Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Hämähäkeillä on useimmiten yhtä monta silmää kuin jalkaakin – vaikka näkökyky ei ole kehuttava, ne näkevät samanaikaisesti eteen, ylös ja sivuille

Suomessa esiintyy lähes tuhat hämähäkkilajia. Hämähäkkien menestyksen salaisuus on niiden kehräämä monikäyttöinen seitti.
Kuva: Heikki Willamo

Hämähäkit kuuluvat niveljalkaisten pääjaksoon ja hämähäkkieläinten luokkaan. Maailmasta tunnetaan reilusti noin 45 000 lajia, mutta tuntemattomia lienee yhä valtava määrä.

Hämähäkit erottaa hyönteisistä parhaiten jalkojen ja silmien määrän perusteella: hyönteisillä jalkoja on kuusi ja silmiä kaksi, kun taas hämähäkeillä on kahdeksan jalkaa ja silmiä useimmiten saman verran.

Silmät sijoittuvat eturuumiiseen siten, että eläin näkee samanaikaisesti niin eteen, ylös kuin sivuillekin. Näkökyky ei tosin ole kehuttava, tarkasti hämähäkit näkevät vain parinkymmenen sentin päähän.

Hämähäkkejä esiintyy kaikissa maapallon kolkissa. Suomessa ne ovat levittäytyneet karuimmilta tunturi­ylängöiltä multaviin rantalehtoihin, kuivilta hietikoilta ja kivikoista soille ja reheville rannoille. Niitä elää puissa ja pensaissa, ne ovat vallanneet kaikki ihmisen muokkaamat ympäristöt, asustavat kellareissa, vinteillä sekä sisällä asunnoissa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Meiltä löytyy myös laji, joka elää suuren osan elämästään veden alla. Vesihämähäkki kutoo kupolimaisen verkkonsa vesikasvien varaan ja tekee siitä eräänlaisen sukelluskellon kuljettamalla sen alle ilmaa takaruumiinsa karvapeitteessä. Näin se voi asustaa veden alla pitkiä aikoja, tehdä saalistusretkiä ja palata taas kuplaansa, jossa se myös talvehtii.

Seitti lennättää ja saalistaa

Hämähäkit tunnetaan parhaiten kyvystään kehrätä seittiä, ja siinä piilee myös näiden siivettömien pikku­otusten laajan levinneisyyden salaisuus.

Monikäyttöinen seitti kelpaa myös matkantekoon. Pienet ja keveät hämähäkinpoikaset voivat liidellä seittilangan varassa yli merten ja maiden. Ne saattavat nousta ylempiin ilmakerroksiin, joiden tuulet kiidättävät niitä valtavalla nopeudella kauas synnyinsijoilta. Ohjata ei voi, mutta matka taittuu.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hämähäkit valmistavat seittiä takaruumiinsa kehruunystyillä. Seitti lienee alunperin tarkoitettu rakennusaineeksi munia suojaavaan koteloon. Evoluution myötä monet lajit ovat alkaneet kutoa seitistä myös erilaisia pesiä sekä pyydyksiä ravinnon hankintaan. Kaikki hämähäkit ovat nimittäin petoja, jotka syövät pieniä selkärangattomia, niin hyönteisiä kuin toisia hämähäkkejäkin.

Osa lajeista yllättää saaliinsa lyhyellä juoksupyrähdyksellä tai hyppäämällä, osa väijymällä, mutta melkoinen joukko rakentaa erilaisia pyyntiverkkoja. Kasteinen loppukesän aamu tekee kudelmat näkyviksi ja paljastaa niiden runsauden ja erilaiset rakenteet.

Ristikkien säännöllinen ratasverkko on todellinen taidonnäyte, jonka tah­meat, kehää kiertävät pyynti­langat hämähäkki uusii joka yö. Kuvassa aitoristikki.
Ristikkien säännöllinen ratasverkko on todellinen taidonnäyte, jonka tah­meat, kehää kiertävät pyynti­langat hämähäkki uusii joka yö. Kuvassa aitoristikki. Kuva: Heikki Willamo

Myrkky lamauttaa

Ristihämähäkkien säännönmukainen ratasverkko lienee useimmille tuttu. Siinä on säteittäiset tukilangat, joiden varassa kiertää spiraalimainen kehälanka.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Monilajisen riippuhämähäkkien heimon kutomissa mattoverkoissa on vaakasuoran verkkopinnan yläpuolella sekava vyyhti pystysuoria lankoja. Kun lentävä hyönteinen osuu pystylankaan, se putoaa matolle, josta verkon alapuolella odottava saalistaja sen nopeasti noutaa.

Ansaverkot muistuttavat rakenteeltaan mattoverkkoja, mutta niistä johtaa maahan tahmeita ansalankoja. Saaliin osuessa lankaan se katkeaa alapäästään ja ponnauttaa siihen takertuneen saaliin verkkoon.

Saaliin saatuaan hämähäkit puraisevat siihen lamauttavaa myrkkyä ja kietovat sen seittipakettiin. Sitten ne ruiskuttavat siihen ruuansulatusainetta ja imevät pehmeät osat ravinnokseen. Kovan kitiinikuoren ne irrottavat verkosta ja pudottavat maahan. Verkkojen pyyntilangat menettävät tahmeutensa suhteellisen pian, joten useimmat lajit joutuvat uusimaan verkkonsa joka päivä.

Näyttäviä lajeja

Suomen olosuhteissa hämähäkit eivät kasva samanlaisiin mittoihin kuin vaikkapa tropiikissa, mutta kookkaimmat lajimme ovat todella komeita. Rantahämähäkkinaaras voi olla ojennettuine jalkoineen jopa seitsemän sentin mittainen.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Myös ristihämähäkit ovat suuria, ja niiden takaruumis on usein värikäs ja koristeellisesti kuvioitu. Heimon nimikkolajilla valkoiset täplät muodostavat selkeän ristikuvion. Tämä on innoittanut taiteilijoita monenlaisiin tulkintoihin, joista tunnetuin lienee Sibeliuksen Laulu ristilukista.

Laulun nimi on tosin virheellinen, lukit eivät ole hämähäkkejä eivätkä kudo verkkoa. Kysymyksessä on ristihämähäkki eli nykynimeltään aitoristikki.

Kukkaravukki vaihtaa väriä

Viime vuosien aikana monet eläimet ovat saaneet uuden nimen. Nimistökomitea on pohtinut eri ryhmien nimiä, ajanmukaistanut niitä, korjannut harhaanjohtavia ja laittanut sukulaissuhteet kohdalleen. Hämähäkkien nimet ovat lyhentyneet kautta linjan, kun sana hämähäkki on jätetty niistä pois.

Ristihämähäkit ovat ristikkejä, juoksuhämähäkit juoksukkeja, riippuhämähäkit riipukkeja, hyppyhämähäkit hypykkejä, rapuhämähäkit ravukkeja ja niin edelleen. Vesi- ja rantahämähäkki ovat nykynimiltään vesikki ja raitarantuli.

Ravukit ovat saaneet nimensä taskuravun kaltaisesta olemuksestaan. Heimoon kuuluu kaunis kukkaravukki, joka vaanii kukille ruokailemaan tulevia kärpäsiä ja perhosia. Se asettuu mieluiten valkoisiin tai keltaisiin kukkiin ja kykenee vaihtamaan väriä ympäristönsä mukaan. Valkoisessa kukassa se on valkoinen, mutta siirryttyään keltaiseen se muuttuu vuorokaudessa itsekin kel­taiseksi.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2020.

Fobian kohde

  • Monet ihmiset inhoavat tai pelkäävät hämähäkkejä; jotkut potevat suoranaista hämähäkki­kammoa eli arakno­fobiaa.
  • Maailmassa on joitakin ihmiselle vaarallisia myrkkyhämähäkkejä, joten niiden väistäminen on ollut terveellistä. Varsinaista fobiaa esiintyy kuitenkin vain länsimaissa, ja sen synty lienee yhteyksissä hämähäkeistä kerrottuihin tarinoihin. Vaarallisten kulkutautien kuviteltiin syntyneen niiden puremasta ja leviävän niiden välityksellä. Erilaiset kauhutarinat ja myöhemmin -elokuvat ovat voimistaneet mieli­kuvia.
  • Fobia voi ilmetä niin voimakkaana, että jopa hämähäkin kuvien katsominen on mahdotonta. Kammosta voi vapautua pikkuhiljaa siedätyksellä, lukemalla hämähäkeistä, tutustumalla niihin ja huomaamalla, miten kiehtovia otuksia ne ovat moninaisine elintapoineen. Todellista vaaraahan ei kotimaisista lajeista ihmisille ole.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.