Metsäkanalintujen tarpeet huomioidaan suomalaisessa metsänhoidossa

Uutiset 03.03.2017

Metsäkanalintujen tarpeet on opittu tuntemaan, ja ne huomioidaan yhä useammin metsänhoitotöiden toteutuksessa.


Sami Karppinen/ VL-arkisto
Metson, teeren ja pyyn kannoissa on havaittu elpymistä 2000-luvulla.

Suomalainen metsäkanalintuystävällinen metsänhoito saa kansainvälistä huomiota, kun aihetta esitellään maailman villieläinpäivänä perjantaina 3. maaliskuuta julkaistavassa ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n julkaisussa, tiedottaa Suomen riistakeskus.

Merkittävä osa Suomen pinta-alasta on talousmetsää. Niinpä metsäkanalintujen, metson, teeren, pyyn ja riekon, kannalta ei ole yhdentekevää, kuinka metsiä hoidetaan.

Erilaisia kustannustehokkaita tapoja ottaa metsäkanalintujen elinympäristövaatimukset huomioon metsätaloudessa on kehitetty jo vuosikymmeniä. Hyväksi havaitut menetelmät, kuten riistatiheikköjen jättäminen ja alikasvoksen liiallisen raivauksen välttäminen ovat vakiintumassa toimintatavoiksi sekä valtion että yksityisten omistamilla mailla.

Suomessa metsäkanalintukannat taantuivat huomattavasti alkaen 1960-luvulta vuosituhannen taitteeseen saakka. Keskeisenä syynä pidetään metsätalouden laajamittaisia vaikutuksia lajien elinympäristöihin.

Nykyään metsolla, teerellä ja pyyllä menee jo hieman paremmin. 2000-luvulla niiden kannoissa on havaittu elpymistä. Elpymistä edesauttaa se, että metsäkanalintujen tarpeet on opittu tuntemaan, ja ne huomioidaan yhä useammin metsänhoitotöiden toteutuksessa.

Metsähallituksen ja Suomen riistakeskuksen metsäkanalintuasiantuntijat kirjoittivat aiheesta artikkelin YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n julkaisusarjaan UNASYLVA.

Lue englanninkielinen artikkeli.

Aiheeseen liittyvät artikkelit