Minun metsäni: Metsätöitä Kuusamossa

Lukijoiden kirjoitukset 09.11.2016

Tässä Aarteen Minun metsäni -kirjoituskilpailun parhaita tekstejä vuodelta 2009. Kirjoituksessa Pentti Määttä muistelee nuoruuttaan Kuusamossa metsätöissä, kun lunta oli paljon ja moottorisaha painoi.


Johannes Wien
Joskus lunta oli niin paljon, että reitti metsään piti ensin kahlauttaa auki hevosella.

Meille pojille tulivat ansareissut tutuiksi vielä 1950-luvulla, ja pian sen jälkeen alkoivat metsätyöt vanhempien matkassa. Pokasahan ja justeerin viritykseen purevaksi piti harjoitella nuoresta pitäen, että olisi savotassa saanut edes ruokarahan irti.

Kuusamossa isojako tapahtui vasta 50-luvulla. Kun me pojat pääsimme isämme mukana kaatamaan omia puita, ihmeteltiin siinä, miksi petäjän tyvessä oli usein korosyvennys. Vanhemmat tiesivät, että puu on saatu pihkaiseksi tällä menetelmällä tervahautaa varten. Ehkä pihkaa käytettiin silloin myös haavojen hoidossa, mihin nyt palaillaan uudelleen. Vielä 1800-luvulla tervaa vietiin veneillä Iijokea myöten rantakaupunkeihin myytäväksi. Se oli silloin kenties paras tulojen antaja lintukaupan ohella.

No, koro-osa puun tyvestä piti meillä sahata pois eli tyvetä, ja loppuosa tervettä puuta sitten kelpasi yhtiölle tukiksi ja latva pinotavaraksi. Vielä 50-luvulla oli miljoonien mottien puutavarauitot lähes kaikissa pohjoisen vesistöissä. Iijoki otettiin voimalaitoskäyttöön ja puu siirtyi autokuljetukseen. Jätkät tekivät pitkiä päiviä kekseineen jokivarsilla, ja järvien selillä puksuttivat uittoyhdistysten hinaajat tukkilauttoja vetäen. Itsekin olin latvavesillä tällaisessa hommassa mukana. Kymppi lupasi nostaa tuntirahaa, kun yritin riehua otvapuomeilla ruuhkan laukaisemiseksi. Lupaus kuitenkin unohtui palkanmaksun aikaan. Öitä vietettiin väsyksissä tulilla ja teltassa urvahtaen, unta ei tarvinnut houkutella.

 

Se metsätyö saha- ja kirvespelissä oli raskasta eikä se ollut helppoa alkuun moottorisahan saamisen jälkeenkään, sahat kun olivat kovin painavia ja lumi vahvaa keskitalvella. Iijokivarressa kaadettiin uljaita kuusia hollanninpelkoiksi. Olipa niinkin paljon lunta, että pienellä hevosella piti kahlauttaa ajoreitti ensin tyhjänä tukkirekien kanssa ja sitten väännettiin pankolle alkuun vain yksi pelkkapuu, noin 20 metriä pitkä tukki. Meidän hevonen muisti kerran hyvänmakuisen appeen kesken kuormauksen ja karkasi varsitielle, jossa kuitenkin tuli savotta-ajuri vastaan ja palautti karkulaisen takaisin juontotielleen.

Onneksi moottorisahat kevenivät ja työ kävi keveämmin. Sitten tulivat monitoimikoneet ja metsuri pääsi parantelemaan selkäänsä. Alkoi neuvonta metsänhoitoyhdistyksistä ja varmistettiin näin, että uusi metsä pääsee kasvamaan niillekin Osaran aukioille. Tosin kentältä kuulee, että neuvontaa on liikaakin, koska metsänomistajista osa kyllä tietää itsekin, mitä metsälle pitää tehdä. Pakollista mhy-maksua osa pitää kohtuuttomana. Mutta jos uudistustoimet ovat oikeat, uusi vihreä kulta nousee nopeasti poisviedyn metsän tilalle. Sen voimme todeta katsellessamme ympärillemme.

 

Neuvontaan liittyi ja kuuluu nykyäänkin kilpailunluonteista harrastusta, jossa seurataan metsän kehittämiseen liittyviä menetelmiä. Itsekin onnistuin muutaman kerran voittamaan tällaisen metsätaitokilpailun. Tärkeintä lienee harventaminen ja oikeiden puiden jättö eri kasvuluokissa. Ammattimiehet toki tekevät tarkat suunnitelmat ja metsänomistajankin on hyvä ymmärtää niitä. Kaupunkiin metsästään vieraantuneelle se saattaa olla vaikeampaa.

Täällä pohjoisessa on ollut melko tiheään kylmiä kesiä, ja niinpä käpyjen keräys ja siementen saanti on jäänyt sattumanvaraiseksi. Kun hyvä vuosi sattuu, silloin on käpykampanja. Itsekin olen osallistunut sellaisiin monena talvena, vaikkei siinä kyllä kukkaroa lihoteta. Pääasia on saada tarhoille oman seudun taimia kasvatettavaksi tai kylvöihinkin. Hankin muutaman kerran käpyjä omaan käyttöön. Hämmentelin niitä kepillä sankossa ja kas vain, näin sain siemenet omalla konstilla muutaman hehtaarin kylvöihin.

Nyt on tullut käytäntöön energiapuun hankinta. Kun seurailee metsiä vaikkapa autolla ajellessa, näyttää näitä energiapuumetsiä olevan runsaasti. Nehän ovat tulleet vähän niin kuin laiminlyödyistä harvennuksista. Mutta nythän tulee samalla tyydytettyä maan energiatarvetta. Siis energiapuuta, vähän tuloja ja metsä kasvukuntoon – salskeita tukkeja sahoille.


Pentti Määttä
Kuusamo

Aiheeseen liittyvät artikkelit