Tarmo Kallioaholla on sekaviljeltyjä taimikoita noin 50 hehtaaria – ”Hirviä on edelleen muutamalla kohteella, mutta tuhot eivät ole olleet totaalisia”

Jutut 05.01.2021

Tarmo Kallioaho ei ole enää 20 vuoteen perustanut yhden puulajin metsiä. Hän istuttaa omiin metsiinsä kuusia 1 800 kappaletta hehtaarille ja kylvää lisäksi 200 grammaa männyn siementä.


Metsänomistaja Tarmo Kallioaho oli vaikean päätöksen edessä. Hiljattain tehty päätehakkuualue piti uudistaa, mutta mille puulajille?

Elettiin 1990-lukua, ja männynviljelybuumi oli voimissaan. Vaikka metsäasiantuntijat puhuivat intohimoisesti männyn kasvatuksen puolesta, Kallioahoa koko touhu epäilytti.

Hänen metsätilansa sijaitsivat Ähtärissä, Virroilla ja Keuruulla, ja tilojen mailla liikkui runsaasti hirviä. Sarvipäille yhden puulajin mäntytaimikko olisi kuin valmiiksi katettu ruokapöytä. Metsänomistajaa turhautti jo valmiiksi nähdä kaikki se vaiva, jos taimet kuitenkin päätyisivät hirvien suihin.

Mutta mitä tilalle? Tilan maat olivat ravinteisuudeltaan pääosin puolukka- ja mustikkatyypin välimaastossa. Kuusen viljelyyn ne todennäköisesti olisivat liian karuja.

Kallioaho palasi ajatuksissaan nuoruusvuosiinsa. Sen aikaiset metsät olivat luontaisesti syntyneitä sekametsiä, joissa kasvoi kaikkia puulajeja. Miksei sekametsää voisi perustaa viljelemällä, Kallioaho mietti. Hän täytti vakan kuusen taimilla, kiinnitti vyötärölleen pullollisen männyn siemeniä ja suuntasi maastoon.

Kuusi istuttaen, mänty kylväen

”Sen ahaa-elämyksen jälkeen minulla on aina ollut siemenpullo mukana istutuksilla”, Kallioaho kertoo.

Nykyään Kallioaholla on sekaviljeltyjä taimikoita noin 50 hehtaaria. Jo alussa kokeiltu ratkaisu, kuusen istutus yhdistettynä männyn kylvöön, on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi.

Omiin metsiinsä Kallioaho istuttaa kuusia 1 800 kappaletta hehtaarille ja kylvää lisäksi 200 grammaa männyn siementä. Sekä istutus- että kylvömäärät ovat hänellä suuremmat kuin esimerkiksi Metsä Groupilla, jonka suositus sekaviljelykohteille on 1 000–1 200 kuusen tainta ja 150 grammaa männyn siementä hehtaarilla.

Kallioaho on kokeillut myös istuttaa molemmat puulajit mutta piti menetelmää työläänä.

”Taimia ei voi laittaa vakkaan sekaisin, joten istuttaessa pitäisi joko jättää joka toinen mätäs istuttamatta tai sitten pitäisi olla kaksi vakkaa.”

Uudistamiseen Kallioaho käyttää yleensä 1-vuotiaita kuusen taimia. Poikkeuksellisen pahasti heinittyvillä kohteilla hän on joskus turvautunut 2-vuotiaisiin taimiin.

”Normaalille metsämaalle 1-vuotias taimi riittää hyvin.”

Kallioaho on laskenut, että kylvöstä koituu hänelle ylimääräinen 150 euron hehtaarikulu. Metsä Groupin mallissa sekaviljely tulee metsänomistajalle jonkin verran edullisemmaksi kuin jos alue istutettaisiin puhtaasti kuuselle.

Kallioahoa ylimääräinen kustannus ei pelota.

”Metsänhoidon perusoppi on se, että paljon kanssa pärjää. Olen vanhan kansan mies enkä laske uudistamisen kustannuksia. Pyrin tekemään työn 110-prosenttisesti.”

Hanne Manelius
Kallioahon mukaan seka­viljellyt taimikot eivät houkuta hirviä yhtä paljon kuin puhtaat männiköt.

Täsmämetsänhoitoa

Metsänviljelyn nyrkkisäännön mukaan oikea puulaji tulee laittaa oikeaan paikkaan. Sekaviljelyssä tätä ohjetta on jopa helpompi noudattaa kuin yhden puulajin viljelyssä, sillä uudistamisen yhteydessä myös kuvion sisäinen ravinteisuuden vaihtelu pystytään ottamaan huomioon.

”Jos kuviolla sattuu olemaan rehevä kohta, istutan siihen pelkästään kuusta, en kylvä mäntyä ollenkaan. Hieman karummat kohdat sekä istutan että kylvän”, Kallioaho kertoo.

Maataloudessa vastaavan kaltainen, kasvupaikan vaihtelun pienipiirteiset erot huomioon ottava täsmäviljelytekniikka (englanniksi precision farming) on jo käytössä. Samankaltaista täsmämetsänhoitoa, jossa metsänuudistamisessa käytetään hyväksi mallinnusta ja paikkatietoa, on tutkittu Luonnonvarakeskuksessa.

