Jutut 29.06.2017

Maatiainen ry valitsee vuosittain yhden kasvin vuoden maatiaiskasviksi, vuorovuosina valitaan hyöty- ja koristekasvi. Vuoden 2017 maatiaiskasvi ahomansikka on monikäyttöinen ja ravinteikas laji.

Maatiainen ry on valinnut vuoden maatiaiskasviksi ahomansikan. Ruusukasvien heimoon kuuluva ahomansikkaa (Fragaria vesca) kasvaa koko Euroopassa aivan eteläisiä ja pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Suomessa ahomansikka harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Etelä- ja Keski-Suomessa, Oulun lääni mukaan lukien se kasvaa luontaisella levinneisyysalueellaan vielä suhteellisen yleisenä.

Ahomansikka suosii lämpöisiä ja valoisia kasvupaikkoja, ojanpientareita, rinteitä ja kallioita, mutta ei oikein pärjää korkeakasvuisten ketokasvien katveessa tai varjoissa metsissä. Parhaita kasvumaita ovat olleet koivuvaltaiset sekametsät. Nykyään ahomansikkaa esiintyy myös hakkuin avartuneilla metsäaukeilla.

Kotipuutarhassa ahomansikka soveltuu hyvin maanpeittokasviksi aurinkoisille ja puolivarjoisille alueille. Se lisääntyy tehokkaasti rönsyillään.

Aho- eli metsämansikan kolmisormiset lehdet ilmestyvät varhain keväällä ja valkoiset kukat alkukesästä. Pieni pohjukaishedelmä kypsyy keskikesällä. Hienoarominen ahomansikka on parasta tuoreena, joskin nopeasti pakastettuna se säilyttää osan aromistaan. Sitä voi myös kuivata.

Matti Lahtinen
Ahomansikan lehdet ilmestyvät varhain keväällä ja valkoiset kukat alkukesästä. Pieni pohjukaishedelmä kypsyy keskikesällä.

Lehtiä ja juuria ruokaan ja lääkkeeksi

Aina 1800-luvulle saakka ahomansikka oli merkittävä talousmarja Pohjoismaissa. Ahomansikka kävi maksuvälineeksi verotuksessa, ja siitä tuli myös kauppayrtti. Ahomansikan marjoja, lehtiä ja juuria kerättiin ruoka- ja rohtokäyttöön.

Kansanlääkinnässä teehen kerättiin mansikan lehtiä ja juuria. Carl von Linnén kerrotaan hoitaneen kihtiään ahomansikan lehdistä haudutetulla teellä.

Lehdissä on E- ja C-vitamiinia, kivennäis- ja hivenaineita sekä fenoleista muun muassa rutiinia, kversetiiniä, kemferolia ja tanniineihin lukeutuvia ellagitanniineja. Lehtien tuoksu on peräisin eteerisistä öljyistä.

Ahomansikan lehtiä on hiostettu ja käytetty teen tapaan, pula-aikaan tavallisen teen jatkeena. Hiostaminen vähentää teen haponmuodostusta mahalaukussa.

Lehtiä on käytetty erityisesti puhdistusrohtona, jopa silmien huuhteluvedessä. Amerikassa intiaanit käyttivät juuria ja lehtiä haavojen puhdistukseen.

Ahomansikan kukat ovat sellaisenaan syötäviä. Lehtiä on nautittu villivihanneksena ennen kukintaa. Näin voi tehdä edelleen. 

Juuressa on parkkiaineita, joilla on vatsaa puhdistava vaikutus. Juuresta on tehty vatsatinktuuraa, ja sitä on nautittu myös keitteenä. 1600-luvulla juurikeitteellä hoidettiin tippuria. Englantilainen kasviparantaja Nicholas Culpeper julisti tuolloin koko mansikan avuksi lukuisiin vaivoihin.

Juuret, lehdet sekä kukat vahvistavat hengitysteitä ja vilkastuttavat nestekiertoa. Kukka- ja lehtiteetä on käytetty joka kodin kuumelääkkeenä.

Maarit Cederberg / VL-arkisto
Ahomansikan kukat ovat sellaisenaan syötäviä.

Mansikkaa suuhun ja iholle 

Ahomansikka on aromaattinen gourmetmarja. Marjoista on keitetty makeaa hilloa, jota sai nauttia lettujen kanssa. Tuoreen marjan siementen karvasaineet liukenevat keitettäessä lempeäksi aromiksi.

Ahomansikan siemenien karvas polyfenoliyhdiste resveratroli suojaa mansikkaa homeilta, auringolta ja bakteereilta. Samaa ainetta on puolukassa, mustikassa ja viinirypäleessä sekä punaviinissä. 

Ihmisessä resveratroli torjuu auringon haittavaikutuksia iholla. Vanha tapa sivellä mansikkasosetta iholle auringonoton jälkeen on ollut luontaista suojautumista.

Ahomansikkaa puraisemalla sai punaiset huulet, ja marjan pähkylöillä pystyi harjaamaan hampaat valkoisiksi. Siementen pureskelu on suojannut ikeniä ja suun limakalvoja. Siemenissä ja marjamallossa on myös hyvälaatuisia kasviöljyjä. 

Lapsuuden hellekesinä tuoreet marjat viilensivät ja sammuttivat janoa.

Rikkaat antioksidantit 

Ahomansikan antioksidantit toimivat elimistössä ”ruosteenestoaineina” torjuen haitallisia happiyhdisteitä. Ahomansikassa antioksidanttien osuus on korkeampi kuin puutarhamansikassa.

Antioksidantit vaikuttavat aivojen dopamiinireseptoreihin ja lisäävät pikkuaivojen aktiivisuutta. Puolustuskemikaalit ovat tarpeen jo lasten aivoissa motoriikkaa säätelevällä aivoalueella. 

Suoja-aineiden perusjoukkoja, hivenaineita, ahomansikka ottaa maaperästä runsain määrin. Marjaan kertyy kaliumia, magnesiumia, mangaania, fosforia, rautaa, kuparia, fluoria, sinkkiä, seleeniä, kromia, natriumia ja jopa jodia.

Kalium auttaa alentamaan verenpainetta. Mangaani vahvistaa luita, hiuksia ja ihoa sekä vähentää nivelkipuja ja reumaattisia vaivoja. Hivenainein torjutaan myös silmänpohjan rappeumaa.

Ahomansikan sisältämät liukenevat kuidut, kuten pektiini, säätelevät sokerin imeytymistä ja verensokeritasoja.

Maarit Cederberg / VL-arkisto
Ahomansikan siemenissä ja marjamallossa on hyvälaatuisia kasviöljyjä.

Suojaavat fenoliaineet

Mitä tummempi marja on, sitä enemmän siinä on fenoliyhdisteisiin kuuluvia antosyaaneja. Ahomansikasta löytyy muun muassa kversetiiniä, myrisetiiniä ja kemferolia. Kasvi tarvitsee niitä esimerkiksi aurinkosuojaksi sekä houkutusväriksi siementen levittämiseen. Ihmisessä fenolien suoja-aineet tukevat puolustusmekanismia koko kehon alueella.

Norjalaistutkimuksen mukaan ahomansikka kuuluu antioksidanttimarjojen kärkijoukkoon tummien marjojen ja herukoiden kanssa. 

Ahomansikan fenoliyhdisteistä yli puolet on arvokkaita ellagitanniineja. Ellagitanniineja on vain Fragaria-heimon ja Rubus-heimon (esimerkiksi vadelma ja hilla) kasveissa sekä pähkinöissä.

Ellagitanniinit osallistuvat haitallisen LDL-kolesterolin säätelyyn ja estävät mahalaukussa piileksivää helikobakteeria kiinnittymästä limakalvoille.

 

Tekstin pohjana on Maarit Cederbergin artikkeli Herkullinen ahomansikka, joka on julkaistu Aarteessa 5/2015.