Jauhosavikka on ryöppäämisen jälkeen maukas ruokakasvi – Vanha kansa käytti jauhosavikkaa ummetuksen hoitoon

Jutut 01.10.2021

Saviheinäksikin kutsutun jauhosavikan nuoret lehdet ovat monien mielestä parempaa kuin pinaatti.


Kun opetan villiyrttikursseillani jauho­savikan (Chenopodium album) tunnistamista ja käyttöä, moni hämmästelee kuullessaan, että savikkaa on viljelty ruuaksi ympäri maailmaa ennen pinaatin yleistymistä.

Revonhäntäkasveihin (Amaranthaceae) kuuluvat savikat ovat yleisiä kaikkialla maailmassa. Niitä on syöty jo kivikaudella. Savikat viihtyvät joutomailla, pelloilla, pihoilla, kasvimailla ja tienvarsilla.

Suomessa savikoita löytyy ainakin parikymmentä eri lajia.

Jauhosavikka on yksivuotinen ruoho, jonka koko vaihtelee kasvupaikan mukaan. Kasvimaan kupeessa kasvi saattaa venähtää jopa puolitoistametriseksi. Niukkaravinteisessa maassa pituutta voi kertyä vain kymmenen senttiä.

Jauhosavikan varsi on pysty ja monesti raidallinen ja haaroittuva. Lehdet ovat harmahtavan sinivihertävät. Hyvä tunnusmerkki on lehdissä oleva jauhomainen pinta.

Lehdet ovat muodoltaan kolmiomaiset tai vinoneliömäiset ja reunoiltaan niukka- tai tylppähampaiset. Jauhosavikan ylimmät lehdet ovat soikeita ja ehytlaitaisia. Kukat ovat pieniä ja muodostavat tähkämäisiä sykerökimppuja.

Herkkua ympäri maailmaa

Oma ihastukseni savikoiden syömiseen juontaa juurensa Kreetalta, jonne olen vetänyt villiyrtti- ja patikkamatkoja jo parinkymmenen vuoden ajan.

Siellä herkutellaan kesällä ja syksyllä kasvimailla rehottavalla hentorevonhännällä eli vlitalla. Sen maku muistuttaa paljon jauhosavikkaa ja hyvänheikinsavikkaa.

Vlitaa tarjoillaan kotona ja tavernoissa keitettynä sitruunan, suolan ja oliiviöljyn kera. Lautasellinen vihreitä villivihanneksia eli hortaa on paikallisille perusruokaa. Savikasta ja villifenkolista leivotaan Kreetalla myös herkullisia piirakoita.

Aasialaisilta marjanpoimijoilta olen oppinut maustamaan savikkaruokia kookosmaidolla, garam masalalla ja juustokuminalla sekä ripauksella chiliä.

Ranskan villiyrttiharrastajilta olen oppinut yhdistämään savikkaruokiin timjamia ja rakuunaa. Kokeile vaikkapa sekasienipiirakkaa, johon lisäät keitettyä savikkaa, timjamia ja rakuunaa. Ihana soppa syntyy lipstikasta ja savikasta.

Savikka on villivihannes, jota hyödynnetään myös Italiassa, Intiassa ja Kiinassa. Jauhosavikka on kotimaisen luonnon rikkausruoho!

Maarit Cederberg
Jauhosavikka on kasvimaiden ja peltojen tuttu rikkaruoho.

Ryöpättävä ennen käyttöä

Savikat ovat maukkaita ja ravinteikkaita villivihanneksia. Niistä voi käyttää nuoret lehdet, kukat ja siemenet. Nuoria lehtiä voi verrata maultaan pinaattiin, vanhemmiten lehtien maku muuttuu karvaaksi.

Jauhosavikka sopii erityisen hyvin papu- ja linssiruokiin sekä riistaan ja sieniruokiin. Se maistuu myös ohukaisissa, kasvispihveissä ja munakkaissa. Savikka korvaa pinaatin keitossa ja muhennoksissa.

Toisin kuin monia muita villivihanneksia savikoita ei pidä syödä kypsentämättöminä. Ne on esikäsiteltävä ryöppäämällä samoin kuin nokkoset.

Kokeile myös siemeniä

Jos pidät kvinoasta, kokeile savikansiemeniä. Esikäsittele siemenet liottamalla niitä yön yli papujen tapaan. Heitä liotusvesi pois, huuhtele siemenet muutaman kerran ja keitä muutama minuutti.

Siemenissä on saponiineja, jotka kitkeröittävät makua. Liottamalla, huuhtelemalla ja keittämällä kitkeryys häviää. Sen jälkeen siemeniä voidaan käyttää leivontaan ja lisukkeeksi.

Jauhosavikan lehdet sisältävät runsaasti C- ja B-vitamiineja, karotenoideja, A-vitamiinia, kalsiumia ja kaliumia. Siemenet sisältävät runsaasti kuitua ja kivennäis­aineita.

Vanha kansa on käyttänyt jauhosavikkaa ummetuksen hoitoon. Kasvin tiedetään lisäävän virtsaneritystä ja elvyttävän maksan toimintaa. Myös reumavaivoista tai nivelrikosta kärsiville jauhosavikkatinktuurasta voi olla apua.

Ulkoisesti savikan lehdillä on hoidettu hyönteisten pistoja, ihottumia ja auringon polttamaa ihoa.

Raija Kivimetsä
Jauhosavikkapihvit voi kypsentää uunissa tai paistinpannulla.

Jauhosavikkapihvit

2 luomumunaa

1 tl psylliumia

yksi keskikokoinen kesäkurpitsa

pieni pala kiinankaalia (silputtuna 1 dl)

2 dl ryöpättyä jauhosavikkaa

1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

0,5 dl kuorittuja hampunsiemeniä tai mantelirouhetta

0,5 dl juustoraastetta

2 rkl luomusitruunan mehua

1 tl juustokuminaa

hieman ruususuolaa

1 tl kuivattua timjamia

Paistamiseen:

oliiviöljyä

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää munaseokseen teelusikallinen psylliumia. Anna jauheen turvota vartin verran.

Raasta kesäkurpitsa. Silppua kiinankaali sekä ryöpätty jauhosavikka mahdollisimman hienoksi. Lisää kasvikset munaseokseen. Lisää myös muut ainekset ja mausteet ja sekoita hyvin. Anna taikinan tekeytyä jonkin aikaa ennen paistamista.

Muotoile taikinasta noin kuuden sentin läpimittaisia, litteitä pihvejä. Paista kasvispihvit joko uunissa tai öljytilkassa paistinpannulla.

Jos kypsennät pihvit uunissa, lorauta taikinaan hieman kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä.

Vinkki! Psyllium on jänönratamon kuivatuista siemenistä valmistettua kuitupitoista jauhetta, joka muun muassa parantaa gluteenittomien leivonnaisten rakennetta sekä auttaa ummetukseen.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2021.

Muista!

  • Savikat keräävät itseensä maaperästä runsaasti nitraatteja. Nitraatit muuttuvat elimistössä haitallisiksi nitrosoamiineiksi, jotka voivat kuormittaa terveyttä ja aiheuttaa suolistohaasteita.
  • Savikoissa on paljon oksaalihappoa, joten älä syö niitä kypsentämättä. Ryöppää kasvit ennen käyttöä!
  • Nauti savikkaruokien kumppanina maitoa, juustoa, parsakaalia, seesaminsiemeniä tai jotakin muuta kalsiumpitoista.
  • Mikäli kärsit munuais­vaivoista, älä syö savikoita ollenkaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit