Vuohenputki on lempeän mieto villivihannes – Leikkaamalla sen matalaksi, saat varhaiskevään veroista satoa pitkälle syksyyn

Jutut 03.06.2021

Vuohenputki on paitsi vihattu rikkaruoho myös herkullinen villiyrtti, joka maistuu pestossa, salaatissa ja piirakassa.


Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä levottomammaksi tunnen oloni – tosin hyvällä tavalla. Villiyrtti­kouluttajan arkeen ja työhön sisältyy samanlaista intoa kuin lintubongareilla.

Joka kevät on yhtä koskettavaa seurata kasvun ihmettä ja jännittää, mitkä kasvit nousevat esiin. Tunnen lapsenomaista iloa löytäessäni vastasyntyneet litulaukat, pikkuiset peltokanankaalit ja ennen kaikkea ensimmäiset nuoret, kiiltäväpintaiset vuohenputket.

Monille puutarhanhoidosta innostuneille vuohenputki (Aegopodium podagraria) on se viheliäisin rikkaruoho, joka valtaa maarönsyillään vauhdilla jalansijaa. He ryhtyvät kotipihoillaan järeään taistoon. Meitä villiyrtti-­ihmisiä tuo raivokas taistelu hämmästyttää.

Itse odotan ensimmäisiä vuohenputkia kuin uusia perunoita. Jo kasvin tuoksu herauttaa veden kielelle. Maku kuitenkin ratkaisee. Vuohenputki on lempeän mieto, makeahko villivihannes. Maussa aistii lehtiselleriä, persiljaa ja porkkanaa, jopa hieman pippuria.

Tuoreena ja piirakassa

Vuohenputken vielä suppuiset, vaaleanvihreät lehdet maistuvat sellaisenaan salaateissa, pestossa ja smoothiessa. Kypsennettynä kasvi on parhaimmillaan piirakassa. Olen kerran toisensa jälkeen huomannut, kuinka vuohenputkipiirakkani voittaa nirsoimpienkin maistajien ennakkoluulot.

Käytän keittiössä tuoreita villivihanneksia varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Lisään pizzaan ja lasagneen tuhdin kerroksen silputtua vuohenputkea ja muita villivihanneksia. Laitan vuohenputkea myös keittoihin, kiusauksiin ja munakkaisiin. Surautan siitä sauvasekoittimella pestoa ja heitän kourallisen smoothien joukkoon.

Toukokuun puolivälistä elokuun loppuun vaihdan kaupan salaatit vuohenputkeen ja muihin villivihanneksiin. Saan lähiruokaa luonnosta ilmaiseksi – ja jopa kymmenkertaisen määrän vitamiineja, antioksidantteja, kivennäis- ja hivenaineita kaupan salaatteihin verrattuna.

Esimerkiksi vuohenputkessa on paljon C-vitamiinia, beetakaroteenia, magnesiumia ja kalsiumia.

Satoa pitkälle syksyyn

Vuohenputki rehottaa pihanperillä, joutomailla, ojanpientareilla, pelloilla ja puutarhoissa tiheinä mattoina. Kasvista ei pääse eroon kitkemällä. Siksi sitä kannattaa opetella rakastamaan.

Etelä-Suomen aurinkoisilta paikoilta nuoria vuohenputken versoja löytyy jo huhtikuussa. Pohjoisemmassa Suomessa kasvilla päästään herkuttelemaan vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Lapissa paikalliset ihmiset nauttivat väinönputkesta vuohenputken tapaan ja valmistavat siitä kaikkea mahdollista marmeladeista likööreihin ja uutteisiin.

Vuohenputki kuuluu niihin kasveihin, jotka kannattaa leikata matalaksi useita kertoja kesän aikana. Näin saa herkullista, varhaiskevään veroista satoa pitkälle syksyyn. Leikkaamisen voi hoitaa vaikka puutarhasaksilla. Isommalle pihalle hyvä vaihtoehto on viikate tai perinteinen, lihasvoimalla toimiva ruohonleikkuri. Myös sähkö­konetta voi käyttää.

Ketoilijan spagettia

Vuohenputki ja vuohenjuusto ovat mainio makupari. Sekoita hienonnettua vuohenputkea pehmeän vuohenjuuston joukkoon, lisää kylmäpuristettua oliiviöljyä ja suolaa. Tarjoa siemennäkkärin tai leivän päällä tai uuniperunan täytteenä.

Kokeilla voi myös korkeiksi venähtäneiden vuohenputkien varsia ketoilijan spagettina. Keitä varsia muutama minuutti, tarjoile mieleisesi kastikkeen kera.

Hauduta tuoreesta tai kuivatusta vuohenputkesta ruuansulatusta hellivää teetä. Litraan kiehuvaa vettä tarvitset kourallisen tuoretta vuohenputkea tai 2–3 rkl kuivattua. Hauduta 10 minuuttia, nauti pitkin päivää. Voit käyttää teetä myös kasvisliemenä keitoissa ja muhennoksissa.

Säilö vuohenputkea talven varalle joko pakastamalla tai kuivaamalla.

Nivel- ja iskiasvaivoihin

Vuohenputken terveyshyödyt olivat tiedossa jo Elias Lönnrotilla, joka määräsi vuohenputkea kihtiin sekä keripukkia torjumaan. Vanha kansa kutsui kasvia kihtiruohoksi ja ihmisenputkeksi.

Jos kihti vaivaa, kääri kivun piinaama ukkovarvas murskattujen vuohenputkenlehtien sisään, laita päälle kiristekalvoa ja anna vaikuttaa mielellään useita tunteja.

Nykytiedon valossa vuohenputkea käyttämällä voidaan ehkäistä eturauhasvaivoja ja muun muassa magnesiumin puutteen aiheuttamia suonenvetoja. Vuohenputkesta voi saada helpotusta myös iskias- ja nivel­kipuihin ja nivelrikkoon.

Vuohenputki lisää virtsaneritystä ja voi hoitaa myös virtsarakon vaivoja.

Raijan vuohenputki­piirakka

(6–8 viipaletta)

Pohja:

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1 dl karkeaa gluteenitonta jauhoseosta

1 dl luomu- tai kauramaitoa

(1 rkl raakaruoko­sokeria)

1 dl sulatettua luomuvoita tai kylmäpuristettua oliiviöljyä

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruusu- tai merisuolaa

Täyte:

2–3 dl tuoretta, silputtua vuohenputkea (tai 2 dl pakastettua)

8–10 tuoretta basilikanlehteä

2 dl luomu- tai kaurakermaa

1 luomumuna

3 dl raastettua vuohenjuustoa, emmentalia tai mozzarellaa

ripaus ruususuolaa

muutama rouhaisu limettipippuria

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään. Huomaa, että taikina on melko löysää. Taputtele taikina jauhotetuin käsin voideltuun, pyöreään uunivuokaan (halkaisija noin 27 cm) ja pistele pohjaa haarukalla. Esikypsennä piirakkapohjaa 170-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia niin, että se ruskettuu hiukan.

Huuhtele vuohenputkenlehdet ja silppua ne hienoksi silpuksi, samoin basilikanlehdet.

Sekoita täytteen ainekset. Ensin kerma ja muna keskenään, lisää sitten juustoraaste, vuohenputki-basilikasilppu ja hieman suolaa. Sekoita hyvin.

Levitä täyte esikypsytetyn piirakkapohjan päälle ja jauha myllystä pinnalle hieman limetti­pippuria. Kypsennä piirakkaa 170-asteisessa uunissa vielä noin 20–25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä.

Vinkki! Piirakan voi tehdä myös tavallisista jauhoista, jos sen ei tarvitse olla gluteeniton.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2021.

Raija Kivimetsä
Vuohenputken lehti on kahteen kertaan kolmi­sorminen eli kolmihaarainen.

Muista!

  • Vuohenputki kuuluu sarja­kukkaiskasveihin. Sarjakukkaisissa putkikasveissa on myös myrkyllisiä kasveja, joten älä kerää vuohenputkea, jos et tunnista kasvia varmasti!
  • Vuohenputkella on ontto, putkimainen varsi, jonka latvassa on pienten, valkoisten tai vihertävänvalkoisten kukkien muodostama sarjakukinto. Lehden varressa on kouru, joka on tärkeä tuntomerkki. Vuohenputki voi kasvaa 50–100 cm korkeaksi.
  • Lehden varressa on kolme pääruotia, joissa jokaisessa on kolme epäsymmetristä lehdykkää. Väriltään lehdet ovat heleänvihreitä. Aivan nuorissa versoissa voi olla myös punertavuutta.
  • Tunnistamisvaiheessa on myös hyvä rikkoa lehden pinta ja hakea kasvin tuoksusta esiin porkkanaa ja selleriä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit