Vieraskolumni: Metsien käyttö lisääntyy – miten käy monimuotoisuuden?

Fossiilitalous on pian ikävää menneisyyttä ja biotalous jatkaa kohti kestävämpää. Historiallisessa murroksessa kipuillaan aina. Viime vuonna väännettiin metsien hiilensidonnasta. Lopulta EU-tasollakin ymmärrettiin, että ennätykselliset metsävarat ja kasvu riittävät sekä teollisuudelle että ilmastonmuutoksen hillintään. Mutta miten käy luonnon monimuotoisuudelle, lajeille ja elinympäristöille?

Metsäluonnon monimuotoisuus turvataan suojelutoimien ja luonnonhoidon yhteispelillä. Suojelu etenee metsänomistajille vapaaehtoisen Metso-ohjelman kautta, eikä tähän ole muutosta näkyvissä.

Metsossa voi joko tehdä puustosta pysyvän suojelusopimuksen (yksityinen suojelualue) tai myydä koko kohteen valtiolle. Ympäristötuen voi tehdä 10 vuodeksi. Pysyvien sopimusten korvaukset ovat verottomia, ja määräaikaisen sopimuksen jälkeen maanomistaja päättää kohteen käytöstä.

Maanomistajat ovat ottaneet Metson omakseen. Rahaakin ohjelmalle riittää jälleen, mistä iso kiitos metsä- ja ympäristötoimijoiden yhteisille vetoomuksille.

Lakisääteisesti suojellut kohteet säästetään. Metsälailla turvataan erityisen arvokkaita kohteita, kuten luonnontilaisten purojen lähimetsät. Luonnonsuojelulailla turvataan sekä elinympäristöjä että lajeja. Tiedot ovat käytössä metsätoimijoiden paikkatiedossa.

Vaikuttaa hyvältä, muttei toki riitä kaikille. Luontojärjestöistä toivotaan metsänsuojelun lisäämistä nykyisestä 12:sta 17 prosenttiin. Tavoite lienee kaivettu kansainvälisestä monimuotoisuussopimuksesta. Unohtuu kertoa, ettei luku ole metsätavoite ensinkään vaan pitää sisällään kaikki maaelinympäristöt ja sisävedet. Se ei myöskään ole pelkkä suojelutavoite, vaan valtiot päättävät toimenpiteistä. Suomessa taidetaan muuten olla jo valmiita.

Koska suurin osa metsistä on talouskäytössä, ratkaistaan metsäluonnon hyvinvointi pitkälti hakkuiden ja muun metsänhoidon yhteydessä. Kyse on talousmetsien luonnonhoidosta. Säästöpuut, laho- ja lehtipuun turvaaminen, vesistön suojarakenteet ja kulotus ovat esimerkkejä käytännöstä. Tulta tarvitsemme huomattavasti lisää. Olisiko metsissäsi poltettavaa?

Luonnonhoidon perustaso tulee lainsäädännöstä ja metsäsertifioinnista. Jos maanomistaja haluaa ottaa luontoarvoja huomioon enemmän, otetaan Monimetsä-hankkeen opit käyttöön. Leimikkoa suunniteltaessa tarkistuslistaan kirjataan maanomistajan toiveet ja tieto välitetään konekuskille. Neuvontatyökalusta taas nähdään, mitä esimerkiksi riistatiheikköjen jättäminen oikeasti tarkoittaa.

Voimme aina parantaa. Kaatunut säästöpuu tulee jättää metsään. Kuoreton havulahopuu ei ole tuhoriski vaan elinympäristö uhanalaisille eliölajeille. MTK:n aloitteesta sähkölinjojen vierimetsähakkuissa tuotetaan tekopökkelöitä eli nopeasti lahopuuta.

Jatkuvaa kasvatusta pidetään joskus monimuotoisuusautomaattina. Luontoarvot tulee kuitenkin ottaa huomioon samoin kuin perinteisessä metsänhoidossa. Riskitkin pitää tiedostaa: aina puuta, aina varjoa, kuusettuminen ja pintajuuret, toistuvat hakkuut, juuristovauriot, juurikääpä. Teollisuuden puuntarve lisääntyy erityisesti kuidun osalta. Jatkuva kasvatus taas tuo markkinoille entistä enemmän tukkia.

Jatkuva kasvatus metsänhoidon valtalajina on arveluttava ajatus. Silti se on sopivalla kohteella hyvä vaihtoehto, jos maanomistaja niin haluaa ja metsässä on eri-ikäisrakennetta valmiina. Omassa metsässäni se onnistui hyvin muiden hakkuiden rinnalla.

MTK:n tuoreesta Metsätutka-kyselystä käy ilmi, että yli neljännes maanomistajista on jättänyt metsiään talouskäytön ulkopuolelle omalla päätöksellään, valtaosa ilman korvausta. Kohteet lisäävät metsien monimuotoisuutta mutta eivät näy tilastoissa. Kumpi merkitsee enemmän?

Metsäluonnon turvaamisessa pitää ottaa huomioon myös toimien aikajänne. Nyt jätetty säästöpuu muodostaa lahopuuta ehkä vasta vuosikymmenten päästä.

Olemme kuitenkin oikealla tiellä. Metsälajeillamme menee kaikista elinympäristöistä parhaiten. Suomessa on tiukasti suojeltua metsää ylivoimaisesti EU-maista eniten. Maanomistajien tavoitteisiin täytyy silti pystyä vastaamaan. Muista siis vaatia meiltä metsäammattilaisilta entistä enemmän!

Kuukauden vieraileva kirjoittaja Markus Nissinen (s. 1977) on MTK Metsälinjan ympäristöasiantuntija.