Omat sekametsänsä Kallioaho on perustanut kääntömätästetyille tai äestetyille kohteille. Vaikka mäntyä on perinteisesti kylvetty äestettyyn tai laikutettuun maahan, Kallioahon kokemuksen mukaan myös kääntömätäs sopii hyvin siemenen kasvu­alustaksi.

Kasvaessaan puut kilpailevat sekä ravinteista että valosta. Kallioaho uskoo, että erimuotoisten latvusten ansiosta kuuset ja männyt eivät samassa latvuskerroksessa varttuessaan joudu kilpailemaan keskenään yhtä kovasti kuin ne joutuisivat yhden puulajin metsässä.

Sekametsä on vastustuskykyinen

Kallioaho kertoo yllättyneensä siitä, miten tasatahtiin kuusen istutustaimet ja männyn siementaimet ovat kasvaneet. Ja totta on, että vuonna 2013 perustetussa taimikossa sekä kuusen että männyn latvat tavoittelevat taivasta samalta korkeudelta.

”Ihmeellisesti ne siementaimet sieltä kirivät.”

Pelko eritahtisesta kasvusta on ollut yksi syy sille, etteivät metsäammattilaiset ole aiemmin uskaltaneet suositella yksijaksoisen sekametsän viljelyä. Näyttää kuitenkin siltä, että männyn siementaimet ja kuusen istutustaimet kasvavat tasapäisinä myös muualla kuin Kallioahon metsissä.

Luonnonvarakeskus on tutkinut sekaviljelymetsien kasvua eri puolilla Suomea, erilaisilla maapohjilla, ja mittaustulosten mukaan kuusi ja mänty kasvavat yhtä nopeasti, jos taimikonhoito tehdään ajallaan ja ohjeiden mukaisesti.

Sekapuusto on myös osoittautunut kestäväksi erilaisia tuhoja vastaan. Metsän vastustuskyky on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, sillä ilmastonmuutoksen myötä erilaisten metsätuhojen pelätään yleistyvän.

Sekaviljely on harkinnan arvoinen vaihtoehto niille metsänomistajille, joiden metsät ovat liian karuja pelkän kuusen viljelyyn mutta tiheä hirvikanta estää puhtaan männyn viljelyn. Sekaviljelyssä uudistuminen onnistuu, vaikka hirvet söisivät osan männyntaimista, ja kasvu on parempi kuin puhtaassa kuusikossa.

Kallioaho on huomannut, ettei sekataimikko houkuta hirviä yhtä paljon kuin puhdas männyn taimikko.

”Hirviä on edelleen muutamalla kohteella, mutta tuhot eivät ole olleet totaalisia.”

Hanne Manelius
Kuusi-mäntysekametsän varhaisperkauksessa lehtipuuvesakko kannattaa poistaa, myöhemmin koivua on suotava jättää sekapuuksi.

Normaali taimikonhoito

Taimikonhoito ei sekametsässä eroa yhden puulajin metsästä. Alkuvaiheessa tärkeää on pitää lehtipuuvesakko kurissa, myöhemmässä vaiheessa koivua voi ja kannattaa jättää metsään.

”Taimikon alkukehitykseen kannattaa panostaa, sillä ensimmäiset 20 vuotta määräävät sen, millainen metsästä tulee”, Kallioaho sanoo.

Varhaisperkauksessa Kallioaho poistaa lehtipuuvesakon kokonaan, jottei se houkuttelisi hirviä taimikkoon ja kasvaisi yli kasvatettavista taimista. Taimikonhoidossa hän harventaa niin, että kasvatettavaa puustoa jää 2 000–2 500 tainta hehtaarille. Määrä on jonkin verran suurempi kuin Tapion suosittelemat tavoitetiheydet, jotka ovat kuuselle 1 800–2 000 tainta hehtaarille ja männylle 2 000–2 200 tainta hehtaarille.

Taimikonhoidon yhteydessä Kallioaho pyrkii jättämään laadukkaita koivuja niin, että niitä olisi puustosta 10 prosenttia.

Suositeltua tiheämmän kasvatusasennon vuoksi ensiharvennus tulee eteen normaalia aiemmin, mutta tämäkin on tietoinen valinta.

”Teen ensiharvennukset itse moottorisahalla, joten ei minua haittaa, vaikkei siitä kerry kauhean isoa tiliä.”

Ensiharvennuksen jälkeen seuraavat väljennyshakkuut, joissa puulajia voi painottaa tarpeen mukaan jommankumman puulajin suuntaan. Päätehakkuu on edessä, kun puusto on 70–80-vuotiasta.

Liki 30 vuoden kokemuksen jälkeen Kallioaho on vakuuttunut kuusen ja männyn samanaikaisen viljelyn eduista.

”Tätä menetelmää en vaihda.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2020.

Hanne Manelius
Mäntyä ja kuusta yhtä aikaa viljelemällä metsänomistaja saa uudistusalan koko kasvupotentiaalin käyttöönsä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit