Lillukka on turhaan aliarvostettu marja – sen lehdetkin ovat maukkaita hiostamisen jälkeen

Jutut 24.06.2021

Miellyttävän makuisen mutta vähäsatoisen lillukan marjoja käytetään yleensä yhdessä muiden marjojen kanssa.


Vatukoiden sukuun kuuluvan lillukan (Rubus saxatilis) marjan maku on hapan, mielenkiintoinen ja miellyttävä. Lillukka ei ole kovin satoisa, joten ruuanlaitossa ja säilönnässä marjoja käytetään yhdessä muiden marjojen kanssa.

Lillukan tunnistaa metsässä maata pitkin suikertavista, pitkistä rönsyistään, joihin kulkijan jalka voi jäädä kiinni. Lillukanvarsiin takertumista käytetään myös vertauksena, kun jonkun huomio juuttuu toisarvoisiin seikkoihin.

Lillukan varret kuolevat kukinnan jälkeen. Lillukkaa käytetään kasvinjalostuksessa uusien lajien risteyttämiseen. Luonnossa lillukka voi risteytyä mesimarjan kanssa mesilillukaksi, mutta risteymän kukista ei muodostu marjoja.

Suotta aliarvostettu

Lillukat, kuten muutkin suomalaiset syötävät luonnonmarjat, ovat terveellisiä ja sisältävät paljon vitamiineja ja antioksidantteja. Monet sen osat sisältävät tanniineja. Lehdissä on muiden saman suvun marjakasvien lehtien tavoin muun muassa flavonoleja, antosyaaneja, klorogeenihappoa, ellagihappoa ja proantosyanidiinia. Niissä on myös paljon aminohappoja, erityisesti L-tryptofaania.

Marjat sisältävät sokereita, pektiiniä, C-vitamiinia, antosyaania ja karboksyylihappoa. Siemenissä on runsaasti rasvahappoja.

Lillukanmarja on suotta aliarvostettu, sillä sen maku on raikas ja hapan. Marjoja kehutaan lakkaakin maukkaammiksi. Ne sopivat esimerkiksi hyytelöön, hilloon, survokseen, makuetikkaan, mehuun, likööriin tai snapsiin. Mehu sopii erityisen hyvin viinietikan tavoin käytettäväksi.

Kirkkaanpunaiset lillukanmarjat antavat muihin marjatuotteisiin lisättynä erinomaisen värin. Erityisesti marjakeitossa tai -kiisselissä lillukan väri tulee hienosti esiin. Marjojen suuret siemenet kannattaa siivilöidä pois. Vadelma ja mansikka toimivat lillukan kanssa erityisen hyvin. Lillukanmarjan maku sopii hyvin yhteen muun muassa vaniljan ja mesiangervon­kukkien kanssa.

Kesäkuussa kukkivan lillukan kukat, marjat ja lehdet sopivat myös salaatteihin.

Lehtiä teesekoituksiin

Erityisesti Venäjällä lillukkaa käytetään paljon. Siellä sitä syödään perinteiseen tapaan marjamaitona, eli lautaselle laitetaan tuoreita marjoja sekä maitoa ja pinnalle ripotellaan sokeria maun mukaan. Lillukoita käytetään myös venäläisen kotikaljan eli kvassin värjäämiseen.

Lehtiä lillukka kasvattaa runsaasti, ja niitäkin kannattaa kerätä. Ne ovat hyvänmakuisia juomissa, ja niitä voi kuivata muun muassa erilaisiin teesekoituksiin. Erityisen herkullisia ne ovat fermentoinnin eli hiostamisen jälkeen, jolloin niiden oma miellyttävä aromi on vahvistunut. Teepannuun voi kerätä myös mesi­lillukan lehtiä ja varsia.

Lillukanlehtiä voi pakastaa. Myös marjoja voi kuivata tai pakastaa yksitellen tai muutaman kappaleen ryhmissä jääkuutioon. Kukat kuivataan tai pakastetaan. Myös juurta voi käyttää. Se kannattaa harjata huolellisesti puhtaaksi mullasta, paloitella ja kuivata.

Lillukan kansanomaiset nimet kuten kissanlillukka ja ämmänlitukka ovat suotta vähätteleviä, sillä se on hyvänmakuinen marja.

Piirros: Aino Saarikivi
Kirkkaanpunaiset lillukanmarjat antavat esimerkiksi marjakeittoihin ja -kiisseleihin erinomaisen värin.

Lillukka-ruusuetikka

3 dl valkoviinietikkaa

1 dl lillukanmarjoja

1 dl ruusun siemeniä

Riko ruusun siemeniä ja lillukan marjoja hieman tehosekoittimessa. Sekoita ne etikan kanssa tiiviskantiseen lasipurkkiin. Anna maustua huoneenlämmössä noin neljän viikon ajan. Voit siivilöidä etikan kauniiseen pulloon.

Lillukkasalaatti

2 dl salaatinlehtiä

5–7 tuoretta lillukanlehteä

1 dl siankärsämön, voikukan ja/tai mansikan lehtiä

5 cm:n pala kurkkua

5–10 kirsikkatomaattia

1 dl lillukanmarjoja

Kastike:

0,5 dl laadukasta oliiviöljyä

1 rkl lillukanmarjojen mehua

ripaus suolaa ja mustapippuria

Riivi salaatin, lillukan ja muiden yrttien lehdet sekaisin lautaselle. Poista voikukasta lehtiruoti ennen riipimistä. Kuutioi kurkku, puolita kirsikkatomaatit ja asettele ne salaatin päälle. Levitä marjat päällimmäiseksi. Sekoita salaatinkastikkeen ainekset ja kaada kastike salaatin päälle.

Vinkki! Jos lillukanmarjojen suuret siemenet häiritsevät, voit pusertaa kaikki marjat mehuksi ja tarjoilla ne salaatinkastikkeessa.

Lillukanlehtitee

1 l lillukan hiostamattomia tai 3 dl hiostettuja lehtiä

1 l vettä

0,25 tl sitruunahappoa

hunajaa tai sokeria maun mukaan

Laita lehdet teepannuun ja kaada kiehuva vesi päälle. Anna hautua pannumyssyn alla 20–30 minuuttia, lisää sitruunahappo ja tarjoile. Makeuta juoma tarvittaessa hunajalla tai sokerilla.

Lillukkalikööri

2 dl lillukanmarjoja

3 dl kirkasta, maustamatonta viinaa

1 rkl hunajaa

Laita marjat pakastimeen muutamaksi päiväksi, ota sulamaan ja survo ne siivilän läpi. Laita marjasose, viina ja hunaja tiiviskantiseen tölkkiin. Anna maustua noin kuukauden ajan ennen siivilöimistä kauniiseen pulloon. Maku tasaantuu ja paranee, jos maltat säilyttää likööriä vuoden ajan. Tarkista sopiva makeus vasta ennen tarjoilua.

Vinkki! Voit kokeilla valmistaa likööriä myös lillukan hiostetuista lehdistä.

Lillukka-yrttisima

5 l vettä

2 dl (ruoko)sokeria

1 dl hunajaa

2 dl lillukan hiostettuja lehtiä

(3 dl lillukan marjoja)

1 dl mesiangervonkukkia

4 dl nokkosen, horsman tai vadelman lehtiä

1 tl kuivahiivaa

Ota puhdas, kannellinen 10 litran ämpäri. Ripottele yrtit (ja marjat), hunaja ja sokeri astian pohjalle. Kiehauta 2 litraa vettä ja kaada se yrttien päälle. Sekoita hyvin. Laita kansi löysästi ämpärin päälle ja anna tekeytyä 15 minuutin ajan. Lisää loput vedestä kylmänä, sekoita hyvin ja odota, kunnes sima on noin 40-asteista. Ripottele kuivahiiva nesteen pinnalle ja sulje kansi löysästi.

Jätä astia lämpimään paikkaan vuorokaudeksi. Sulje sitten kansi tiiviisti ja vie astia kylmään 2–3 vuorokaudeksi. Voit pullottaa juoman, mutta sima säilyy ämpärissäkin viileällä terassilla noin kuukauden ajan.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2020.

Herkullista hiostamalla

  • Hiostaminen eli fermentointi tuo monien miedonmakuisten villiyrttien lehtiin lisää aromeja. Hiostaminen sopii hyvin esimerkiksi lillukan, vadelman ja maitohorsman lehdille.
  • Puhtaat, hieman nahistuneet lehdet rikotaan kevyesti esimerkiksi hieromalla niitä kämmenten välissä. Sen jälkeen ne kääritään palloiksi ja lehtipallot laitetaan tiiviiseen purkkiin.
  • Pidä purkkeja huoneenlämmössä parista päivästä muutamaan viikkoon, kunnes purkin sisäpinnalle ilmestyy pisaroita ja kantta avatessa tulee vahva tuoksu. Tyhjennä purkki, avaa palloja hieman ja levitä lehdet ilmavasti kuivumaan.
  • Menetelmä voimistaa kunkin yrtin persoonallisen aromin sen sijaan, että yrtti maistuisi ”vain ruoholle”. Samalla mahdolliset kitkerät parkkiaineet hajoavat. Hiostamisen jälkeen lehdet kuivataan normaalisti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit