Toivo-koiralla on tärkeä tehtävä – ”Kanalintujen pesien etsintään seisova lintukoira on omiaan”

Jutut 02.07.2020

Entistä useampi metsänomistaja haluaa varmistua siitä, etteivät alkukesän hakkuut häiritse metsäkanalintujen pesintää. Joutsan Taka-Ikolassa koneet käynnistyvät vasta, kun Toivo-koira on tarkistanut leimikot pesien varalta.


”Hakuun!” Niilo Reili osoittaa kädellään kohti metsää, ja karkeakarvainen saksanseisoja Toivo syöksyy puiden sekaan. Parin minuutin kuluttua se palaa tielle ja katsoo Reiliä. Tarkistetaanko tien toinenkin puoli?

On toukokuun loppu, ja koko luonto kurottaa kesää kohti. Puiden lehdet kasvavat silmissä, mustikka kukkii ja saniaisten versot kiertyvät auki. Myös metsäkanalintujen pesintä on käynnissä, ja siksi Päijänteen metsänhoitoyhdistyksessä metsäneuvojana työskentelevä Niilo Reili on tuonut Toivon mukanaan metsään.

Joutsan Taka-Ikolan kylällä sijaitsevan metsätilan maille suunnitellaan hakkuita, mutta ennen kuin ne aloitetaan, tilan omistaja haluaa varmistua siitä, etteivät hakkuut häiritse metsäkanalintuja. Jos pesiä löytyy, hakkuita viivästetään muutama viikko, jotta poikaset ehtivät lähteä pesästä.

Kylmyys tappaa linnunpoikia

”Tämän tilan metsät ovat vaihtelevia ja riistaa on runsaasti. Olen nähnyt täällä aiemmin metsoja”, Niilo Reili kertoo.

Mutta on eri asia nähdä metsässä metso tai teeri kuin löytää sen pesä. Metsäkanalinnun pesä on vaatimaton painauma varvikossa, ja munia hautova emolintu luottaa lujasti suojaväriinsä. Lintu saattaa pysytellä paikallaan, vaikka ihminen kävelisi pesän ohi parin metrin päästä, joten pesän löytääkseen siihen pitää melkein törmätä.

Hakkuut koskevat lähes kymmentä metsähehtaaria. Sen kokoiselta alueelta pesien etsiminen ihmisvoimin olisi tekemätön paikka, mutta Toivolta urakka hoituu parissa tunnissa.

Metsäkanalintujen kannat vaihtelevat sekä vuosittain että alueittain. Keski-Suomen tilannetta Reili kuvailee kohtalaiseksi. ”Viime vuonna kannat vähän nousivat, mutta sitä ennen tilanne oli surkea.”

Normaaleinakin vuosina jopa kolmannes ja huonoina vuosina peräti puolet pesistä tuhoutuu ennen poikasten kuoriutumista. Syynä ovat pienpedot ja varislinnut, jotka pistelevät munat poskeensa. Kuoriutuneet poikaset ovat puolestaan sään armoilla.

”Nyt on monena vuonna ollut juhannuksen tienoilla kylmää ja koleaa. Untuvikot eivät sitä kestä vaan menehtyvät.”

Hanne Manelius
Kanakoira Toivo on Niilo Reilin kumppani metsällä. Varustukseen kuuluvat huomioliivit yhteystietoineen sekä tutkapanta.

Riistametsänhoito kiinnostaa

Varttuneessa kuusikossa Toivo saa vainun. Tällä kertaa kyseessä on väärä hälytys. Todennäköisesti aikuinen lintu on ruokaillut alueella mutta sitten lentänyt pois. Pesää ei löydy.

Vainun saadessaan Toivo jää seisomaan paikalleen kuono vainun suuntaan osoittaen. Mitä matalamman asennon koira seisoessaan ottaa, sitä lähempänä pesä on. Heiluva häntä sen sijaan kertoo pesän olevan kauempana. Samanlaisella elekielellä se lintumetsällä oltaessa kertoo Reilille saaliin olevan lähellä.

”Kanalintujen pesien etsintään seisova lintukoira on omiaan, sillä se ei häiritse hautovaa emolintua. Pohjois-Suomessa seisovia lintukoiria käytetään apuna riekkokantojen laskennassa”, Reili kertoo.

Hakkuita edeltävään pesien etsintään lintukoiria käytetään vielä toistaiseksi satunnaisesti. Reili sanoo kuitenkin panneensa merkille, että riistametsänhoito on viime vuosina entistä enemmän alkanut kiinnostaa metsänomistajia.

Jos koira-avusteinen pesien etsintä kiinnostaa, Reili neuvoo olemaan yhteydessä joko omaan metsänhoitoyhdistykseen tai lintukoiraharrastajiin.

”Pesien etsintään käytettävän koiran on oltava toimiva ja hyvin koulutettu. Kokemattoman koiran kanssa ei saa lintujen pesimäaikaan lähteä metsään harjoittelemaan.”

Tiheikkö tarjoaa suojaa

Metsäautotien laidassa on kasa rusehtavia, pikkusormen muotoisia pötkylöitä. ”Metson ulostetta, taitaa olla talvista, kun joukossa on neulasia”, Niilo Reili arvioi.

Tietä reunustava kuusta, mäntyä ja lehtipuuta kasvava harvennusikäinen metsä on metsäkanalinnuille mainio asuinsija. Runsaan alikasvoksen ansiosta silmuja ja lehtiä on syötäväksi yllin kyllin.

Lintuja alikasvos ilahduttaa, mutta mitä sanoo hakkuukoneen kuljettaja? Hänen työtänsä helpottaisi, jos näkyvyyttä haittaavaa vesakkoa ei suuremmin olisi.

Niilo Reilin mukaan leimikko on mahdollista käsitellä niin, että siellä viihtyvät sekä metsäkanalinnut että motokuski. Tämä onnistuu niin, että metsään jätetään ennakkoraivauksen yhteydessä riistatiheikköjä.

Riistatiheiköt ovat pienialaisia kohteita, joilta alikasvosta ei raivata ollenkaan. Hyvässä riistatiheikössä on kuusia, joiden maahan asti ulottuvat oksat tarjoavat linnuille lymypaikkoja. Muitakin puulajeja on hyvä olla ravinnoksi: männyn neulasia metsoille, koivun urpuja teerille ja lepän silmuja pyille. Metsäkanalintujen poikaset saavat suojaa mustikan varvuista ja ravintoa mustikan lehdillä elävistä hyönteisistä.

Riistatiheikön koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä pariin aariin. Hehtaarille tiheikkköjä jätetään 4–5 kappaletta. Sopivia kohtia ovat esimerkiksi kosteat painanteet, notkelmat, reunavyöhykkeet sekä kiviset tai muuten hankalat maastonkohdat, joiden käsittely ei taloudellisesti olisi kannattavaa. Myöhemmissä hakkuissa riistatiheikköjen korjuukelpoinen puu voidaan joko ottaa talteen tai jättää metsään sertifioinnin edellyttämiksi säästöpuuryhmiksi.

”Riistatiheiköiden jättäminen on täysin vapaaehtoista. Kustannuksia tai taloudellista tappiota niistä ei metsänomistajalle aiheudu”, Reili sanoo.

Hanne Manelius
Kolmevuotias Toivo on Niilo Reilin toinen karkeakarvainen saksanseisoja.

Jo pentu tietää mitä tehdä

Kolmevuotias Toivo on Niilo Reilin toinen karkeakarvainen saksanseisoja.

Mies kulki aiemmin metsällä pystykorvan kanssa, kunnes jokin seisovissa lintukoirissa herätti kiinnostuksen. Toivon edeltäjää, Uskoa, Reili meni kuitenkin katsomaan epäilevin mielin.

Uskon kasvattaja nappasi lintuaitauksesta käteensä viiriäisen, jonka nakkasi läheiseen peltoon. Sitten hän haki pentueesta yhden 9-viikkoisen pennun. Pentu sai saman tien vainun ja jähmettyi seisomaan niille sijoilleen.

”Kasvattaja kysyi minulta, että vieläkö eppäilet. Vastasin, että en yhtään. Heitin rahat käteen, koppasin pennun kainaloon ja ajoin kotiin.”

Riistaan reagointi on seisovilla lintukoirilla veressä, mutta niiden perustottelevaisuutta pitää treenata. Luokse tulon täytyy olla täysin varma, samoin reagoinnin ohjaajan käsimerkkeihin. Ja vaikka koulutettu lintukoira metsässä toimii kuin isäntänsä ajatus, vieraan ohjaajan kanssa yhteistyö ei välttämättä toimi.

”Koiran ja omistajan välinen suhde on tiivis. Usko ei olisi vierasta kuunnellut yhtään, Toivo saattaisi kuunnellakin.”

Keltainen huomioliivi vilahtaa alikasvoksen seassa, ja kohta Toivo hypähtää tielle. Sen kieli roikkuu mutta ilme kertoo, ettei työ väsytä vielä yhtään.

Tämän päivän urakka on kuitenkin ohi.

Saippua häätää pienpedot

Tällä kertaa pesiä ei löytynyt. Jos olisi, Niilo Reili olisi suojannut ne saippualla. Hän näyttää malliksi, miten työ tehdään, ja murentaa tuiki tavallisesta palasaippuasta puukon avulla lastuja noin 30 metrin säteelle kuvitteellisen pesän ympäri.

”Pienpedot pelkäävät hajuja, jotka eivät ole luonnollisia. Lisäksi saippua peittää linnun hajua pedoilta.”

Vaikka suojauksen jälkeen tulisi sade, palasaippuan haju jää maahan niiksi viikoiksi, jotka poikaset tarvitsevat. Kerran tehtyä suojausta ei siis tarvitse toistaa.

Saippuasuojauksesta on saatu hyviä kokemuksia. Havaintojen perusteella on todettu, että suojatuista pesistä pienpedot tuhoavat vain alle 10 prosenttia.

Metsäkanalinnun huomaamaton pesä on vaarassa jäädä metsäkoneen jalkoihin, joten toisinaan pesiä merkitään kuitunauhalla. Ohut ompelulanka vedetään pesän ympärille polven korkeudelle, ja kuitunauhat solmitaan lankaan kiinni niin, että niiden päät osuvat maahan asti. Pienpedon silmissä kuitunauha on kuin kiinteä aita, eikä se halua mennä toiselle puolelle.

Jos pesän merkitseminen ei ole aivan välttämätöntä, kannattaa kuitunauhojen käyttöä Reilin mukaan kuitenkin välttää.

”Älykkäät varislinnut, varikset ja korpit, oppivat turhan nopeasti, että kuitunauhan kohdalla on ruokaa.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/20.

Hanne Manelius
Koira tarkastaa leimikon nopeammin ja tehokkaammin kuin mihin ihminen pystyisi. Koiran pitää kuitenkin olla koulutettu, jotta se ei häiritse pesintää.

Lue lisää