista. 

Muutaman tunnin ulkoiluretken jälkeen koittaa koe: kurssilaisten on tunnistettava tärkeimmät villiyrtit. Värikkään kukkaosan kanssa tehtävä helpottuisi, mutta sitä ei useimmissa ole näkyvillä.


Kysyntä kasvanut

Villivihannesten kerääjiä on koulutettu Ylä-Savossa Kiuruvedellä jo yli kymmenen vuoden ajan, ja uusia kerääjiä tarvitaan lisää. Syynä on villikasvien lisääntynyt käyttö ravintoloissa ja kotimaisten villikasvien menekki suomalaisissa yrttialan yrityksissä.

Kerääjät toimittavat yrtit suoraan paikallisiin ravintoloihin tai yrttiyritysten kautta esimerkiksi pääkaupunkiseudun ravintoloihin. Kouluttaja Toini Kumpulaisen arvion mukaan Suomessa on noin sata villiyrttejä käyttävää yritystä.

”Monet keräävät villiyrteillä ja marjoilla itselleen mukavan kesätulon”, toteaa Kumpulainen, intohimoinen poimija itsekin. ”Olemme myös esitelleet salvojen ja öljyjen uuttamista kasveista. Siinäkin voisi olla yritysideaa.”

Ruokien, juomien ja linimenttien lisäksi villiyrteistä voi tehdä monenlaisia jatkojalosteita, kuten hapatteita, säilykkeitä, pestoja, yrttitahnoja ja marinadeja.

Kiuruvesi on hakenut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tukea yrttituotteiden viljelyn ja elintarvikeyritysten luomiseksi. Kiuruveden kaupungin hallinnoimissa Herbacentria-hankkeissa on koulutettu erikoiskasvien viljelijöitä ja villikasvien kerääjiä sekä pidetty ruokakoulutuksia matkailu- ja ravintolaväelle.

”Koulutukset on suunnattu lähinnä alan ammattilaisille, mutta jos tilaa on, niin toki voivat kaikki halukkaat osallistua”, Kumpulainen sanoo.

Kasvijalostaja Soile Valta on toimittanut Kiurun Kellari -yrityksensä kautta villiyrttejä pääkaupunkiseudulle ja Pirkanmaalle vuodesta 2010. Tila vastaanottaa yrttejä kerääjiltä mahdollisimman tuoreina.

”Villiyrtit vaativat paljon työvoimaa. Siksi olisi tärkeää, että kerääjät ja vastaanottajat verkostoituisivat yhä paremmin”, Valta sanoo.

Tätä juttua tehtäessä vuoden 2013 toukokuun lopulla Valta oli valmis vastaanottamaan kaikki Ylä-Savosta löytyvät voikukannuput. 

”Ilmastoitu auto ja kylmiö ovat kesällä tarpeen, jos haluaa kerätä ne kaikki.”

 

Verovapaata tuloa

Villiyrttien, samoin kuin metsämarjojen ja sienien, keruu kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Niiden myyminen on verovapaata tuloa.

Itse kerätyt luonnonyrtit voi myydä verovapaasti myös kuivattuina.

Jos sen sijaan valmistaa keräämistään yrteistä erilaisia jatkojalosteita, kuten kosmetiikkaa, yrttitahnoja tai säilykkeitä, myynti muuttuu verolliseksi, ja voiteet ja salvat kuuluvat lisäksi kosmetiikkalain piiriin.

 

Keräämisen perusohjeet

1 Älä kerää asuinalueiden, teiden tai tehtaiden läheltä äläkä typpipitoisilta paikoilta kuten navetan ympäristöstä.

2 Kerää kasvit kuivalla säällä ilmavaan koriin.

3 Ota vain ne yrtit, joiden tunnistamisesta olet varma.

4 Kerää nuoria kasveja ja oikeaan aikaan kesästä.

5 Pidä mielessä jokamiehenoikeuksien rajoitukset.