Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Pariskunta päätti ennallistaa metsäpalstaansa kuuluvan suon – Ojien patoamisen seurauksena suo alkoi muuttaa muotoaan heti seuraavana kesänä

Pienellä Moskuunsuolla kasvanut puusto kaadettiin kevättalvella 2019, ja ojat tukittiin padoilla saman vuoden syksynä. Kitukasvuiselta suolta kertyi myytävää puuta vain 300 kuutiota.
Kuva: Markku Pulkkinen

Vesi loiskuu reilusti saappaiden alla Pienellä Moskuunsuolla Juuassa. Yhdentoista hehtaarin suo ojitettiin 1950-luvulla, ja siinä on yritetty kasvattaa mäntyjä. Puu ei kuitenkaan koskaan kasvanut kunnolla.

Metsän nykyiset omistajat, metsätalousinsinöörit Marita Tanskanen ja Ari Vattulainen ovat hyvin tyytyväisiä päätökseensä ennallistaa suo.

”Tämä on toinen kesä ennallistamisen jälkeen. Jo nyt on näkyvissä monia muutoksia. Lammikot ovat laajentuneet ja uusia eläinlajeja havaittu. Olemme nähneet esimerkiksi kolme tavipoikuetta”, Tanskanen kertoo.

Pariskunnan puheista paistaa se, että ennallistettu suo on heille sydämenasia. He ostivat 28 hehtaarin metsäpalstan, johon Pieni Moskuunsuo kuuluu, Vattulaisen sedältä vuonna 2012. Tanskanen on asunut nuoruutensa parinkymmenen kilometrin päässä palstalta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Harjun takana avautuu Iso Moskuunsuo, joka on valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa. Pientä Moskuunsuota ei ole tarkoitus liittää suojeluohjelmaan; se jää vain omistajiensa iloksi.

Ari Vattulainen ja Marita Tanskanen seuraavat kiinnostuneina, kuinka Pienen Moskuunsuon lajikirjo kasvaa. Siellä on jo näkynyt taveja ja heinäsorsia. Riekkoa odotellaan.
Ari Vattulainen ja Marita Tanskanen seuraavat kiinnostuneina, kuinka Pienen Moskuunsuon lajikirjo kasvaa. Siellä on jo näkynyt taveja ja heinäsorsia. Riekkoa odotellaan. Kuva: Markku Pulkkinen

Puro ja vanhaa metsää

Juuan metsäpalstaan Pohjois-Karjalassa kuuluu suon lisäksi 13 hehtaaria tavallista talousmetsää sekä neljän hehtaarin laajuinen vanhan metsän suojelualue. Suojelualueen sisällä luikertelee kuvankaunis Moskuunpuro. Puro jatkaa matkaansa ennallistetun suon etelälaidalle.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Suojelualueeseen liittyy toisen metsänomistajan suojelema vanha kuusikko. Moskuunsuot ja vanhojen metsien suojelualueet muodostavat kauniin pohjoiskarjalaisen luontokokonaisuuden. Alue oli pitkään kaivosyhtiö Bolidenin valtauksen alla, mutta tänä vuonna valtaus ja samalla kaivoksen uhka raukesi.

Pariskunta katsoo, että metsänhoidossa taloudellinen ja ekologinen näkökulma eivät sulje toisiaan pois. Monimuotoisuuden edistäminen metsien talouskäytön rinnalla tuo metsäammattilaisille tyydytystä.

”Aika pienillä teoilla metsätaloudessa pystyy lisäämään monimuotoisuutta. Esimerkkinä tästä ovat riistatiheiköt”, Vattulainen sanoo. Pienen Moskuunsuon laitaan onkin jätetty riistatiheikköjä.

