Kolumnit 14.12.2017

Kun asia on tärkeä, jääviysasiat saattavat unohtua, kirjoittaa Juha Hakkarainen.

Wikipedian mukaan kansalaisyhteiskunta tarkoittaa kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja instituutioita, jotka eivät kuulu julkiseen sektoriin. Keskeisin osa suomalaista kansalaistoimintaa tehdään kansalaisjärjestöissä. Järjestö on ihmisten yhteenliittymä, joka toteuttaa yhteistä tavoitetta tai arvoa.

Kansalaistoiminta on koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömyys. Suomessa on myös perustuslaissa taattu yhdistymisvapaus. Jokainen siis saa perustaa yhdistyksiä, kuulua niihin tai olla kuulumatta. Aivan erinomaista!

Myös oma työnantajani MTK on kansalaisjärjestö, joka toteuttaa omien jäseniensä arvoja ja intressejä.

Mielenkiintoiseksi rajanveto kansalaisjärjestötoiminnan ja muun yhteiskunnan toiminnan välillä tulee silloin, kun vaikkapa virkamies, toimittaja tai tutkija kuuluu jonkin kansalaisjärjestön päättäviin elimiin.

Siis kansalaisjärjestön, joka toimii samalla toimialalla, jossa virkamies valmistelee ja tekee hallinnollisia päätöksiä, tutkija tutkii ja journalisti uutisoi.

Yhdistymisvapauden näkökulmasta se ei ole kiellettyä, ei tietenkään. Asiat vain tuppaavat olemaan sitä, miltä ne näyttävät.

Kirjoittaako toimittaja kriittisesti kansalais­järjestön toiminnasta tai tavoitteista, jos hän istuu järjestön hallinnossa? Tuskinpa.

Saako tutkija sellaisia tutkimustuloksia, että hänen edustamansa ja johtamansa kansalaisjärjestö on ollut täysin väärässä? Tuskinpa.

Ja sitten hyvä huono esimerkki. Ympäristönsuojelu on koko yhteiskunnan kannalta elintärkeä asia. Siihen on panostettu ja saatu paljon aikaan, mutta työ on edelleen kesken.

Kun asia on tärkeä, edellä mainitut jääviysasiat näyttävät aika ajoin unohtuvan. Kukaan ei kyseenalaista sitä, jos ympäristötoimittaja istuu arvostetun kansalaisjärjestön päättävissä elimissä. Tai sitä, jos tutkija ottaa tutkija- tai professori-­tittelin suojasta kantaa asiaan, jota hän on ollut linjaamassa järjestön luottamusjohtajana.

Olen aivan varma, että jos joku virkamies, journalisti tai tutkija istuisi oman työnantajani korkeimmissa päätöksentekoelimissä, hänen puolueettomuutensa normaaleissa työtehtävissään kyseenalaistettaisiin varsin nopeasti.

Tämä tarkoittanee sitä, että meillä on hyvin erilaisia kansalaistoimintoja, joille on yhteiskunnassa annettu erilaiset pelisäännöt.

Meillä Suomessa on vahva kahdella pallilla istumisen traditio. Muistaako istuja aina, mikä jakkara hänellä on alla?

Kun paraikaa yhteiskunnassa korostetaan avoimuutta ja laaditaan erilaisia lobbausrekistereitä, olisiko myös tässä kehittämisen paikka. Olisiko muun yhteiskunnan syytä tietää, kenen kaikkien lauluja laulat?

Juha Hakkarainen (s. 1962) on Maa- ja metsä­taloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n metsäjohtaja.