Gutzeitin sellutehdas on tuonut Kotkaan työtä jo reilun vuosisadan – Tehdas ei ollut vain työpaikka, sillä moni sai yhtiöltä myös asunnon

Jutut 15.01.2021

Kotka kasvoi kaupungiksi juuri metsäteollisuuden ansiosta. Murros tapahtui 1870-luvulla yhdessä rysäyksessä, kun Kotkan seudulle perustettiin nopeaan tahtiin seitsemän sahaa.


Kun tuuli kääntyi Kotkan­saaren Enso-Gutzeitin sellu- ja paperitehtaan – kotkalaisittain Kutsetin – suuntaan, muutkin kuin tehtaalta leipänsä saavat saivat nauttia ”rahan hajusta”. Tehtaan piipusta tupruttavat savukaasut kuuluivat lapsuuteeni yhtä kiinteästi kuin torilta ostettu posso.

Tuohon aikaan, 70-luvulla, yhtiö oli iso työnantaja Kotkassa. Monella oli sukulaisia joko tehtaalla tai Gutzeitin Kotkan-sahalla. Kutsettilaisia tapasi olla perheessä useam­massa polvessa; meilläkin veljeni jatkoi perinnettä.

Kotka kasvoi muutaman sadan asukkaan sotilasyhdyskunnasta kaupungiksi juuri metsäteollisuuden ansiosta. Murros tapahtui 1870-luvulla yhdessä rysäyksessä, kun Kotkan seudulle perustettiin nopeaan tahtiin seitsemän sahaa. Yhtiöt kiirehtivät hyödyntämään Pohjoismaissa kasvanutta sahatavaran tarvetta, ja Kymijoella aloitettiin tukkien uitto. Vientiä helpotti satama.

Suurin ja modernein sahoista oli norjalaisen Hans Gutzeitin vuonna 1872 perustama höyrysaha, jota alettiin kutsua Norjan sahaksi tai Norskaksi.

Sahojen jätepuusta sellua

Sahojen jätepuu oli aikansa ongelmajätettä, joka hävitettiin polttamalla, kunnes Hans Gutzeit rakensi Kotkan ensimmäisen sellutehtaan. Jätepuuta käyttävä sulfaattisellu­tehdas käynnistyi vuonna 1907, ja jo tuo ensimmäinen tehdas sai kotkalaiset napisemaan hajupäästöjen vuoksi. Myöhemmin sellua alettiin valmistaa myös Hovinsaarella ja Sunilassa.

Koska sellu osoittautui hyväksi liiketoiminnaksi, Kotkan-tehdasta uudistettiin ja laajennettiin seuraavina vuosikymmeninä. 70-luvun alussa tehdas tuotti 140 000 tonnia sellua.

Iso päätös tehtaan tulevaisuudelle oli aloittaa selluloosan jatkojalostus. Jo toisen maailmansodan jälkeen Enso-Gutzeit harkitsi kraftlainerin eli päällystyskartongin valmistusta Kotkassa, mutta Kotkansaaren tontin rajat tulivat vastaan tarvittavalle sellutuotannon laajentamiselle. Niin investointi lipui yhtiön Kaukopään-tehtaalle. 50-luvulla yhtiö aloitti Kotkassa lopulta voimapaperin valmistuksen ja uudisti sellupuolen.

60-luvulla Kotkassa satsattiin erityisesti jälkikäsittelyyn. Syntyi muun muassa levyraakapaperi Absorbex, jota valmistetaan edelleen nykyisellä Kotkamillsin tehtaalla.

Työ veti kaupunkiin

Omat vanhempani muuttivat Kotkaan 50-luvun kaupungistumisen aallossa. Isä tuli Kotkaan rakentamaan Gutzeitin 50-­luvun laajennusosaa ja jäi uudelle paperitehtaalle töihin rotaatiorullaajaksi. Muuta sukua seurasi perässä. Setä ja eno olivat jalostamolla töissä ja toinen setä varastolla trukkikuskina; jonkin aikaa äitikin lajitteli puutavaraa sahan rasamentilla.

Tehdas ei ollut pelkkä työpaikka. Moni sai yhtiöltä myös asunnon. Miljoonatalossa, Eteläpuistokadun puutaloissa tai myöhemmin Sapokan Suomi-taloissa tehtaan väki eli tiiviisti yhdessä. Tilaa ei ollut liikaa. Isollakin perheellä saattoi olla käytössä vain hellahuone.

Eteläpuistokadulla, jonne meikäläiset muuttivat, pihapiirissä kaikilla oli oma huussi ja puuvarasto. Talonmies piti jöötä kutsettilaisten runsaalle lapsikatraalle. Jouluaaton aattona perheenemännät paistoivat yhdessä joulukinkut yhteisessä leivintuvassa. Kerran viikossa lämpisi Nuvalan yleinen sauna, jonne koko lähitienoo kokoontui. Miesten puolella oli selänpesijä, ja saunojat saivat ostaa vaarinkaljaa ja limonaatia, muistelee veljeni, silloin 50-luvulla vielä pikkupoika.

Yhtiö järjesti henkilöstölle hiihto- ja juoksukilpailuja ja lentopallosarjaa. Näin pienessä kaupungissa hiihtoladulla tuli vastaan ainakin yksi kutsettilainen.

