Uuteen aikaan

Helsingin Säätytalon salissa 3 nähtiin sekä tyytyväisiä että happamia ilmeitä elokuisena perjantaina, kun metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista pohtinut työryhmä jätti muistionsa ministeri Jari Koskiselle. Käytännössä työryhmämuistio on pitkään odotettu uusi metsälakiehdotus. Eduskuntakäsittelyyn laki menee ensi vuonna.

Lakiehdotus heittää kevyet mullat niin sanotulle harsintajulkilausumalle, joka vuonna 1948 naulitsi suomalaisen metsänhoidon ainoaksi totuudeksi metsien tasaikäiskasvatuksen. Metsänomistajien aiemmin suosimat poimintahakkuut tuomittiin tuolloin harhaoppisina, ja Suomessa alkoi tehokasvatuksen, aukkohakkuiden, maanmuokkauksen ja metsänviljelyn aika.

Kaikki eivät purematta nielleet 50–60-luvuilla kärjistynyttä sanelupolitiikkaa. Osa talousmetsistä jäi pysyvästi oman onnensa nojaan, koska niitä ei saanut kasvattaa ja hakata metsänomistajan tavoitteiden mukaisesti.

Se, että nyt jätetyssä metsälakiehdotuksessa sallitaan eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen menetelmät, merkitsee näiden reilun kuuden vuosikymmenen jälkeen suurta periaatteellista muutosta riippumatta siitä, kuinka moni käytännössä siirtyy jatkuvaan kasvatukseen.

Oletettavasti metsikkötalous uudistushakkuineen pystyy valtavirtamenetelmänä vielä pitkään – jo siksikin, että esimerkiksi pienaukkojen uudistamisen onnistumisesta ei ole tutkimustietoa.

Uudessa laissa, jonka punaisena lankana on sääntelyn vähentäminen, poistetaan myös uudistushakkuiden järeys- ja ikärajoitteet. Metsänomistajat niin halutessaan saavat myös tehokasvattaa metsiään, ja mikäli arvokasta tukkipuuta pääsee myymään lyhyellä kiertoajalla, aina parempi.

Säätytalossa lakiluonnosta kiittelivät vuoron perään niin metsänomistajien kuin metsäteollisuudenkin edustajat. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio uudistaa metsänhoitosuosituksiaan sekä uuden lain että ilmastonmuutoksen asettamien vaatimusten mukaan.

Entä ne happamat ilmeet? Työryhmän ehdotukseen jätettiin kolme eriävää mielipidettä. Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF Suomen soraääniin yhtyi hieman erikoisesti MMM:n rakas naapuri ympäristöministeriö.

Kuten työryhmän puheenjohtaja, ylijohtaja Juha Ojala totesi, metsälaki ei ole metsiensuojelulaki vaan metsien hoitoa ohjaava laki, ja tämä lähtökohta ilmiselvästi turhauttaa ympäristöväkeä.

Mari Ikonen, päätoimittaja, Aarre

------------------------------

Monikäyttöä 

Metsämarjoja samoin kuin sieniä on ollut tyrkyllä niin paljon kuin selkä kestää ­poimia. Moni raportoi onnellisena kaikkien aikojen marikosta, josta ei malta tulla pois, vaikka alun perin piti poimia vain piirakkamustikat.

Syksyn edetessä marjastajien, sienestäjien ja taimikonhoitajien seuraksi metsiin tulevat metsästäjät. Jos teeri jää pyytämättä, erämies saa särvintä suppilovahveroista, kunhan suhtautuu avaramielisesti metsän monikäyttöön.

Hirvituhoja vähentävät paitsi jahtiporukat myös ne, jotka jaksavat käsitellä taimikkonsa hirvikarkotteella. Kokeilujen mukaan Trico-karkote todella toimii. Se on hyvä metsäuutinen.

Syksyn hirvikärpässaldoni on toistaiseksi nolla eli juuri sopiva. En kuitenkaan vielä tuudittaudu uskomaan, että ne ovat maailmasta kadonneet.