Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Pölyttäjähyönteisten väheneminen on vakava ihmiskuntaa uhkaava vaara

Kasvien ja pölyttäjähyönteisten jo liitukaudella kehittynyt yhteistyö on elintärkeää maapallon ruokaturvalle.

Kukkakasvit ilmaantuivat maapallolle liitukaudella, noin sata miljoonaa vuotta sitten. Jotkut hyönteiset ryhtyivät käyttämään niiden siitepölyä ravintonaan ja tulivat siinä sivussa pölyttäneeksi eli hedelmöittäneeksi kasvin. Pikkuhiljaa hyönteisten ja kasvien yhteistyö alkoi kehittyä ja on vuosimiljoonien aikana saavuttanut mitä mielikuvituksellisimpia muotoja.

Parhaan pölytystuloksen varmistamiseksi kasvit alkoivat houkutella hyönteisiä kukkien kirkkailla väreillä, erikoisilla muodoilla tai valmistamalla makeaa ja ravitsevaa mettä. Sitä hakiessaan hyönteiset tahriintuvat heteiden siitepölyyn ja vievät sitä seuraavan kukan emin luotille. Kasvi pölyttyy ja tuottaa siemeniä uuden sukupolven synnyttämiseksi.

Kimalaiset ovat tärkeitä hyötykasvien pölyttäjiä, kuvassa kartanokimalainen herukan kukalla. Metsien marjasato riippuu kimalaisten määrästä ja kukinta-ajan sopivista lentokeleistä.
Kimalaiset ovat tärkeitä hyötykasvien pölyttäjiä, kuvassa kartanokimalainen herukan kukalla. Metsien marjasato riippuu kimalaisten määrästä ja kukinta-ajan sopivista lentokeleistä. Kuva: Heikki Willamo

Liikkeellä aamusta iltaan

Puita ja heinäkasveja lukuun ottamatta useimmat kasviryhmät ovat ajan oloon kehittyneet hyönteispölytteisiksi. Joukossa on yhteen ainoaan hyönteislajiin tai -ryhmään erikoistuneita, mutta useimmille kasveille kelpaa mikä hyönteinen tahansa, kunhan se tekee työnsä. Kasveissa on tietenkin myös huijareita, jotka eivät tarjoa pölytystyöstä minkäänlaista vastiketta. Ne pärjäävät joukon jatkona niin kauan kuin suuri enemmistö pelaa rehellistä peliä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Petopistiäisistä kukkakasvien ilmaantumisen jälkeen kehittyneet mesipistiäiset ovat meidän pohjoisilla leveysasteillamme pölyttäjien aatelia. Ne ovat suurehkoja, osa niistä elää yhdyskunnissa, ja kaikki ruokkivat toukkiaan medestä ja siitepölystä valmistamallaan ravinnolla. Niinpä ne ovat ahkeria kukilla kävijöitä ja tekevät pölytystyötä aamusta iltaan. Lisäksi monet niistä ovat aktiivisia jo loppukeväällä, jolloin muita pölyttäjiä on liikkeellä suhteellisen vähän.

Suomessa tavataan reilut kaksisataa mesipistiäislajia, jotka jaetaan kahteen alaluokkaan: mehiläisiin ja kimalaisiin. Kimalaisten kotoinen lajimäärä on 37, loput parisataa ovat erilaisia mehiläisiä. Näistä tutuin lienee tarhamehiläinen, jota ihminen on kasvattanut vuosituhansien ajan saadakseen makeaa hunajaa.

Työläiset keräävät mettä

Tarhamehiläinen on ns. aitososiaalinen pistiäinen, jonka yhdyskuntaan kuuluu yksi kuningatar, suuri joukko naaraspuolisia työläisiä sekä uusien kuningattarien parittelukumppaneiksi tarvittavia koiraita.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Mehiläisyhdyskunta on täsmällisesti toimiva kokonaisuus. Työläiset keräävät mettä ja tekevät hunajaa toukkien ravinnoksi ja yhdyskunnan talvehtimistarpeeksi. Ne kykenevät viestimään tosilleen hyvistä mesiapajista esittämällä pesän edustalla tanssin, joka kertoo muille millä suunnalla ja kuinka kaukana runsas kukkaesiintymä on.

Eteläisemmiltä leveysasteilta kotoisin oleva tarhamehiläinen elää Suomessa lähes yksinomaan ihmisen hoidossa. Suurin syy on hunajan tuotanto, mutta yhdyskunnat tekevät arvokasta työtä myös hyötykasvien pölyttäjinä. Laji elää täällä levinneisyytensä äärirajoilla, joten karannut parvi kykenee talvehtimaan vain poikkeuksellisen suotuisissa oloissa.

Maamme villit mehiläislajit ovat yksineläjiä, mutta pesiä saattaa olla vieri vieressä, jolloin ne muistuttavat yhdyskuntaa. Hieta- ja maamehiläiset kaivavat aurinkoiseen paikkaan pesäkolon, jossa ne kasvattavat toukkansa. Toiset lajit rakentavat pesänsä puiden koloihin tai rakosiin, jopa rakennuksiin. Muutamaa loismehiläislajia lukuun ottamatta kaikille on yhteistä se, että emo ruokkii jälkikasvunsa kukkien medellä tai siitepölyllä, joiden haussa ne ahertavat koko valoisan ajan.

Yksivuotiset kimalaisyhdyskunnat

Karvaista kimalaista katsoessa ei uskoisi sen kykenevän lentämään. Siivet ovat ruumiin kokoon nähden niin pienet, että homma näyttää mahdottomalta. Joku onkin laskenut, ettei lentämisen pitäisi fysiikan lakien mukaan onnistua. Laskelma oli virheellinen, sillä kimalainen lentää. Se lyö siivillään parisataa kertaa sekunnissa ja lentää hyvinkin pitkiä matkoja edeten viidentoista kilometrin tuntivauhdilla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kimalaisten yhdyskunnat ovat yksivuotisia. Pesästä loppukesällä lähteneet nuoret kuningattaret parittelevat, hakeutuvat talvehtimispaikkaan ja perustavat kevään tullen uuden yhdyskunnan, johon lajista riippuen syntyy muutamasta kymmenestä muutamaan sataan työläistä. Pesä piilotetaan myyränkoloon, kannon alle tai puunonkaloon, usein linnunpönttöön. Pehmikkeeksi kuningatar kerää sammalta, heinää, höyheniä ja karvoja. Se munii pesään ja hoitaa ensimmäisen työläissukupolven kasvattamisen, minkä jälkeen se keskittyy vain munimiseen.

Kimalaiskuningattaret heräävät horroksestaan keväällä, joten ne ovat varhaisten kasvien tärkeitä pölyttäjiä. Ne lentävät vain aurinkoisina päivinä mutta aloittavat työnsä jo aamuvarhaisella. Ne lämmittävät itsensä pesässä, ja lennossa niiden vinhaan työskentelevät lihakset tuottavat niin paljon lämpöä, että ruumiinlämpö pysyy aktiivisuuden vaatimalla tasolla.

Yhdyskunnat kasvavat pitkin kesää, joten kimalaisten määrä lisääntyy kukkivien kasvien lisääntymisen myötä. Useimmille kimalaisille kelpaavat kukkien lisäksi kirvojen erittämä makea mesikaste, mutta Kaakkois-Suomessa elävä ukonhattukimalainen on erikoistunut yksinomaan ukonhatun pölyttäjäksi. Se on hyvin harvinainen, ja sitä uhkaa ukonhattulehtojen umpeenkasvu.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2020.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pölyttäjäkato on vakava uhka

  • Pölyttäjähyönteisten väheneminen on yksi vakavimpia ihmiskuntaa uhkaavista vaaroista, sillä valtaosa ravintokasveistamme on hyönteispölytteisiä.
  • Kasvintuotanto kärsii eri puolilla maailmaa hyönteisten vähyydestä, joka puolestaan johtuu osittain runsaskukkaisten elinympäristöjen kadosta ja osittain viljelyssä holtittomasti käytetyistä hyönteismyrkyistä.
  • Pölytystä joudutaan tekemään pienialaisilla viljelyksillä joko käsin tai kaupallisesti kasvatetuilla pölyttäjillä. Suomessa kasvihuonetomaatit pölyttyvät kontukimalaisilla, joiden tähän tarkoitukseen kasvatettuja yhdyskuntia on kaupan.
  • Hedelmä- ja marjaviljelmien sekä joidenkin muiden viljelykasvien pölytys hoituu paljolti tarhamehiläisten avulla, mutta ihmisen kannalta tärkeiden luonnonmarjojen, kuten mustikan, puolukan ja villivadelman, sadot riippuvat lähinnä kimalaisista.
  • Pölyttäjäkato kertoo monimuotoisuuden romahtamisesta. Se koskettaa yhtä lailla ihmistä kuin muutakin luontoa. Nähtäväksi jää, miten lämpenevä ilmasto siihen vaikuttaa.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.