Yksipyttyisen keskimoottorin pilpatus oli merikaupunki Kotkan kesäiltojen luontoääni. Saareen kaipaavat kutsettilaiset saattoivat suunnata omalla tai vuoroveneellä eli tuurilla Haikkolaisiin yhtiön virkistyssaareen. Siellä oli sauna, mökkejä lomanviettäjille ja toisinaan tanssit. Eläkkeelle jäänyt saattoi pitää tuttuun porukkaan yhteyttä Gutzeitin eläkeläisissä.

Tehdastyö muuttuu

Vielä muutama vuosikymmen sitten kuukausipalkka saatiin käteen tilipussissa. Vuoron vaihtuessa portilla saattoi odottaa vaimo varmistamassa, ettei koko ansio katoa viihteeseen. Nykyisin tehdas pyörii pienemmällä työvoimalla. Moni tehtävä on kadonnut, kuten voimalaitoksen pillimies, joka käsin puhdisti soodakattilan ilma-aukkoja, soodakattilan tulipintoja käsin puhdistava nokittaja, turbiininhoitaja ja lämmittäjä. Jalostamolla koneet kietaisevat paperirullat kääreisiin.

Paperikoneella 70-luvun alussa töissä ollut Reijo Häkkinen muistaa jutun patruunaksi kutsutusta tehtaanjohtajasta, joka tiedusteli tehdaskierroksellaan rakennuspuolen työharjoittelijalta, miten tämä oli Gutzeitilla viihtynyt. Kuulemma hyvin, mutta harjoittelija ihmetteli hiukan närkästyneenä, kuinka ”paperimiehet vain istuu ja makaa”. ”Anna niiden poikien istua ja maata. Jos ne juoksevat, ei tule paperia tai rahaa”, tokaisi patruuna.

Koneiden valvojien työ saattoikin olla päiviä lähinnä istuskelua. Kun paperikone pyöri ongelmitta, riitti, että valvoi mittareita. Kun tuli häiriöitä, sai pitää kiirettä. ”Esimerkiksi ukonilmalla joutui juoksemaan.” Pienikin sähköhäiriö sotki paperikoneen ja sai paperirainan katkeamaan. ”Piti vetää uusi paperi. Ja sitten välähti taas”, Häkkinen muistaa.

Ensimmäiset tuotannonohjausjärjestelmät tulivat 70-luvulla. Nyt koneen automaatio seuraa syntyvän paperin ominaisuuksia jatkuvasti, mutta valmiista paperista otetaan silti yhä näytteet laboratoriomittauksiin. Konehallin ohjauspöytien nappirivistöjen ja mittarien sijasta nykypäivän paperimiehet seuraavat prosessin kulkua valvomossa.

Ja sen vanhojen kotkalaisten muistaman hajuongelman on ratkaissut savukaasujen puhdistus.

Kuva yllä: Näkymä Kotkan kaupunkiin noin vuonna 1960, taustalla Enso-Gutzeit Oy:n paperitehdas. Museovirasto / Historian kuvakokoelma / kuvaaja Teuvo Kanerva.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2018.

Lisätietoja

Satavuotias Kotka (toim. Jorma Savikko)

Victor Hoving: Enso- Gutzeit Osakeyhtiö 1872–1958

Jorma Ahvenainen: Enso-Gutzeit Oy 1872–1992

Vaihtuvat isännät

  • 1872 Hans Gutzeit perustaa Kotkaan W. Gutzeit & Co -nimisen sahan
  • 1918 valtio hankkii enemmistön yhtiöstä
  • 1928 yhtiöön liitetään Enson tehdas, ja nimi vaihtuu Enso-­Gutzeit Oy:ksi
  • 1996 Enso-­Gutzeit ja Veitsiluoto Oy yhdistyvät Enso Oyj:ksi
  • 1998 Enso ja ruotsalainen Stora AB fuusioituvat Stora Ensoksi
  • 2010 Stora Enso myy Kotkan-tehtaansa OpenGate Capital -yhtiölle
  • Kotka ja Gutzeit

    • Nimityksen ”savolaisten Amerikka” Kotka sai 1890-luvulla, kun juuri rakennettua rautatietä pitkin alkoi virrata työväkeä Mikkelin ja Kuopion suunnalta. Vuonna 1920 kotkalaisia oli jo lähes 10 000.
    • Gutzeitin sulfaattiselluloosatehdas käynnistyi vuonna 1907.
    • Alkuun tuotanto oli vaatimatonta ja työntekijöitä vain noin sata, mutta jatkoinvestoinnit kasvattivat kapasiteettia ensin 20 000 tonniin ja 30-luvulla jo 60 000 tonniin.
    • Toisen maailmansodan pommitukset tuhosivat Gutzeitin sahan, mutta se rakennettiin uudelleen sodan vielä jatkuessa. Sodan jälkeen maaseudun väki haki töitä kaupungeista, ja Kotkaan asettui myös karjalaisia siirtolaisia.
    • Vuonna 1953 Enso-Gutzeit aloitti Kotkassa voimapaperin valmistuksen, minkä jälkeen kaikki sellu käytettiin omalla paperitehtaalla.
    • Selluntuotanto uudistettiin 1964 niin, että raaka-­aineena voitiin käyttää myös sahan­purua, ja laminoiduista tuotteista tuli tehtaan uusi hitti. Säkkipaperista luovuttiin ja painopaperin valmistus alkoi.
    • Kun paperin kysyntä kääntyi laskuun, Stora Enso päätti irrottautua Kotkan-tehtaastaan. Vuonna 2010 tehtaan osti amerikkalainen sijoitusyhtiö OpenGate Capital.

Aiheeseen liittyvät artikkelit