Metsälobbariksi Brysseliin

Vuodesta 1995 eli heti Suomen ja Ruotsin liityttyä Euroopan unioniin on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan metsänomistajilla ollut Brysselissä yhteinen metsäkoordinaattori. Tiivistä yhteistyötä mailla on ollut jo vuodesta 1946, joten yhteinen metsäkoordinaattori oli sille luonnollista jatkumoa.

Syyskuun alussa seuraan tässä metsäkoordinaattorin tehtävässä metsänhoitaja Janne Näräkkää, joka palaa Suomeen uusien haasteiden pariin.

Eri alojen lobbausjärjestöt ovat Brysselissä tärkeässä osassa, jotta saadaan aikaan järkeviä ja oikeudenmukaisia päätöksiä. Lobbaus saatetaan joskus mieltää salamyhkäiseksi ja epäviralliseksi toiminnaksi, mutta Brysselissä lobbausjärjestöt ja heidän tekemänsä kannanotot ovat luonteva osa asioiden valmistelua. Euroopan komission kannanoton mukaan lobbaaminen on toimivan demokratian olennainen piirre, ja ulkopuolista asiantuntemusta todella arvostetaan. Lobbaajat saattavat toimia esimerkiksi asiantuntijoina EU-elinten eri työryhmissä.

Metsäkoordinaattorin tärkein tehtävä on metsänomistajien etujen ajaminen. Tätä hän tekee yhteistyössä kattojärjestö CEPF:n (Euroopan metsänomistajien keskusjärjestö) ja välillä myös muutaman muun metsäalaa edustavan järjestön kanssa. Yhteistyön avulla metsänomistajien äänen saa luonnollisesti paremmin kuuluville päättäjien keskuudessa.

Vaikka metsänomistajienkin intressit voivat olla erilaisia, on yhteisiä, puolustettavia etuja paljon. Yksi esimerkki on metsänomistajilta vaadittavan lisäbyrokratian estäminen. EU:ssa ajankohtaisen laittomien hakkuiden vastaisen FLEGT-asetusehdotuksen (Forest Law Enforcement, Governance and Trade) puitteissa on ehdotettu, että yksityisten metsänomistajien tulisi kantaa suurin vastuu puun laillisuuden todistamisesta puuta myydessään.

Laittomia hakkuita vastaan taistellaan yhdessä, mutta metsälobbarit ovat tuoneet kärkkäästi esiin sen, ettei metsänomistajien tulisi yksin kantaa vastuuta laittomien hakkuiden vastaisessa taistelussa.

Tänä vuonna eletään eräänlaista välivuotta europarlamenttivaalien takia. Syyskuussa lobbareilla ovat edessään uudet Euroopan parlamentin jäsenet. Uusien meppien myötä myös keskeneräisiin prosesseihin voi tulla uudenlaisia käänteitä.

Muita ajankohtaisia, uudelle parlamentille siirtyviä metsäasioita ovat muun muassa biomassalle säädettävät kestävyyskriteerit. Tulevina vuosina käydään myös keskusteluja mahdollisesta uudesta yhteisestä metsälainsäädännöstä, sen tarpeellisuudesta ja muodosta.

Tällä hetkellä Euroopan unionilla ei ole varsinaista yhteistä metsäpolitiikkaa. Metsiä koskevia asioita valmistellaan monissa Euroopan komission alaisissa pääosastoissa, kuten ympäristöasioiden pääosastossa (DG ENVI) sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastossa (DG AGRI). Tämä asettaa tietenkin omat haasteensa metsäkoordinaattorin työlle.

Varsinaista metsäpolitiikkaa EU:lle tuskin ollaan lähivuosinakaan luomassa, mutta metsäasioiden kokonaisvaltaisempi käsittely esimerkiksi puitedirektiivinä tulee olemaan unionin metsäagendalla.

Metsäkoordinaattorin tehtäviin kuuluu tuoda esille myös se, kuinka tärkeä rooli pohjoismaisilla metsillä hiilensidontakykynsä vuoksi on taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa pidettävässä YK:n ilmastokonferenssissa päätetään Kioton kokouksen jälkeisistä ilmastotavoitteista ja niistä keinoista, joilla tavoitteet saavutetaan. Tätä "Kööpenhaminan protokollaa" varten metsälobbarit ovat tulevana syksynä aktiivisia, sillä tarkoituksena on parantaa tietämystä metsien ja myös puutuotteiden roolista hiilinieluna.

Kuten yllä olevasta tekstistä näkyy, Bryssel on lyhenteiden luvattu kaupunki. Lyhenteiden taakse kätkeytyy kuitenkin monenlaisia prosesseja, joiden lopputulos voi konkreettisella tavalla koskettaa jokaista suomalaista metsänomistajaa.

Suomalainen metsänomistaja on kytköksissä Euroopan unionissa aikaansaatuihin, metsiä koskeviin päätöksiin paljon vahvemmin kuin yleensä ajatellaan. Tästä syystä myös etujen valvominen on erittäin tärkeää. 

 Teksti: Satu Lantiainen

Vieraskynä-artikkelin kirjoittaja Satu Lantiainen on opiskellut metsäteknologiaa Helsingin yliopistossa.