Metsävisa herättää monessa nuoressa kipinän metsäalalle – ”Nuoret tuovat tuoreita ideoita”, sanoo opetusneuvos

Jutut 20.01.2021

Konkaritoimittaja Juha Aaltoila seurasi Metsävisan finaalia toukokuussa 2019. Tapahtuma sai finaaliin päässeet yläkoululaiset kiinnostumaan metsästä myös ammattina. Tänä vuonna Metsävisa järjestetään jo 40. kerran.


”Kannattaa mainita ansio­luettelossa, että olet Metsä­visan finalisti. Olette kaikki voittajia jo nyt”, onnitteli Opetushallituksen opetusneuvos Hanna Pohjonen finaalin 50:tä osanottajaa Helsingin Keskustakirjasto Oodissa.

”Nuoret tuovat tuoreita ideoita metsäalalle. Vahvoja luonnontieteiden osaajia tarvitaan, kun kehitämme metsistä uusia tuotteita.”

Järjestäjillä on omia metsävisamuistoja. Suomen Metsäyhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Kirsi Joensuu osallistui metsävisaan vuonna 1985 Pieksämäellä. UPM:n edustajana toimi kisan avauksessa metsäasiakasvastaava Ella Kaivola. ”Olin metsävisassa vuonna 2008. En päässyt finaaliin, mutta puinen palkintoviivotin on yhä tallella.”

Metsävisan järjestelyissä vuosikymmenet ahertanut Espoon Järvenperän koulun biologian ja maantiedon opettaja Heikki Arponen kiittelee metsäalan ihmisiä.

”Aina on saatu apua, niin asiantuntemusta kuin aineellista tukeakin.”

Metsä on iso teema kahdeksannella luokalla. ”Viime vuonna vierailimme metsäteollisuuden ja Aili ja Yrjö Rasin säätiön tuella Mänttä-Vilppulassa ja Äänekoskella. Mukana oli 40 oppilasta.”

Ryhmätyöllä aivot vireiksi

Tämänvuotinen finaali pidettiin toukokuun lopulla Tuusulassa Ruotsinkylän Pirunkorvessa Raition reitillä, joka on nimetty Metsäntutkimuslaitoksen taannoisen ylijohtajan Hannu Raition mukaan. Hän lahjoitti 60-vuotislahjarahansa koulujen metsäopetukseen.

Kilpailumaasto vaihteli paksuhiekkaisesta harjumänniköstä rehevään, valtaisia tervaleppiä nostaneeseen lehtokorpeen.

Pääsin seuraamaan pohjoista kisaryhmää. Nuoret tulivat Inarista, Kittilästä, Rovaniemeltä, Iistä, Oulusta, Kempeleestä ja Sotkamosta sekä Hollolasta ja Helsingistä. Hämeenlinnan lyseon koulun opettaja Virve Alanen johti ryhmän kilpailureitille.

Ensimmäisellä kohteella Metsähallituksen Piritta Marttila jakaa ryhmän joukkueiksi. Jokaisella on kolme minuuttia aikaa ideoida keksintö, joka korjaa jonkin epäkohdan. Idea tulee esitellä 30 sekunnissa, ja äänestys ratkaisee voittajan.

Niina Heikkinen, Milka Kurkela ja Silja Lauri keksivät yhden hehtaarin metsän, joka voidaan siirtää tarvittaessa vaikkapa Helsinkiin asti, jotta ihmiset voivat elpyä ja virkistyä luonnossa.

Ossi Lyttinen ja Milla Klasila valjastivat dronen ja tietokoneen seuraamaan uhanalaisen kasvin kasvupaikan tilaa ja muutoksia. Tavoitteena on kehittää keinoja parantaa lajin menestymistä.

Metsän ihmismieltä nostattava vaikutus alkoi näkyä ja kuulua. Kisapäivän aamuna Oodi-kirjastossa oli vielä hiljaista, jännittynyttä joukkoa. Metsäpolulla kävi jo iloinen juttelu rastilta toiselle siirryttäessä.

Löytyisiköhän metsästä ideaa yksiöihinsä yksinäistyneiden yhdistämiseksi? Onhan meillä jo Ensitreffit alttarilla. Joku luontoyrittäjä voisi kokeilla Oma muru männiköstä tai Lempeä letolta -formaattia.

Maria Miklas
Nuoret vastasivat finaalireitin kysymyksiin älypuhelimella.

