Kari Koivukangas laskee viettävänsä vuosittain 80–100 päivää oman metsän töissä: ”Eihän tämä vielä mikään elinkeino ole, harrastus enemmänkin, mutta sijoitus tulevaisuuteen”

Jutut 18.12.2020

Harvennussavotalla tienaa mukavasti, kun työt tekee itse. Metsänomistaja Kari Koivukangas hakkaa metsissään satoja motteja myyntipuuta vuosittain.


Tervalle tuoksuva nuotio antaa valoa joulukuun kaamokseen Pudasjärvellä. Keitinpuussa roikkuva nokipannu suhahtaa sen merkiksi, että sisään sullottu jäinen lumi on muuttunut kiehuvaksi vedeksi.

Tulen lämmöstä nautiskelee harvennuspalstallaan tänään jo neljä tankillista sahannut metsänomistaja Kari Koivukangas, 34.

”Kyllä itse tehty metsätyö kannattaa, vaikka monet metsäalan toimijat katsovat omatoimisuutta kieroon”, Koivukangas myhäilee. ”Eikä se hankintahakkuu vaikeaakaan ole, jos ei peukalo ole juurtunut keskelle kämmentä.”

Mies tarkkailee tikun nokassa mustuvia makkaroita samalla kun viilailee moottorisahan puruhampaita parempaan iskuun iltapäivän urakointia varten. Eväät syödään rivakasti, sillä pohjoisen päivä on lyhyt.

Turvallisuudesta tinkimättä

Metsätöihin Kari Koivukangas ryhtyi 13 vuotta sitten, ja sen jälkeen osaamista on karttunut jo pelkästään työhön tarttumalla. Sopivan harvennustiheyden oppii ajan myötä, ja sen voi tarkistaa mittaamalla.

Oulussa asuva rakennusinsinööri omistaa Pudasjärvellä 120 hehtaaria maata, josta metsämaata on 100 hehtaaria ja kitu- ja joutomaata 20 hehtaaria. Lähes sata hehtaaria niistä Koivukangas on ostanut neljän viime vuoden aikana.

Metsistä valtaosa on nuorta ja varttunutta kasvatusmetsikköä, joten harvennettavaa riittää.

Turvallisuudesta mies ei tingi. Muutaman kerran terä on haukannut turvahousun puntista ja turvasaappaasta, mutta sen pahempaa ei ole sattunut. Ilman kunnon varusteita olisi käynyt huonosti.

”Ei sitä passaa ruveta liikaa ajattelemaan, että kuinka lähellä jalkaa sahan terä pyörii. Siinä rupeaa jännittämään, ja sitten sattuu helposti vahinko”, mies puhelee.

Hän kehottaa kaikkia metsässä työskenteleviä pitämään huolta työturvallisuudestaan. Turvakengät, -housut ja -kypärä ovat metsätöissä välttämättömät.

Kari Lindholm
”Moottorikelkka on pätevä ja nopea kuormajuhta lumikeleillä”, toteaa runkoja välilanssiin juontava Koivukangas.

Isoja eriä myyntiin

Koivukankaan metsässä metsäkone on harvinainen näky. Mies kaataa, karsii ja katkoo puunsa itse. Sen jälkeen naapurin isäntä kuljettaa puut tienlaitaan vanhalla ajokoneellaan. Ahtaimmista paikoista Koivukangas juontaa puut moottorikelkalla ja parireellä.

”Hankintana tehdystä kuitupuusta maksetaan 15–20 euroa kuutiolta enemmän kuin pystykaupoissa, tukista maksetaan 10–15 euroa enemmän. Kun sahaan 400–500 kuutiota vuodessa, siinä tienaa jo sievoisen summan”, Koivukangas laskee.

Kuitupuun perushinta on ollut Pohjois-Pohjanmaalla 27–28 euroa kuutiolta, mutta määrä- ja kuljetuskelpoisuuslisien vaikutuksesta mottihinta kohoaa tästä parhaimmillaan vielä 5,5 euroa. Tukin hinta on ollut 53–54 euroa kuutiolta.

”Parhaan hinnan saan silloin, kun toimitan samaa lajia yli 200 mottia pikitien varteen.”

Paras palkkio tehdystä työstä karttuu kuitenkin pitkällä tähtäimellä metsän arvokasvun myötä, kun harvennettu metsä varttuu tukkipuiksi.

Tuotoilla investoidaan

Koivukankaan ostamat metsäpalstat ovat olleet pääsääntöisesti sellaisia, missä hoitotyöt on lyöty laimin. Kun isäntä raivaa ja harventaa uudet ostoksensa kasvukuntoon, niistä kertyy rutosti puuta, etenkin energiarankaa.

”Hakepuun hankintahinta on yllättävän hyvä. Karsimattomasta rangasta maksetaan 25 euroa kuutiolta, latvusmassasta 10 euroa. Ja näitähän kertyy satoja kuutioita, kun lähtötilanne on ylitiheä.”

Osa metsän tuotosta palaa takaisin metsään. Tiettömillä palstoilla rahaa tarvitaan kulkemista helpottavaan penkkatiestöön ja kosteilla kohteilla vesitaloutta kohentavaan kunnostusojitukseen. Metsän lannoittaminen ja uudistaminen vaativat oman osansa.

Koivukangas on Metsäliitto Osuuskunnan sopimusasiakas, joten puu käy aina kaupaksi.

”Sopimuksen nojalla Metsäliitto ostaa kaiken puun, mitä saan tehdyksi.”

Parisuhde jäi puiden alle

Ahkera metsänomistaja laskee viettävänsä vuosittain 80–100 päivää oman metsän töissä, istutuksessa, taimikonhoidossa ja harvennussavotalla. Neljässä vuodessa mies laskee hakanneensa yhdessä isänsä kanssa noin 2 500 kiintoa pelkällä kintasmotolla.

”Eihän tämä vielä mikään elinkeino ole, harrastus enemmänkin, mutta sijoitus tulevaisuuteen. Tarkoituksena on saada rahaa säästöön eläkepäiviksi.”

Koivukangas sai ensimmäisen metsäpalstansa vuonna 2015 sukupolvenvaihdoksessa. Tuo 27 hehtaarin palsta avasi silmät metsän mahdollisuuksiin.

Neljän viime vuoden aikana mies on ostanut lähistöltä sopivia palstoja ja saattaa ostaa lisääkin.

”Se tässä metsäinnostuksessa kävi, että parisuhde kaatui, kun olen aina metsässä. Ero avasi silmät sille, että onhan sitä muutakin elämää kuin pelkkä metsätyö”, kuumaa kahvia ryystävä mies pohtii.

Hän on sitä mieltä, että metsänomistaja tarvitsee puolison, joka ei pelkää sahan kahvoihin tarttumista. Silloin harrastus olisi yhteinen.

Itseään helpottaakseen ja enemmän vapaa-aikaa saadakseen Koivukangas pestasi paikallisen metsurin kaveriksi hakkuuhommiin.

Kari Lindholm
Nykyään sinkkuna elävän Koivukankaan toiveissa olisi löytää metsä­töissä viihtyvä elämänkumppani.

Metsästä tienvarteen

Evästauko päättyy. Metsänomistaja kolistelee ”hökheet” kahvipannusta lumelle, survoo pannun muovipussiin ja sujauttaa sen reppuun. Hän esittelee tulipaikan ympärillä olevaa harvennustyömaata, jossa on meneillään toinen harvennus.

Lopulliseen kasvuasentoon harveneva 70-vuotias metsä saa varttua työn jälkeen vielä reilut parikymmentä vuotta ennen päätehakkuuta. Siinä vaiheessa metsätilan isäntä valmistautuu jo 60-vuotisjuhliinsa.

Työn alla olevan palstan ympärille hakattiin edellisvuonna viiden hehtaarin aukko.

”Siinä kasvoi mutkaista puuta, mutta onneksi sain lyhyet tukkimitat, joten tukkia kertyi mukavasti.”

Mies harppoo moottorikelkkansa luokse ja kiskaisee käynnistysnarusta. Kelkka hörähtää käyntiin ja katoaa metsään, mutta palaa kohta takaisin rankakuormaa kiskoen.

Taivas tipauttelee pakkaslunta, kun Koivukangas nostelee rankoja reestä. Apuna ovat tukkisakset. Tarkoitus on kuljettaa pinot metsästä tienvarteen piakkoin, etteivät ne ehtisi hautautua lumeen. Kiirettä pitää.

Työtä riittää lähivuosiksi

Työt eivät Koivukankaan metsistä lähivuosina lopu. Ensiharvennuksia ja harvennuksia on tiedossa aluksi 36 hehtaarin ja 1 700 motin verran. Ylitiheät metsät vaativat myös ennakkoraivauksen. Varmaa on, että hommassa paita kastuu kerran jos toisenkin.

”Lisäksi taimikkoa pitäisi raivata 15 hehtaaria. Kyllä näihin töihin menee kolmisen vuotta. Jos isä ehtii kaveriksi, pari vuotta saattaisi riittää.”

Metsätilan isäntä on sitä mieltä, että mitä pahemman rytelikön hän on tullut ostaneeksi, sitä hauskempaa se on sahata kasvukuntoon. Oman käden jälki näkyy nopeasti, ja iltaisin on mukava käydä katsomassa, mitä on saanut aikaan.

”Kun ikää ei ole vielä kovin paljon, voin ostella kasvatuskohteita ja odottaa puuston varttumista myyntikuntoon.”

Kevättä kohden lumi lisääntyy Pohjois-Pohjanmaalla, mutta niin lisääntyy valokin. Oulussa asuva Koivukangas aikoo käydä palstallaan myös iltaisin. Aiemmin hän asui Kuopiossa, ja silloin auton mittariin kertyi viikonlopun sahausreissulla lähes 800 kilometriä.

Meneillään olevan harvennuksen ja edellisvuoden avohakkuun tuotoilla isäntä kertoo rahoittavansa viimeisimmän hankkeensa eli noin 40 000 euron metsä­tilakaupan.

”28 hehtaarin palstassa ei juuri ole tukki­puustoa.”

Koivukankaan parhaat ensiharvennuskohteet ovat tuottaneet 60 kuutiota hehtaarille. Harvennuksen jälkeen hehtaarille jää 80–90 kuutiota, jotka paisuvat tukiksi vuosien varrella.

Isäntä huomauttaa, että metsää kannattaa kasvattaa eri ikäluokissa, jolloin siitä saa tasaisesti tuloja.

”Kymmenen vuoden päästä odotettavissa on jälleen noin tuhannen motin harvennuskertymä, ja sitä seuraavien kymmenen vuoden kuluessa saman verran. Sitten aletaankin olla jo ensimmäisten työkohteiden päätehakkuuvaiheessa.”

Tervastuli on hiipunut hiillokseksi. Koivukangas taittaa kypärän silmikon alas ja tempaisee moottorisahan käyntiin. Vaikka ilta hämärtyy, Stihl sylkee purua lumelle vielä tunnin tai pari. Metsätöissä ei tule koskaan kylmä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2020.

Kari Lindholm
”Kun selkä on hiestä märkä, tervastulet ja pannukahvit pitävät sahurin lämpimänä ruokatauolla.”

Karin vinkit

  • Metsässä tehty työ ei mene koskaan hukkaan.
  • Jos hoitotyö myöhästyy, häviät selvää rahaa.
  • Tee metsään liittyvät sopimukset kirjallisena.
  • Mitä enemmän teet itse, sitä paremmin tienaat.
  • Pidä lihaskunnostasi huolta.
  • Käytä sahatessa turvavarusteita.

Aiheeseen liittyvät artikkelit