Kolumnit 15.11.2017

”Runkohinnoittelu toimisi parhaiten mänty- ja kuusivaltaisten leimikoiden päätehakkuissa”, kirjoittaa Aarteen päätoimittaja Mari Ikonen.

Puukaupan taloudellinen tulos myyjän kannalta riippuu ostajan katkonnasta. Katkonta taas riippuu ostajan tarpeista. Jonkinmoinen nyrkkisääntö on se, että sahat tarvitsevat tukki­puuta ja suuret metsäkonsernit kuitupuuta. Yhden ja saman leimikon lopullinen tukkiprosentti saattaa olla hätkähdyttävän erilainen riippuen siitä, millaista puuta ostaja eniten halajaa.

Yksi ratkaisu tähän myyjien ongelmaan olisi se, että leimikon puita ei myytäisi tavaralajeittain, kuten nykyään, vaan kokonaisina runkoina, jotka myyjä voisi sitten katkoa mielensä mukaan. Kokorunkohinnoitteluun siirtymistä ehdotti hiljattain myös MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Runkohinnoittelussa puille määritellään hinta pelkästään puulajin ja puuston järeyden mukaan. Pylväitä myytäessä tämä tapa on ollut käytössä pitkään. Sahoista esimerkiksi Pölkky Oy otti runkohinnoittelun käyttöön jo vuonna 2001, mutta sen osuus puukaupasta on käytännössä jäänyt vähiin. Jos muiden ostajien vastaukset tarjouspyyntöön ovat tavaralajipohjaiset ja vain yhdessä tarjouksessa on keskihinta, vertailu on vaikeaa. Toisaalta paikallisesti runkohinnoittelun käyttö voi jo nyt olla merkittävää, jopa kolmannes yksittäisen sahan puunhankinnasta.

Tavaralajihinnoittelu voi houkutella myyjää realisoimaan puustoon sitoutuneen pääoman mahdollisimman aikaisin. Runkohintaan tehdyssä puukauppa­tarjouksessa puun järeydestä on aina etua. Puu myydään vasta sitten, kun se on arvokkaimmillaan.

Runkohinnoittelu toimisi parhaiten mänty- ja kuusivaltaisten leimikoiden päätehakkuissa. Niissä tarjouksen pohjana olevat puuston keskijäreys ja tukkiosuus voidaan arvioida tarkimmin. Toisaalta runkohinnoittelussa riski puun jalostusarvon oikeasta arvioimisesta – kuten leimikon lahopuun osuudesta – jää ostajalle.

Ostajille runkohinnoittelun suurin plussa on katkonnan vapaus omien tarpeiden mukaisesti, kun puita ei tarvitse katkoa myyjän kanssa tehdyn sopimuksen vaan kulloisenkin kysynnän mukaan. Tämä on tärkeä etu, kun kaupasta korjuuseen voi kulua jopa kolme vuotta. Se on pitkä aika lopputuotteiden markkinatilanteen kannalta.

Jotta runkohinnoittelu yleistyisi, se edellyttäisi suurimpien metsäkonsernien vahvempaa osallistumista. Katseet kääntyvät Metsä Groupin, UPM:n ja Stora Enson suuntaan.

Pääkirjoitus, Aarre 10/17