Mittavälineet tutuiksi

Toisessa ryhmätyössä puihin on kiinnitetty yhdeksän metsäalan ammattinimikettä kuten metsuri/metsäpalveluyrittäjä, metsäkoneen kuljettaja/metsäkoneyrittäjä, puuseppä ja laborantti/tuotekehittäjä.

Ryhmä saa 18 korttia, jotka kuvaavat alan töitä kannolta vientiin. Tehtävänä on siirtää mahdollisimman nopeasti työkortit niitä tekevien ammattinimikkeiden viereen. Vilske on melkoinen, ja kun Otto Hertsi siirtää vielä päätehakkuun koneenkuljettajan työksi, niin valmista on.

Uusi tehtävä. Kuinka monelle suomalaiselle saadaan vuoden vessapaperit kuutiometristä kuitupuuta: yhdelle, viidelle vaiko kahdelletoista?

Nuorten tietous metsäasioista kasvaa, kun metsänomistajien, Metsähallituksen, metsäkeskuksen ja suurten puunostajien edustajat pitävät rasteilla tietoiskuja.

Taimikon runkoluku opitaan mittaamaan neljän metrin narulla, ja relaskooppi tulee tutuksi.

Suunnistusta ja partiota

Visassa jaetulle 4. sijalle yltänyt Silja Lauri Ounasvaaran peruskoulusta kertoi maasto-osuuden jälkeen, etteivät häntä koulussa kiinnosta niinkään biologiset aineet kuin matematiikka, fysiikka ja kemia. ”Ne ovat myös selvästi vahvimmat aineeni.”

Illalla nähty Petteri Saarion elokuva Arvokas metsämme sekä seuraavana päivänä yliopiston metsätieteiden laitoksella pidetyt työpajat saivat hänet toisiin ajatuksiin.

”Metsäalalla työllistyy hyvin, kyllä se on yksi hyvä vaihtoehto”, Lauri pohtii.

Kemian- ja metsäteol­lisuuden etujärjestöt toivat äsken julki huolensa matematiikan, fysiikan ja kemian osaajien vähyydestä.

Kesäisin Silja Lauri suunnistaa noin 20 kisaa. Pian alkaa valtakunnallinen leiri Vuokatissa. Talvella kompassi vaihtuu taitoluisteluun, eikä laturasteille jää aikaa.

Kisassa kolmanneksi sijoittunut hollolalainen Otto Hertsi ei pidä metsäalaa kovinkaan todennäköisenä ammatinvalinnan kohteena. Istutustyö on hyvin tuttua partiolaiselle, joka keräsi viime syksynä 16 ämpärillistä puolukoita ja myi niitä sukulaisille.

Taru Ovaska, jaettu 4. sija, sanoi kipinän heränneen metsäalaa kohtaan: ”Työpajat olivat todella hyviä.” Milka Kurkela kertoi tähtäävänsä biologiselle alalle.

Maria Miklas
Stora Enson Kirsi Nordström opetti nuoret mittaamaan männikön tiheyttä relaskoopilla. Kuvassa Ida Lähdekorpi ja Ossi Lyttinen.

Kaveruuksia syntyy

Metsävisan voittaja Niina Heikkinen ei ole vielä miettinyt lukion jälkeisiä opintoja, mutta hän ei sulje pois metsään liittyviä aloja.

Metsä on Sotkamon sivukylällä asuvan kotiympäristö, ja sienestys ja marjastus ovat hänelle mieluisia puuhia. Heikkinen oli mukana jo viime vuonna mutta ei päässyt finaaliin asti. Toinen kerta toden sanoi.

Pedro Ranta visaili hänkin toista kertaa ja ylsi finaaliin. Ranta on avustanut Kankaanpään Seutu -lehteä luontoaiheisilla kirjoituksilla. Hyvä onni arvonnassa toi hänelle kahden viikon harjoittelujakson Metsänhoitoyhdistys Karhussa. ”Ainakin taimien istutusta on tiedossa”, Ranta arveli.

Nuoret majoittuvat Itä-Helsingissä meren rannalla Hotelli Rantapuistossa. ”Hei, voiks vaihtaa huonekaveria”, kuului pihalla.

Kaveruuksia syntyy, ja Snapchat ja Instagram kuulostivat suosituilta tavoilta pitää yhteyttä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2019.

Maria Miklas
Juha Aaltoila tutustui finaalissa metsänuorison terävimpään kärkeen, kuvassa Ida Lähdekorpi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit