Mäntyranta: ”LULUCF on kestävän metsätalouden painajainen”

Uutiset 08.09.2017

EU:n ilmastopolitiikka ja hiilinielujen laskentatavat ovat olleet tällä viikolla tapetilla. Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija Hannes Mäntyranta arvioi ja pohtii ajankohtaista aihetta tuoreessa artikkelissaan.


Markku Vuorikari / VL-arkisto
Maanantaina 4. syyskuuta MTK ja Metsänomistajat järjestivät keskustelutilaisuuden EU:n ilmastopolitiikan vaikutuksista Suomen metsätalouteen. Seuraavana päivänä Luonnonvarakeskus järjesti oman tilaisuutensa aiheesta.

Euroopan unionin parlamentti päättää ensi viikolla, miten metsänieluja lasketaan unionin ilmastopolitiikassa.

Lulucf-politiikassa esillä olleet laskentatavat ovat Suomelle kohtuuttomia ja perustuvat lähes täydelliseen ymmärtämättömyyteen boreaalisesta metsätaloudesta, kirjoittaa Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija Hannes Mäntyranta tuoreessa artikkelissaan, jonka hän on otsikoinut ”Lulucf – kestävän metsätalouden painajainen”.

Suomen metsät ovat jo pitkään olleet hiilinielu, joka imee suuren osan Suomen fossiilisista päästöistä.

”Vaikeinta suomalaisille onkin käsittää, että pahimpien hiilitaselaskelmien mukaan he eivät saisi käyttää vähääkään tästä nielusta hyväkseen”, Mäntyranta toteaa.

Siedettävämmät laskelmat vaatisivat hiilinielun pitämistä ennallaan, mikä tarkoittaisi, että Suomi ei saisi lisätä metsien käyttöä nykyisestä.

Mäntyranta huomauttaa, että käytön lisääminen on Suomen valitsemien biotalouslinjausten olennainen osa, ja nimenomaan ilmastoperusteilla. Mitä seuraisi, jos metsien käyttöä ei saisi lisätä, Mäntyranta kysyy. Ainakin lisähakkuiden kieltäminen olisi suora uhka biotalouden innovaatioiden kehittämiselle.

Keskeinen erimielisyys metsien käytön ja hiilinielujen suhteen liittyy aikajänteeseen: katsotaanko asiaa tästä vuoteen 2050 vai katsotaanko myös vuosisadan loppupuoliskoa, kuten Suomi haluaa ja esimerkiksi Pariisin ilmastosopimus edellyttää, Mäntyranta kirjoittaa.

EU on valinnut katsoa ilmastopolitiikassaan asioita vain vuoteen 2044 tai 2050. ”Suomi kuitenkin haluaisi lisätä metsien käyttöä voidakseen kasvattaa metsiensä hiilinielun aivan uudelle tasolle. Juuri siellä vuosisadan loppupuoliskolla, mitä Pariisin sopimuskin vaatii.”

”Jos Suomi saa lisätä metsien käyttöä suunnitellusti, metsien hiilinielu lähtee vuoden 2050 jälkeen paljon suurempaan kasvuun kuin siinä vaihtoehdossa, että käyttöä ei lisättäisi”, Mäntyranta kirjoittaa.

Hänen mukaansa suurempaa nielua ei saada aikaan niin, että metsän käyttö pidetään ennallaan ja töihin nielun kasvattamiseksi ryhdytään vasta vuonna 2050. Silloin on myöhäistä, ja metsän rakenne on toisenlainen.

Mäntyranta muistuttaa, että metsä on dynaaminen ekosysteemi. Puuston määrä on Suomessa nyt suurempi kuin koskaan vuodesta 1800 alkaneen laskentahistorian aikana. Mäntyrannan mukaan kasvu on nimenomaan nykyisen talouskäytön ansiota, sillä suurin kasvu on nähty vuoden 1950 jälkeen.

”Silloin Suomen puuston määrä oli 1 500 miljoonaa kuutiota, nyt se on 2 300. Samaan aikaan metsistä on viety puuta teolliseen käyttöön vieläkin enemmän, 3 500 miljoonaa kuutiota. Tällaisten metsänielujen luominen olisi mahdollista kaikkialla Euroopassa. Sen sijaan, että hankaloittaa metsänsä säilyttäneiden maiden elämää, unionin pitäisikin kannustaa metsänsä hävittäneitä maita palauttamaan ne”, Mäntyranta kirjoittaa.

Lue koko artikkeli Metsäyhdistyksen sivuilta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit