Pienikin metsätila tuo taloudellista turvaa

Metsätilojen keskikokoa pidetään liian pienenä, erityisesti metsäteollisuuden näkövinkkelistä. Sahoille ja sellukattiloihin kuskattavan puun kokoaminen lukuisilta pientiloilta sitoo työvoimaa ja kalustoa, mikä nostaa teollisuuden kustannuksia. Suurten metsätilojen kanssa työ hoituisi joutuisammin ja tehokkaammin.

Omistajilleen pienet metsätilkut ovat kuitenkin rakkaita, eikä niistä hevin luovuta. Pääosa metsätiloista vaihtaa omistajaa perintönä tai sukulaiskaupalla. Vain 15 prosenttia metsänomistajista on hankkinut tilansa vapailta markkinoilta. Maannälkää olisi mutta ei tarjontaa, ainakaan järkevään hintaan. Perintötilan saajat ovat yhä vanhempia, tällä hetkellä keskimäärin 52-vuotiaita.

Yksityishenkilöiden omistamien yli kahden hehtaarin metsätilojen keskikoko on Metsäntutkimuslaitoksen uuden tilaston mukaan 30 hehtaaria. Kansallisen metsäohjelman tavoittelemaan 50 hehtaariin on vielä matkaa. Tilaston kattaman kolmen vuoden (2006–08) kehityksen perusteella metsämaata on kuitenkin siirtynyt enemmän suurmaanomistajien käsiin kuin lohkomalla syntyneisiin metsätiloihin. Yli sadan metsähehtaarin tilojen lukumäärä on kasvanut 1,4 prosenttia ja metsäala tasan kaksi prosenttia. Oikeaan suuntaan ollaan menossa, joskin hitaasti..

Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmän kesäkuussa julkistamassa väliraportissa saattaa piillä tehokas keino tilakoon kasvattamiseen. Verotyöryhmä esittää yhteisöveroasteen laskemista 22 prosenttiin ja pääomaveroasteen nostamista 30 prosenttiin.

Toteutuessaan tämä tekisi yhteismetsistä todella houkuttelevan metsänomistusmuodon, sillä yhteismetsä maksaisi puukauppatulosta peräti kahdeksan prosenttiyksikköä vähemmän veroa kuin muut yksityiset metsänomistajat. Nykyisin veroetu on vain kaksi prosenttiyksikköä, mikä on monen metsänomistajan mielestä ollut liian pieni korvaus itsenäisyyden menettämisestä.

Veroesitys voisi toteutuessaan saada liikkeelle paitsi rahan haistavat sijoittajat myös suurehkojen sukutilojen omistajat, jotka kokoaisivat tiluksensa yhteismetsiin. Myös Metsähallitus on oikeaan aikaan liikkeellä, sillä se pyrkii eroon pienistä, hajallaan olevista metsäpalstoistaan luovuttamalla niitä osuuksia vastaan uusien perustettavien yhteismetsien siemeneksi.

Veroetuus vaikuttaa kuitenkin liian houkuttelevalta toteutuakseen. Epäilen, ettei se tule sellaisenaan koskemaan yhteismetsää, koska yhteismetsän osakkailleen jakama "osinko" on saajilleen verovapaata toisin kuin yhtiöiden osinko.

Veroetuuksista huolimatta yhteismetsä ei ole monellekaan pientilan omistajalle todellinen vaihtoehto. Vähäisten säännöllisten tulojen sijasta omistajaa kiinnostanee enemmän se taloudellinen turva, jonka oman metsäpalstan omistaminen tarjoaa. Maan ja puuston arvo ei heikossakaan suhdannetilanteessa romahda niin pahoin kuin esimerkiksi arvopapereihin sijoitettu varallisuus.

Epävarmuutta lisää eläketurvasta käytävä keskustelu. Metsänomistajien keski-ikä on 60 vuotta ja eläkeläisten osuus 45 prosenttia, joten on selvää, että eläketurva huolestuttaa. Monet eläkkeellä olevat metsänomistajat ovat entisiä pienviljelijöitä, joilla on melko pienet MYEL-eläkkeet, ja heille metsä merkitsee lisäeläketurvaa. Jotta tilasta luopuminen tuntuisi houkuttelevalta, metsänmyyntitulo tulisi voida sijoittaa tuottavasti, takuuvarmasti ja niin, että sijoitus on tarvittaessa yhtä helppo muuttaa käteiseksi kuin tukkileimikko. Tässä olisi rahoituslaitoksille työsarkaa.

Vaikka tilakoko lopulta saataisiin kasvamaan, sukupolvenvaihdoksen veroseuraamukset johtavat monen vaivalla kootun suurtilan pirstomiseen. Helpotusta toisi perintö- ja lahjaverosta luopuminen, kuten Ruotsissa on tehty.

Metsätilakoon suurentamiseen ja sukupolvenvaihdosten nopeuttamiseen on etsitty keinoja maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä. Pakkokeinojen sijasta on haettu kannusteita. Metsäntutkimuslaitos on työstänyt ryhmän käyttöön selvityksiä ja laskelmia ja laatii parhaillaan työkaluja käytännön neuvonnan tarpeisiin. Viisastenkiveä ei kannata odottaa, mutta vähäistä valoa on luvassa.

Teksti: Harri Hänninen

Vieraskynä-artikkelin kirjoittaja Harri Hänninen johtaa metsätilakoon ja -rakenteen kehittämishanketta Metsäntutkimuslaitoksessa.