Kolumnit 24.04.2017

Kemera-tukien lopettaminen edistää yrittäjyyttä metsissä ja todennäköisesti lisää metsätilojen tarjontaa markkinoilla, kirjoittaa Juha Aaltoila.

Aluillaan on arvioni mukaan 50. valtion metsätukien eli Kemera-­rahojen käytön uudistamishanke. Bryssel sirottaa kirpeitä lisämausteita Helsingin byrokraattien ja etujärjestöjen yrityksiin pitää aikansa elänyt, laho rakennelma pystyssä. EU mokoma kun näkisi mielellään puun tuottamisen sujuvan ilman tukia samoin kuin Ruotsissakin.

Viime aikojen uutisista ja virastokirjeistä saa kuvaa siitä, millaista menoa EU:n kansalaiset ja yritykset nyt rahoittavat metsissämme. Metsäkeskuksen mukaan liki viidesosa viime vuonna tarkastetuista nuoren metsän kunnostuskohteista oli virheellisiä. Tukea anottiin liian järeisiin metsiin, joista saa jo hakkuutuloja.

”Huomautuksia ei ole vielä jaettu, mutta asia on otettu joidenkin toimijoiden kanssa jo esiin”, tuohtui viranomainen alan lehdessä.

Nuoren metsän hoitokohteista tarkastetaan murto-osa, eli aika paljon euroja maksetaan kohteille, joilla ei ole oikeutta tukeen.

Viranomainen tutki vuonna 2008 Kemera-­tuella rakennetut metsäautotiet. ”Vajaassa kymmenessä vuodessa neljännes teistä oli joutunut niin huonoon kuntoon, että teitä on alettava korjata välittömästi.” ”Näin huonossa kunnossa oleville teille metsäkeskus asettaa määräajan, jonka kuluessa korjaukset on tehtävä. Tien kunto tarkastetaan uudelleen määräajan päätyttyä”, eli ei lopu työ tekevältä.

Puutavaraa ja metsäkoneita isoilla autoilla kuljettavat ihmiset tuntevat kehnojen teiden kirot. Itselleni tulee mieleen Kemera-tie Pirkanmaalta: piennar puski pitkää lehtipuuta, josta lumi oli rakentanut jylhän lehväholvin tien ylle. Hetken mietin, eksyinkö Tarzan-­elokuvan kulisseihin.

Jos ovat asiat sekaisin maastossa, sitä ne ovat papereillakin. Uudet Kemera-ohjeet syrjäyttivät taannoin vanhat, ja koitti taas aika lähettää kirje keskusvirastolta kentälle. Otsikkona seisoi: Kemera-hakemusten huolellinen täyttö nopeuttaa käsittelyä.

Kirjeen mukaan ”tähän mennessä saapuneet hakemukset ovat olleet poikkeuksellisen suurelta osalta puutteellisia tai virheellisiä. Hakemusten puutteiden selvittely vie runsaasti hankkeita käsittelevien henkilöiden aikaa.” Ja että ”Metsäkeskus on rekrytoinut tallennukseen 10 määräaikaista työntekijää ja siirtänyt työntekijöitä muista töistä Kemera-hankkeiden käsittelyyn”.

Kylläpä metsänhoito työllistää.

Valtion Kemera-tukea on maksettu 2000-­luvulla metsänomistajille liki miljardi euroa, kun kantorahatuloja karttui puukaupoilta 26 miljardia euroa. Metsänomistajien omia varoja puuntuotantoon on sijoitettu kolme miljardia euroa.

Ohjeiden laadinnan, työsuunnittelun, rahoitushakemusten, niiden käsittelyn, tarkastusten, maastotarkastusten, kunnostuskehotusten ja kunnostuskehotusten noudattamisen tarkastusten kustannuksia en löytänyt enkä osaa arvioida. Rahaa kuluu myös lentelyyn Helsingin ja Brysselin välillä.

Taimikon varhaishoitoa sanotaan kalliiksi; metsänomistaja ei tee työtä ilman valtion apua. Mitä oli taimikon varhaishoidon tukea kaipaavan taimikon paikalla viisi vuotta sitten? No avohakkuuleimikko, jossa oli hehtaarilla puuta 700 kuutiometriä tai 140 kuutiometriä.

Totuus häämöttää jo. Tuon 700 kuutiometriä hehtaarilta puita myyneen yrittäjän tukit lähtivät sahalle omin varoin kylän koneyrittäjällä teetettyä tietä pitkin. Yrittäjä perheineen istuttaa joutuin taimet ja ruiskuttaa seuraavana suvena taimien ympäristön heinittymisen ja vesoittumisen estämiseksi. Raivaussaha pärisee tarpeen mukaan. Osa kuusiviljelmistä karkaa tuloa tuottavaan ensiharvennukseen ilman ruiskutuksen jälkeisiä hoitotöitä.

Tuon 140 kuutiometrin hakkuun jälkeiselle aukolle ei ole kiirettä; kantoraha on löytänyt kivat kohteet. Kemeraa kaivataan sitten, kun metsurin istuttama taimi alkaa alistua vatun ja kastikan valtaan.

Hyvät pärjäävät omillansa, aiemmassa metsänhoidossaan epäonnistuneita tuetaan verovaroin. Valtion niukan rahan kylväminen hyvin kannattavaan puuntuotantoon on ainutlaatuista, en keksi muualta vastaavaa.

Yleensä kilpailussa huono tippuu pois, hyvä menestyy ja kasvaa.

Kemera-tukien lopettaminen edistää yrittäjyyttä metsissä ja todennäköisesti lisää metsätilojen tarjontaa markkinoilla.

Aarteen kolumnisti Juha ”Koltta” Aaltoila (s. 1947) pääsi taimien lajitteluun 11-kesäisenä, siitä ura yleni aukkojen viljelijäksi. Metsänhoitajan työ yksityismetsissä vei hänet vuonna 1986 kynän varteen, ja kynä on pysynyt terävänä.