Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Metsänomistaja, älä tingi turvavarusteissa – Tiedätkö, miten kypärän lujuuden voi testata?

Turvallisuus hakkuutöissä riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin metsänomistaja ymmärtää moottori­sahan käytön vaarat ja kuinka paljon hän on valmis panostamaan onnettomuuksien ehkäisyyn.

Metsätöiden tapaturma­historia on pitkä ja synkkä. Valoa tuo kuitenkin se, että nykyisin vakavat tapaturmat ja kuolemantapaukset ovat epätavallisia.

Onnettomuuksia ja hengenmenetyksiäkin silti sattuu. Niitä ei varsinaisesti aiheuta metsätyö, vaan ne johtuvat ihmisestä – siitä, mitä hän tekee ja mitä ei.

Metsänomistajasta itsestään riippuu se, kuinka pieneksi hän pystyy puristamaan tapaturmariskin jokaisena metsätyöpäivänään.

Kun osaa ja jaksaa pitää riskitason kaiken aikaa minimissä, mahdollisuus vakavaan tapaturmaan kutistuu lähes olemattomiin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Kaikki kypärät haurastuvat ajan myötä, ja siksi niiden kuntoa pitää tarkkailla.
Kaikki kypärät haurastuvat ajan myötä, ja siksi niiden kuntoa pitää tarkkailla. Kuva: Risto Jussila

Riittävä hakkuutaito

Jollei hakkuutaitoa ole lainkaan, on syytä miettiä kahdesti, mitä riskejä sisältyy metsätöiden opetteluun yksin, omin päin.

Turvallisin ja myös ajankäytön suhteen tehokkain vaihtoehto on hankkia perustaidot metsänomistajille tarkoitetulla hakkuukurssilla. Silloin homma lähtee alusta pitäen oikeisiin jenkoihin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Metsää omistavissa perheissä lapset ja etenkin pojat tutustuvat metsätöihin kulkemalla isän mukana metsissä. Ensin istutetaan, sitten raivataan, ja lopuksi kaadetaan jo puita.

Menetelmä on toiminut ja toimii edelleen.

Tätä isien, äitien tai pappojen tekemää tärkeää opastustyötä väheksymättä on kuitenkin hyvä huomata se, että heilläkin saattaa olla puutteita nimenomaan työturvallisuudessa.

Hakkuukurssilla työtaidot saa päivitettyä yhdessä muiden, vastaavassa tilanteessa olevien metsänomistajien kanssa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Pääasiasta liikkeelle

Hakkuuhommissa tarvitaan aivan kaikki metsurin turvavälineet, jotta työ on turvallista. Tinkimisen varaa ei ole.

Lisäksi kaikkien turvavarusteiden tulisi olla ehjiä ja toimivia.

Se turvavaruste, joka metsänomistajalta tai metsurilta useimmiten on rikki tai toimii puutteellisesti, on kypärä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tavallisin vika on rikki mennyt visiiri. Visiirin metalliverkossa voi olla reikiä tai repeämä, jolloin se ei enää kunnolla suojaa silmiä oksien pistoilta, ketjusta lentäviltä puunpaloilta ja purulta. Visiiristä, etenkin ehjästä, voi olla apua myös kasvoilleen kaatuessa.

Kuulosuojaimet ovat kypärän parhaiten aikaa kestävä osa. Sahatessa niitä on syytä käyttää aina.

Radiokuulosuojainten myötä kuulosuojainten rooli on monipuolistunut. Jos tulee vikaa radion kuuluvuuteen, koko kypärää ei ehkä tarvitse uusia.

Ison puun kaato on hakkuun vaarallisin työvaihe.
Ison puun kaato on hakkuun vaarallisin työvaihe. Kuva: Risto Jussila

Tärkeä iskunkestävyys

Kypärän iskunkestävyyttä tarvitaan, kun sahaaja jää kaatuvan puun alle. Tuulenkaatoja korjattaessa myös päälle kellahtava juurakko voi aiheuttaa iskun päähän.

Latvasta putoava oksa voi sekin olla vaarallinen. Haaveri johtuu usein siitä, että kaadettu tukkipuu repäisee pystypuuhun osuessaan irti oksan, joka lennähtää kaatajan päälle.

Oksa saattaa rojahtaa niskaan vasta siinä vaiheessa, kun karsinta on edennyt osuman saaneen pystypuun alle. Silloin oksan putoamista ei enää osaa odottaa.

Myös lahopuut ovat vaarallisia. Kaatuva puu ei saisi osua niihin. Jos näin pääsee käymään ja sahaaja ajautuu karsiessaan osuman saaneen lahopuun alle, siitä voi tipahtaa katkennut latva päähän.

Lahopuut pitää jättää pystyyn, ja asia on hyvä pitää mielessä. Etenkin koivupökkö on herkkä katkeamaan. Samasta syystä lahopuita ei pidä mennä tönimään. Latvasta saattaa tipahtaa pätkä pökköä, eikä sitä ennätä väistää.

Vanhan kansan viisaus ilmaisee asian näin: ”Hullu pökköä hakkaa, pökkö hullun tappaa.”

Kypärä haurastuu

Auringon UV-säteily haurastuttaa muovista metsurinkypärää. Aikaa myöten kypärä voi käydä haperoksi, eikä suojaa iskuilta enää kunnolla.

Normaalissa metsätyössä kypärän turvalliseksi käyttöajaksi luvataan kaksi vuotta. Jatkuvassa auringonvalossa käyttöaika supistuu ehkä vain vuoteen.

Satunnaisessa käytössä, kun kypärää säilytetään suojassa auringonvalolta, kestoaikaa on viitisen vuotta.

Muovin haurastuminen voi näkyä lipan juuressa hiushalkeamina tai valkoisina juovina. Lujuutta voi testata vääntämällä lippaa reunoilta kaarelle. Jos kypärä ritisee tai siihen tulee hiusmurtumia, muovi on menettänyt alkuperäisen lujuutensa.

Joissakin uusissa kypärissä on UV-indikaattori. Se on pala punaista, muovin näköistä ainetta kypärän ulkopinnalla. Kun se muuttuu valkoiseksi, kypärä pitää vaihtaa.

Turva-asu ylle

Viiltosuojat sijaitsevat turvahousujen ja -haalareiden etupuolella. Niiden taso jaotellaan luokkiin 1, 2 tai 3.

Luokittelu perustuu siihen, millä ketjunopeudella teräketju pysähtyy suojaan. Luokan 1 suojaustaso on 20 m/s, 2. luokan 24 m/s ja 3. luokan 28 m/s.

Useimmissa tapauksissa viiltosuoja pysäyttää teräketjun kokonaan, ennen kuin se yltää ihoon asti tai niin että haava jää vähäiseksi. Täydellistä suojaa viiltosuojatkaan eivät anna.

Tärkeää on myös oma asenne. Viiltosuojiin ei pidä luottaa liikaa. Jos turva-asuun tulee sahan osumia, oma hakkuutaito tai asenne turvallisuuteen on puutteellinen ja sitä pitää parantaa.

Teräketjun jurahtaminen viiltosuojaan voi kertoa myös hakkaajan väsymyksestä. Sahatyö pitää silloin lopettaa heti.

Ensiapupakkaus on aina syytä pitää mukana ison ja pienen haaverin varalta.
Ensiapupakkaus on aina syytä pitää mukana ison ja pienen haaverin varalta. Kuva: Risto Jussila

Turvahousut vai -haalari?

Turvahaalarissa viiltosuoja ulottuu haalarin käyttäjän rintakehään saakka. Viiltosuojaus on kattavampi kuin metsurin vyötäröhousuissa.

Asian käytännön merkitys ei ole suuri, koska teräketjun osuma kohdistuu lähes aina jalkoihin.

Moni metsänomistaja valitsee turvahaalarin, koska ristiselkä pysyy sen alla suojassa kylmältä. Vyötäröhousujen yläpuolelta selkä voi joskus paljastua, jos pusero ja paita nousevat.

Haalarit voivat miellyttää siksikin, että ne ovat lämpimämmät, koska suojat ja kangas ulottuvat korkeammalle. Toisaalta helposti hikoavaa sahaajaa haalarit hiostavat enemmän kuin turvahousut.

Elastaanin käyttö turva-asuissa on lisääntynyt. Jos joustokangasta on runsaasti, se antaa esimerkiksi kyykistyessä hyvin myöten ja lisää työmukavuutta.

Turva-asujen ääripäätä edustavat tyköistuvat asut, joissa on runsaasti joustavaa elastaania. Siksi asu voi olla napakka joka kohdasta mutta ei silti purista.

Koon pitää kuitenkin natsata. Jos tyköistuva asu lököttää, edut menetetään. Siksi sopivuus olisi tarpeen varmistaa kokeillen, ja tähän puolestaan tarvitaan liikkeessä sovituskoppia.

 

Kumi- vai nahkaturvasaappaat?

Turvakengissä on viiltosuojaus ja teräskärki. Kärki suojaa varpaita iskuilta ja viilloilta. Lisäksi tukeva kenkä tukee nilkkaa ja jäykkä pohja jalkapohjaa. Turvakengät eivät menetä suojaavuuttaan kenkien vanhetessa.

Jos kumiturvasaappaat tuntuvat raskailta, nahkaturvakengistä löytyy kevyempiä vaihtoehtoja. Ne myös hengittävät hieman, kumikenkä ei.

Turvakäsineissä viiltosuoja on vain vasemman käden kämmenselässä. Oikeassa sitä ei tarvita, koska oikealla painetaan kaasua. Viiltosuoja tekee käsineen kankeaksi. Siksi harva käyttää sitä.

Metsurinpusero ei suojaa iskuilta eikä viilloilta. Huomioväri auttaa muita havaitsemaan puseron käyttäjän. Siitä on hyötyä muun muassa tien vieressä ja siinä pahassa tapauksessa, kun puseron käyttäjä on tajuton.

Puserossa tulisi olla puhelintasku. Varmista akun varaus ennen lähtöä, jotta voit soittaa, mikäli onnettomuus tapahtuu ja pystyt soittamaan. Lisäksi jonkun tulisi tietää, missä olet ja kuinka kauan viivyt. Töiden alkamisen ja lopettamisen hetket olisi hyvä ilmoittaa viestillä jollekin.

 

Sopivasti varuillaan

Kokenut sahaaja ei pelkää sahaa vaan pitää sen lähellä vartaloaan ja myös tukee itseensä aina, kun se on ergonomisesti järkevää. Näin sahan hallinta on helpointa ja turvallisinta.

Ammattilaisen sahankäyttöä voi kuvailla myös niin, että vaikka kyse on fyysisestä työstä, sahausvaiheeseen kuuluu tietynlainen rentous.

Kasatessa hakkaaja väsyy, mutta jännittämättä sahatessa voimat elpyvät, jos työtekniikka on kohdallaan ja kuntopohja riittävä.

Tämä rentous on sikäli hämäävää, että siihen sisältyy aina myös sopiva varuillaan olo. Moottorisahan kanssa touhutessa aivoja ei ole varaa jättää työpäivän missään vaiheessa narikkaan. Kun saha laulaa, pitää olla hereillä.

 

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2017.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.