Ämmiä äkeet selässä

Asta, Veera, Lahja, Sylvi... Ennen kuin Aarre ehtii ulos painokoneista, kiukkuisten amatsonien nimilista saattaa pidentyä. Eikä tässä
vielä kaikki. Ilmastonmuutos tuo Suomeen tulevina vuosina lisää trombeja, syöksyvirtauksia ja ukkosmyräköitä.

Vaikka puumarkkinoille on kaivattu piristysruisketta, kukaan ei ilahdu myrskytuhopuista, tuskinpa edes sahakauppiaat. Korjuuyrittäjille tuulen puoliksi kaatamat leimikot ovat tervanjuontia, hidasta ja hankalaa kiiretyötä, joka syö miestä ja katetta. Ostajia arveluttaa raaka-aineen laaturiski. Tuulenkaatopuun sisäiset vauriot saattavat paljastua vasta, kun runko on sahattu laudoiksi.

Yksittäisille metsänomistajille myrskytuhot ovat järkytys, varsinkin jos nurin meni rakkaudella vaalittua perintömetsää. Yllättävä puukauppa tuo euroja pankkiin, mutta se on laiha lohtu, jos tuleville vuosille kaavailtu tukkitili kutistuu kuitu- tai energiapuun hinnaksi. Suojelumetsän tunnearvoa tai menetettyä pihamaisemaa ei mikään raha korvaa.

Myrskyt muistuttivat myös riittävän vakuutusturvan tärkeydestä. Metsänomistajilta vaaditaan miltei ennustajaeukon lahjoja sen arvioimiseen, mitä kaikkia tuhoja ja vihulaisia vastaan oma metsä olisi hyvä vakuuttaa. Pienellä painetut tekstit kannattaa lukea tarkkaan.

Heti Astan jälkeen vahvoilla olivat aktiiviset metsänomistajat, joilla oli valmiutta teettää pikaisesti tuhokartoitus ja myydä myrskypuut nopeasti tutulle ostajalle. Näin voitiin minimoida, vaikkei kokonaan välttää, taloudelliset tappiot.

Kaukokatseisimmat älysivät tilata saman tien uudet taimet kaatuneiden puiden tilalle. Maalaisjärki kun sanoo, että taimista voi ensi keväänä tulla pulaa. Myrskytuhojen jälkeiseen metsän uudistamiseen tarkoitetut valtion tukirahat loppuvat nekin oletettavasti kesken, niin kuin muutkin Kemera-varat viime vuosina.

Loppukesän naistenpäivät kaatoivat miljoonia kuutiometrejä metsää ja tuhojen raivaus kestää pitkälle syksyyn. Sen jälkeen on syytä keskustella siitä, voitaisiinko myrskytuhojen riskiä pienentää metsänhoidollisin keinoin. Tuulelle arimpia kohtia ovat esimerkiksi tuoreiden avohakkuualojen reunustat.

Mari Ikonen, päätoimittaja, Aarre

------------------------------

Oma ja yhteinen

Tänä vuonna perustetaan kolmisenkymmentä uutta yhteismetsää. Niistä ovat kiinnostuneet varsinkin suvut. Valtio tarjoaa yhteismetsille veroporkkanoita ja osakkaille jaettu vuotuinen ylijäämä on peräti verotonta. 2000-luvulla yhteismetsiin liittyvää byrokratiaa on vähennetty, ja nykyään yhteismetsää suositellaan kuolinpesän tai metsäyhtymän vaihtoehdoksi. Yhteismetsän perustaminen onkin järkevää yhdistää sukupolvenvaihdostilanteeseen.

Metsäpalstansa yhteismetsään liittävän on sopeuduttava siihen, että oma metsä ei ole enää yksinomaan omassa päätösvallassa. Toisaalta osakkaan ääni pääsee kyllä kuuluviin, kun osallistuu kokouksiin ja pyrkii hoitokuntaan.

Kun pinta-alaa on kylliksi, hoitokunta voi pestata ammattilaisen huolehtimaan metsänhoidosta ja puukaupoista. Se on kaupunkilaiselle omistajalle vaivaton vaihtoehto.