Tuore tutkimus tarjoaa työkaluja hirvituhoriskien arviointiin

Uutiset 23.03.2017

Hirvi on Suomen suurin luonnonvarainen eläin, Fennoskandian tärkeimpiä riistaeläimiä ja taimikoiden pahin tuhoeläin.


Markku Vuorikari / VL-arkisto
Hirvi aiheuttaa suurimman osan vahingoista taimikoille talvella, kun muuta ruokaa on niukasti tarjolla.

Ari Nikula selvitti väitöstutkimuksessa, miten hirvi valitsee elinpiirinsä ja miksi jotkin taimikot maistuvat sille toisia paremmin. Nikulan mukaan hänen tutkimuksensa pohjalta on mahdollista luoda työkaluja, joilla hirvituhoille alttiita alueita voitaisiin ennustaa.

”Metsätalouden käyttöön voidaan muodostaa luokitus, jossa hirvituhoriski arvioidaan maaperä- ja kallioperätekijöiden perusteella. Kun mukaan otetaan metsävaratiedot, voidaan hirville sopivien elinympäristöjen määrää edelleen tarkentaa. Lisätutkimuksilla saataisiin tuhoriskin lisäksi apua myös kestävän hirvikannan määrittelyyn”, Nikula kertoo.

Hirvikanta kasvoi voimakkaasti 1970-luvulta alkaen ja huippuvuosina vuosituhannen alussa Suomessa talvehti 140 000 hirveä. Hirvikannan nousuun ovat vaikuttaneet tehometsätalouden myötä yleistyneet avohakkuut ja taimikot, jotka tarjoavat hirville ravintoa etenkin talvella. Lisäksi valikoivan metsästyksen takia naaraiden osuus Suomen hirvikannasta on suuri, minkä vuoksi hirvikanta lisääntyy tehokkaasti.

Kasvaneen hirvikannan myötä myös metsien hirvivahingot ovat lisääntyneet. Metsien inventointitulosten mukaan hirvivahinkoja oli vuosina 2004–2008 noin 750 000 hehtaarilla, eli viidenneksessä taimikoista.

Tutkimusta varten Nikula kartoitti 73 hirven elinpiirit Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Lähemmässä tarkastelussa hän selvitti hirvien suosimat metsätyypit, taimikot ja muut elinympäristöt sekä syitä, minkä vuoksi yksittäinen puu valikoituu hirven ravinnoksi.

”Mieluisin elinympäristö hirvelle näyttää olevan metsämaisema, jossa taimikot sijaitsevat varttuneiden metsien lomassa. Tämä liittyy ilmeisesti hirven kannalta sopivaan ravinnon ja suojan vaihteluun", Nikula arvioi.

Hirvi ei porojen tapaan kaavi ruokaa lumen alta. Suurimman osan vahingoista taimikoille hirvi aiheuttaakin talvella, kun muuta ruokaa on niukasti tarjolla. Lumettomana aikana hirvi käyttää ravinnokseen kymmeniä kasveja, mutta talvella mänty on hirven pääasiallista ravintoa.

Sekä kesällä että talvella hirvet suosivat elinympäristöjä, joissa on runsaasti ja monipuolisesti ravinnoksi kelpaavia kasveja. Tuhoja kirjattiin enemmän ravinteikkaan ja hienojakoisen maaperän mäntytaimikoista kuin muista maa- ja kallioperä -yhdistelmissä.

Mäntytaimikoissa kasvavat lehtipuut lisäsivät hirven aiheuttamia tuhoja, mutta vain silloin kun ne olivat mäntyjä pidempiä ja kasvoivat aivan niiden vieressä. Muiden lehtipuiden poistaminen taimikoista ei näytä olevan tarpeellista.

Nikulan tutkimusaineisto koostui muun muassa yksityisille maanomistajille maksetuista hirvituhotaimikoiden korvauksista, Luonnonvarakeskuksen satelliittikuvapohjaisista metsävaratiedoista ja pantahirvien liikkeistä.

Väitöskirja on luettavissa Helsingin yliopiston palvelusta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit