Puut metsästä

Parin hyvän korjuutalven jälkeen olemme näemmä palanneet ilmastonmuutoksen mukaiseen päiväjärjestykseen. Tapani- ja Hannu-myrskyt tekivät ikävää jälkeä Etelä-­Suomen roudattomassa maassa.

Valitettavasti hyvä metsänhoito ei estä myrskytuhoja. Varsinkin hiljattain harvennetut kasvatusmetsät olivat vaarassa muuttua pahasti vajaatuottoisiksi ja hakkuuaukkojen siemenpuut ja reunukset sinnittelivät turhaan tuulenpuuskia vastaan.

Moni päätehakkuukypsä tukkileimikko kaatui ja katkeili lohduttomaan kuntoon. Konkelot siellä vain kirskuvat kuin metsän kummitukset, niiden lähelle ei amatööri arvaa mennä.

Tulevaisuudessa joudutaan metsänhoito-ohjeissa ottamaan entistä enemmän huomioon myrskytuhojen ehkäisy. Arveluja tässä mielessä herättävät esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen mukaiset pienaukot.

Vain reilu kuukausi ennen myrskyjä MTK, sen ruotsinkielinen sisarjärjestö ja energiateollisuus julkaisivat yhteisen suosituksen sähköjohtojen vierimetsien hoidosta. Suomen ilmassa kulkee noin 300 000 kilometriä sähkölinjoja, ja on epärealistinen ajatus, että ne kaikki voitaisiin kaapeloida maahan. Johtoalueilla sähkön toimitusvarmuutta lisäisi jo se, että alle 15 metrin etäisyydellä johdon keskilinjasta kasvavat riukuuntuneet lehtipuut raivattaisiin pois.

Myrskypuiden korjuu on vaarallista työtä ja kannattaa jättää ammattilaisille. Muuten tämä talvi on ollut terveellinen muistutus siitä, että poikkeusoloihin kannattaa varautua – jo siksikin, että esimerkiksi pitkät sähkökatkot eivät enää ole maaseudulla poikkeuksellisia.

Kiperien tilanteiden varalta auton takakontissa on syytä kuljettaa lumilapion lisäksi kirvestä, miksei myös moottorisahaa, jos taidot riittävät sen käyttämiseen.

Kun myrskytuhoja vasta inventoitiin, alkoi tulla lunta. Sulassa tai puolisulassa maassa, huippusateisen syksyn jälkeen, lumikerros ei ratkaisevasti paranna metsäkoneen työskentelymahdollisuuksia.

Ainakin meillä päin märkä lumi painaa puita niin, että yksityistiet tien yli molemmin puolin kaareutuvine koivuineen ovat kuin morsiussaattokujia. Näky on kaunis mutta enteilee uusia lovia metsänomistajien kukkaroon. 

Mari Ikonen, päätoimittaja, Aarre

------------------------------

Pintaremonttia 

Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että tämä Aarre on hieman erinäköinen kuin edellinen. Perus­korjaukseen ei ollut tarvetta, Aarteen ad Aino Puttonen teki vain pientä pintaremonttia.

Ulkoasu – hienot valokuvat, selkeä taitto ja laadukas painojälki – on yksi niitä asioita, joista Aarretta usein kiitetään. Ulkoasu palvelee sisältöä. Aarteessa on monipuolista luettavaa hyödyksi ja iloksi, ja moni kertoo lukevansa lehden kannesta kanteen.

Vanhat hyvät sarjamme, kuten Metsänomistaja ja luonnonkasvien käytöstä kertova Luonnollisesti, jatkavat. Heikki Willamon uusi sarja seuraa metsän vuodenkiertoa eläinmaailmaa unohtamatta, ja lehden lopussa vakio­kolumnistimme Risto Isomäki avaa mielenkiintoisia näkökulmia.

Palautelomakkeen löydät sivulta 79 sekä myös lehden nettisivulta. Kerro mielipiteesi ja osallistu arvontaan!