Kolumnit 15.11.2017

Jos paperitehdas Kajaanissa muutetaan elokuvastudioksi, se työllistää enemmän kuin Talvivaara, kirjoittaa Risto Isomäki.

Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa oli aikoinaan 33 000 työntekijän laivatelakka. Kun laivanrakennus loppui, iso osa siitä muutettiin elokuvastudioiksi. Titanic Studios on saanut nimensä siitä, että samalla paikalla rakennettiin muuan surullisenkuuluisa, jäävuoren kanssa kolaroinut matkustajalaiva.

Nykyään Titanic Studios on tunnettu ennen kaikkea siitä, että siellä tehdään Game of Thronesin, maailman kaikkien aikojen menestyneimmän tv-sarjan, sisäkuvaukset.

Valtaistuinpeli näyttää erilaiselta kuin aiemmat tv-sarjat. Myös lukuisissa sisätiloissa tehdyissä kuvissa on pysty­suunnassa monen kerroksen verran tavaraa ja sitten vielä reilusti mustaa päällä.

Jo ensimmäinen silmäys studion sisälle kertoo, mikä on tehnyt tämän mahdolliseksi. Laivatelakan halli on 30 metriä korkea, ja sen sisälle on tehty ehkä 18 metriä korkeita ”green screenejä”, täsmälleen tietyn vaaleanvihreän sävyn omaavia kankaita, joita vasten erilaisia sisäkuvauksia tehdään.

Vaaleanvihreä pinta korvataan sitten tietokoneella muokatuilla kuvilla: maisemilla, raunioilla ja kaupungeilla – tai lohikäärmeillä, avaruushirviöillä ja kuolleiden armeijoilla.

Telakkahallien korkeus oli yksi niistä valttikorteista, joiden avulla Titanic Studios sai itselleen valtaosan Valtaistuinpelin kaikkien kahdeksan tuotantokauden kuvauksista Belfastin syrjäisestä sijainnista huolimatta.

Valintaan vaikuttivat myös asumiskustannusten kohtuullisuus sekä se, että lähellä oli laaja kirjo erilaisia ulkokuvauksiin sopivia paikkoja.

Lisäksi valtion tukijärjestelmä (North Ireland Screen) kattoi 10 prosenttia ensimmäisen tuotantokauden budjetista. Sittemmin tukien osuus on laskenut noin yhteen prosenttiin. Pohjois-Irlannin talous on hyötynyt jokaisesta myöhemmästä tuotantokaudesta yli 20 kertaa valtion satsausta enemmän, vaikka epäsuoria vaikutuksia ei otettaisi huomioon.

UPM Kymmene sekä Kainuun maakunta ja ammattiopisto yrittävät pistää vielä paremmaksi. Ne suunnittelevat Kajaanin vanhan paperitehtaan muuttamista mittasuhteiltaan ennennäkemättömäksi elokuvastudioksi.

Paperitehtaan isoin tila on 300 metriä pitkä, 100 metriä leveä ja 30 metriä korkea. Jos sen seinät katetaan vihreällä kankaalla, siitä tulee studiotila, jonka veroista ei ole missään muualla. Katossa olevat paperitehtaan vanhat kiskot ja laitteet mahdollistaisivat kankaiden siirtelyn niin, että tila voidaan pitää yhtenä kokonaisuutena tai jakaa joustavasti pienempiin osiin tarpeen mukaan.

Kajaanilla on myös kolme muuta kilpailu­etua: halvat asumiskustannukset, luonto sekä puutavaran vaivaton ja nopea saatavuus. Viimeksi mainittu on tv- ja elokuva-alalla yllättävän iso asia, sillä kohtauksittain muuttuviin lavasteisiin menee paljon puuta.

Puu on suurimmassa osassa maailmaa ratkaisevasti kalliimpaa kuin Suomessa. Ennen kaikkea puun nopea saatavuus tahtoo olla ongelma.

Silloin, kun uuden puutavaran hankkiminen tökkii, vanhat lavasteet puretaan ja niiden puutavara käytetään yhä uudelleen. Tämä on kuitenkin hitaampaa kuin uusien lavasteiden rakentaminen uudesta puutavarasta. Isoissa tuotannoissa on mukana niin paljon ihmisiä ja niin kallispalkkaisia tähtiä, että pienikin viivytys maksaa maltaita.

Jos Kajawood, Kwenwood tai Kainuwood (tms.) toteutuu, hankkeella on paljon suurempi suora työllistävä vaikutus kuin Talvivaaralla. Lisäksi monista kainuulaisista nuorista, kuten Luotikujan (= Kajaanin ravintolakatu) tiski­jukista, voi tulla maailmankuuluja, vähän niin kuin Belfastissa on Game of Thrones -sarjan seurauksena käynyt.

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.