Kolumnit 21.04.2017

Metsänomistajan ei kannata olla sini­silmäinen. Puukaupassa on kyse kaupasta, ja kaupassa ostaja ja myyjä istuvat eri puolilla pöytää.

Edellisessä pääkirjoituksessani kerroin tositapauksesta, jossa uusi, vapaa metsälaki mahdollisti kokemattomalle puunmyyjälle taloudellisen sudenkuopan.

Sain palautetta. Muuan lukija huomautti, että olin laskenut hakkuutuoton reilusti yläkanttiin. Tarkoitin sillä 30 000 eurolla koko kiertoajan tuottoa, johon oli laskettu mukaan paitsi päätehakkuun myös kahden viimeisen harvennuksen oletetut puunmyyntitulot. Sekä lukijan laskelma että omani osoittavat, että juuri tukkipuun määrä kierron viimeisinä vuosikymmeninä ratkaisee pitkälti metsätalouden kannattavuuden. Hyvään tukkiprosenttiin päästään taitavasti tehdyillä ja ajoitetuilla harvennushakkuilla. Toki tarvitaan edullisia kasvuolosuhteita ja hiven tuuriakin, jottei myrsky tai muu metsätuho sotke suunnitelmia.

Sitten minulle soitti sydänjuuriaan myöten loukkaantunut ostomies, joka kertoi, että oli 35 vuoden metsäneuvojan urallaan ajatellut aina ensisijaisesti metsän ja sen omistajan etua eikä edustamansa firman akuutteja raakapuutarpeita. Vakuutin tälle mielensä pahoittaneelle konkarille, ettei tarkoitukseni ollut leimata ammattikuntaa. Aivan varmasti suurin osa metsäammattilaisista ajattelee metsän parasta.
Metsänomistajan ei kuitenkaan kannata olla sini­silmäinen. Puukaupassa on kyse kaupasta, ja kaupassa ostaja ja myyjä istuvat eri puolilla pöytää. Metsäfirmojen ja metsänomistajien erilaisista intresseistä muistuttaa myös parhaillaan käytävä kartellioikeudenkäynti.

Mielenkiintoinen kysymys on se, miten metsäalan ammattilaisen, esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvojan, tulisi toimia silloin, kun hänen omat ajatuksensa kyseisen metsän parhaasta hoidosta ovat ristiriidassa omistajan kaavailujen kanssa.

Lyhyt vastaus on se, että asiakas on aina oikeassa. Todellisuudessa asia on mutkikkaampi.

Metsä­ammattilaisen ammattitaitoon kuuluu päästä selville omistajan tavoitteista ja esitellä hänelle sen jälkeen metsänkäsittelyn vaihtoehdot. Mielestäni hänen olisi hyvä myös antaa asiantuntijasuosituksensa siitä, mikä tässä tapauksessa olisi paras vaihtoehto.

Asiansa osaava metsäneuvoja esittää suosituk­sensa diplomaattisesti, ei töksähtävästi tai ylimielisesti.

Niin tai näin, metsän omistaja tekee lopullisen päätöksen, ja sitä pitää kaikkien kunnioittaa.

Pääkirjoitus, Aarre 4/17