Kolumnit 04.10.2017

Riistan taloudellisessa hyödyntämisessä on kyse kokonaispalvelun rakentamisesta, jonka hyötyjen tulee jakautua niin maanomistajalle, palveluntarjoajalle kuin metsästysseurallekin, kirjoittaa Tommi Häyrynen.

Riista on luonnonvara, jonka taloudellinen arvo jää Suomessa usein tunnistamatta. Esimerkiksi Ruotsissa riistasta saatava tuotto on merkittävä osa monien tilojen tulonmuodostusta. Myös Ahvenanmaalla metsästyselämyksien myynnistä kertyy jo tällä hetkellä maanomistajille taloudellista tuottoa. 

Riistan taloudellisessa hyödyntämisessä on kyse kokonaispalvelun rakentamisesta, jonka hyötyjen tulee jakautua niin maanomistajalle, palveluntarjoajalle kuin metsästysseurallekin.

Metsästysharrastukseen halutaan nykyään panostaa, mikä tarkoittaa taloudellisia satsauksia myös metsästyspalveluiden ostoina. Metsästyspalveluiden kysyntä onkin kasvussa. 

Metsästysmahdollisuuksien lisäksi uuden sukupolven metsästäjät kaipaavat ammattitaitoista ohjausta. Kaupallisten metsästyspalveluiden kysynnän kasvu avaa myös maanomistajille riistaan liittyviä ansaintamahdollisuuksia.

Metsään liittyvien tulojen lisäksi maanomistajia puhuttavat metsätuhot. Sorkkaeläinten aiheuttamat vahingot taimikolle voivat olla merkittäviä varsinkin hirvien talvilaidunalueilla. On ymmärrettävää, että maanomistajat ottavat riistakantojen tiheyteen välillä voimakkaastikin kantaa.

Myös hirvieläinkannan verotus tulevaisuudessa aiheuttaa keskustelua. Kuinka jahtikausi toteutetaan, kun metsästysseurojen jäsenistö ikääntyy? Nämä kysymykset ovat jo monissa metsästysseuroissa esillä. 

Asiaa voidaan tarkastella uudenlaisesta näkökulmasta: riista voi maksaa ruokailunsa metsissä itse.

Jos riistasta saatava tulo ylittää riistan aiheuttamat kulut, voidaan puhua metsien moninaiskäytön kautta saatavasta tuotosta. Se, kuinka paljon tulo ylittää kustannukset, riippuu metsästysalueen soveltuvuudesta kaupallisen metsästyksen tarpeisiin sekä alueen riistakannan määrästä ja laadusta. 

Suunnitelmallisesti, läpinäkyvästi ja selkein pelisäännöin toteutettu kaupallinen metsästys voi tukea hirvieläinkannan verotusta alueilla, joiden haasteena on metsästysseurojen jäsenten ikääntyminen. Samalla voidaan tulouttaa taloudellista arvoa maanomistajille, palveluntuottajille ja metsästysseuroille. 

Myynnin kohteena on ensisijaisesti elämys, ja riistanliha on sivutuote. Lähes poikkeuksetta liha jäisi edelleen jaettavaksi maanomistajien ja metsästysseuran jäsenten kesken. Riistan kokonaisarvon määrittelyssä lihan arvo on toki perusteltua pitää mukana.

Metsästysympäristön tulee soveltua kaupallisen metsästyksen vaatimuksiin niin riistakannaltaan, kooltaan kuin maastoltaankin. 

Tärkeää on myös alueen sijainti ja saavutettavuus sekä soveltuva metsästys- ja oheispalveluinfra, jonka on oltava käytössä kaupallisten metsästystapahtumien aikana. 

Teknisesti riistan tuoton jakaminen on täysin mahdollista. Nykypäivän karttasovellusten avulla pystytään määrittelemään metsästysalueen tilakoot tarkasti ja suhteuttamaan tilojen osuudet kokonaispinta-alasta. Kun riistasta saatava tulo jaetaan tilakohtaisesti esimerkiksi pinta-alojen perusteella, hyödynnetyllä riistalla on arvoa joka maanomistajalle. 

Maanomistajien lisäksi osa arvosta kuuluu kaupallisen metsästyksen palveluntuottajalle sekä metsästysseuralle, jotka mahdollistavat toiminnan käytännön toteutuksen.

Riistan uudenlainen rooli osana suomalaista metsästyskulttuuria on mielenkiintoinen haaste. Oikeilla valinnoilla on mahdollisuus tukea jo ennestään vahvaa metsästysseurakulttuuria ja turvata tulevaisuuden toimintaedellytyksiä.

Yhteistyö on keskeistä pohdittaessa riistan hyödyntämistä, eikä yhteistyötä synny ilman rakentavaa keskustelua ja toimijoiden yhteistä tahtotilaa. Palvelumallissa tulee kuvata metsästystapahtuman käytännön toimenpiteiden lisäksi arvonjakautumisen periaatteet sekä toimintaan liittyvät vastuut ja velvollisuudet. Kokonaiskuvan kirkastuminen avaa usein silmät riistatalouden mahdollisuuksille. 

Riistasta saatavaa tuottoa ja sen tulouttamista läpinäkyvällä tavalla kehitetään Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Suomen riistakeskuksen ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön hankkeessa, jota rahoittaa Manner-Suomen Maaseudun Kehittämisrahasto.

KTM Tommi Häyrynen (s. 1971) työskentelee projektipäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä.