Aurinko nousee biotaloudelle

Durbanin ilmastokokouksessa ei syntynyt kattavaa sopimusta. Tämä merkitsee sitä, että Euroopan unionin keskeiset kilpailijamaat eivät edelleenkään ole tulossa sitovien ilmastovelvoitteiden piiriin ennen vuotta 2020. Maailmanlaajuisesti kattavan ilmastosopimuksen lykkääntyminen merkitsee sitä, että ainakin vuoteen 2020 asti EU on yhä ainoa merkittävä taho, jolla on sitova tavoite päästöjen vähentämiseksi.

EU:n omat ilmastolinjaukset ulottuvat jo huomattavasti vuotta 2020 pidemmälle. Komission julkaiseman vähähiiliseen talouteen tähtäävän tiekartan aikajana ulottuu aina vuoteen 2050 saakka. Tiekartassa on asetettu kunnianhimoiseksi tavoitteeksi vähentää hiili­dioksidipäästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990.

Miten tähän tavoitteeseen päästään ja millaisessa maailmassa me eurooppalaiset elämme vuonna 2050?

Ennusteiden mukaan olemme edelleen hyvin koulutettuja muuhun maailmaan verrattuna. EU-alue on varakas ja väestö suhteellisen iäkästä. Lisääntynyt vauraus muokkaa ihmisten kulutustottumuksia. Tuotteilta odotetaan esimerkiksi entistä parempaa toiminnallisuutta tai entistä pienempää ekologista jalanjälkeä.

Mitä tavoite vähähiilisestä taloudesta merkitsee metsäteollisuuden näkökulmasta? Teollisuuden suorituskykyä arvioidaan julkisuudessa monesti kvartaalien pohjalta, ja tästä näkökulmasta vuosi 2050 tuntuu olevan kovin kaukana. Pääomavaltaiselle teollisuudelle neljä vuosikymmentä tarkoittaa kuitenkin vain kahta investointikiertoa. Metsäteollisuuden näkökulmasta vuosi 2050 on vain kahden paperikoneen päässä.

Eurooppalainen metsäteollisuus on ottanut ilmastohaasteen tosissaan ja julkaissut oman tiekarttansa, jossa etsitään keinoja saavuttaa EU:n asettamat tavoitteet. Euroopan paperi- ja selluteollisuusliiton CEPI:n tuottama tiekartta hahmottaa vuotta 2050, jolloin metsä­teollisuus on biotaloutta ja tuotanto ja kulutus perustuvat uusiutuviin ja kierrätettäviin, biopohjaisiin raaka-aineisiin.

Auringonlaskua ei toimialalle siis ole luvassa, pikemminkin päinvastoin! Kysyntää riittää sekä perinteisille metsäteollisuustuotteille että uusille tuotteille ja ominaisuuksille.

Puupohjaiset tuotteet korvaavat jatkossa yhä useammin uusiutumattomista ja fossiilisista raaka-aineista valmistettuja. Puupohjaisten rakennusmateriaalien käytöllä sekä uudis- että korjausrakentamisessa voidaan vähentää rakennusten hiilidioksidipäästöjä murto-osaan verrattuna muihin rakennusmateriaaleihin. Esimerkiksi julkisissa hankinnoissa tulisikin suosia puuta.

Myös pakkausten merkitys kasvaa, kun kotitalouksien koon pienentyessä on kysyntää yhä pienemmille pakkauksille. Lisäksi pakkauk­set kehittyvät älykkäämmiksi. Ne eivät vain suojaa sisältöä vaan antavat tietoa esimerkiksi tuotteen tuoreudesta tai aitoudesta.

Kuluttajien kasvava ympäristötietoisuus näkyy siten, että tuote saattaa jäädä kaupan hyllylle, mikäli sen pakkausta pidetään epäekologisena. Tulevaisuuden tuotteet pakataankin entistä useammin paperiin ja kartonkiin.

Metsäteollisuuden kyky uusiutua näkyy myös biojalostamoissa, jotka tuottavat biopolttoaineiden lisäksi muun muassa erilaisia biokemikaaleja muiden teollisuudenalojen, kuten elintarvike- ja lääketeollisuuden, tarpeisiin.

Edellä olen maininnut vain muutamia esimerkkejä toimialan monista mahdollisuuksista vuonna 2050.

Tavoite vähähiilisestä taloudesta ei kuitenkaan täyty itsestään. Kuluttajien ostokäyttäytymisen lisäksi ratkaisevaa on suotuisa toimintaympäristö.

Tarvitaan poliittista tahtoa, tutkimusta ja kehitystä sekä investointeja uuden sukupolven teknologioihin ja tuotteisiin. Biotalouden toteutuminen edellyttää lisääntyvää puunkäyttöä ja siten panostuksia metsien kasvuun.

EU:n lisäksi myös muut maat ja maanosat tulisi saada mukaan ilmastotalkoisiin. Globaalista näkökulmasta katsottuna Euroopan unioni on kuitenkin yksinään aika pieni tekijä, sillä maailman hiilidioksidipäästöistä vain 11 prosenttia syntyy EU:n alueella ja osuus laskee jatkuvasti.

Teksti: Anne Pirilä 

Kuukauden vieraileva kirjoittaja Anne Pirilä on Metsäteollisuus ry:n viestintäjohtaja.