”Viiden hehtaarin suon ennallistamisella pystyy kuulemma kuittaamaan yhden ihmisen elinaikaiset hiilidioksidipäästöt. Me olemme nyt omat osuutemme tehneet”, Ari Vattulainen naurahtaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Kaksi vuotta sitten ennallistetulta Pieneltä Moskuunsuolta Juuassa voi poimia lakkoja ja karpaloita. Kesäkuun lopussa suota koristi luhtavilla.
Kaksi vuotta sitten ennallistetulta Pieneltä Moskuunsuolta Juuassa voi poimia lakkoja ja karpaloita. Kesäkuun lopussa suota koristi luhtavilla. Kuva: Markku Pulkkinen

Metsäkeskus kumppanina

Pienen Moskuunsuon ennallistaminen lähti liikkeelle yhteydenotosta Suomen metsäkeskukseen ja siellä Hannu Lehtorantaan.

”Hän oli tehnyt aikaisemmin soiden ennallistamissuunnitelmia ja tiesi, kuinka ennallistaminen saadaan onnistumaan. Saimme häneltä myös lintuharrastajan näkökulmaa hankkeeseen. Yhtenä tavoitteena meillä oli riekon palauttaminen alueelle”, Vattulainen kertoo.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Asiat etenivät nopeasti. Metsänomistajat tekivät asiantuntijan kanssa yhden suunnittelukäynnin suolle. Sen jälkeen Lehtoranta laati ennallistamissuunnitelman, jonka metsänomistajat hyväksyivät.

Suolla kasvanut puusto kaadettiin kevättalvella 2019, ja ojat tukittiin padoilla saman vuoden syksynä. Kitukasvuiselta suolta kertyi myytävää puuta vain 300 kuutiota. Suoympäristöön kuuluvia, latvastaan leventyneitä lakkapäämäntyjä jätettiin pystyyn. Vattulainen raivasi itse pienemmän puuston pois.

Nopea muutos

Suon ennallistaminen suunnitelmineen ja kaivutöineen oli maksutonta metsänomistajille. Ennallistamis- tai suojelukorvausta valtio ei maksa. Vanhojen metsien suojeluohjelmaan liitetyistä hehtaareista pariskunta kuitenkin sai verovapaan kertakorvauksen.

Ennallistaminen tapahtuu rakentamalla patoja ojiin. Ojia ei tarvitse täyttää sen enempää. Kun vedet padotaan, ojat kasvavat vähitellen umpeen.

Ojien patoamisen seurauksena Pieni Moskuunsuo alkoi muuttaa muotoaan heti seuraavana kesänä.

”Lammikot ovat laajentuneet huomattavasti. Tässä on sellainen kymmenen lammikon kaunis helminauha, joka on vahvistunut kahdessa vuodessa. Lisäksi monet kesäisin kuivuneet lammikot säilyttävät nyt vetensä läpi kesän”, Vattulainen näyttää.

Vattulainen ja Tanskanen ovat suojelleet Moskuunpuroa reunustavan neljän hehtaarin kokoisen vanhan kuusikon.
Vattulainen ja Tanskanen ovat suojelleet Moskuunpuroa reunustavan neljän hehtaarin kokoisen vanhan kuusikon. Kuva: Markku Pulkkinen

Kiintoaines kosteikkoon

Suon alapäähän tehtiin ennallistettaessa iso kosteikko. Paikalla oli jo ennestään ruokosaraa kasvanut kosteikko, jota kaivettiin syvemmäksi. Nyt suon vedet kertyvät kosteikkoon, jossa ne puhdistuvat kiintoaineksesta ennen kuin jatkavat matkaansa.

”Yksi ennallistamisen tärkeä tavoite on humuspäästöjen vähentäminen. Ennallistetut suot ja samassa yhteydessä laajennetut kosteikot pidättävät hyvin suolta valuvaa, ravinteikasta kiintoainesta”, Tanskanen sanoo.

”Järvet ovat täälläpäin selvästi kirkastuneet. Kun lapsena uin Teerijärvessä, iho oli mustan liejun peitossa. Nyt järvi on huomattavasti kirkasvetisempi”, sanoo Marita Tanskanen, jonka mukaan Suomessa on ”surullisen paljon suolta johdetuilla vesillä pilattuja järviä”.

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän rankkasateita. Tanskasen mielestä suot ovat yksi ratkaisu tulvaongelmiin.

”Entiset heinänkasvatukseen käytetyt luhtaniityt ovat hyviä veden varastointipaikkoja. Ne varastoivat keväällä vettä, jolloin heinä kasvaa niissä hyvin. Luhtaniittyjä pitäisikin hyödyntää enemmän veden välivarastoina”, Tanskanen katsoo.

Kun jatkamme kävelyä, suon reunalta löytyy vanhoja heinäseipäitä ja hankoja, joiden varret ovat edelleen kovaa puuta. Karjan rehua on aikaisemmin kerätty Pienen Moskuunsuon laidalla olleilta luhtaniittysaroilta.

Vesilinnut yleistyneet

Eläinlajiston runsastuminen on ollut Tanskasen ja Vattulaisen mukaan yllättävän nopeaa. Riekkoja ei ole vielä nähty mutta vesilintuja sitäkin enemmän.

”Tavit tulivat tänne heti ensimmäisenä vuonna, mikä oli todella iloinen yllätys. Seisova vesi vetää niitä. Lisäksi täällä pesii ainakin yksi kahlaajapariskunta. Myös heinäsorsahavaintoja on ollut. Vesilinnut löytävät nopeasti tällaisiin paikkoihin. Hyönteisten määrä lisääntyy, mikä houkuttelee lintuja”, Marita Tanskanen kertoo.

Kesäkuisen sadepäivän jälkeen hyönteisistä ei todellakaan ole pulaa. Hyttysiä, mäkäräisiä ja paarmoja inisee ja surisee ympärillämme huomattavasti yli tarpeen.

Kuin todistukseksi lintujen viihtymisestä päidemme yli lentää telkkänaaras. Telkänpönttö on vielä asentamatta, se on ensi kevään tehtäviä. Suolle tullessamme teeren poikanen pomppasi auton edestä tien yli.

”Tämä toimii hyvin teerien soidinpaikkana. Vielä en ole metsästänyt täällä lintuja, mutta se on tavoitteena”, Vattulainen sanoo.

Suon keskellä on pari kumparetta, joilla kasvaa vaivaiskoivua. Vaivaiskoivu tarjoaa ravintoa riekoille ja suojapaikkoja muillekin linnuille. Kumpareille syntyy ajan saatossa sekametsikkö. Niillä seisoo myös muutama kelo.

”Tuossa vanhan männyn kyljessä näkyvät karhun raapimajäljet”, Tanskanen osoittaa.

Hirviä alueella liikkuu paljon. Majava ja ahma pitävät majaansa suon lähistöllä.

Marjaa ja riistaa

Metsäyhtiössä työskentelevät Tanskanen ja Vattulainen ymmärtävät hyvin metsien monet käyttömahdollisuudet.

Metsänomistajaperhe aikoo käyttää Pientä Moskuunsuota luonnon tarkkailuun, retkeilyyn tyttärien kanssa sekä kana- ja vesilintujen metsästykseen. Lakkaa ja karpaloa poimitaan niin paljon kuin suo niitä suo.

Suurin osa Tanskasen ja Vattulaisen omistamista metsistä on normaaleja talousmetsiä, joihin sopii myös monikäyttö. Ari Vattulainen omistaa kolme metsä­palstaa Pohjois-Karjalassa ja yhden Etelä-Pohjanmaalla. Marita Tanskanen on mukana viiden omistajan metsäyhtymässä Polvi­järvellä.

Pienen Moskuunsuon palsta on pariskunnan ainoa yhteinen, mutta uusien metsäpalstojen ostaminen on kuulemma koko ajan kiikarissa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2021.

Oma suo suojeluun?

  • Suon ennallistamisesta kiinnostuneiden metsänomistajien kannattaa ottaa yhteyttä alueelliseen ely-keskukseen tai Suomen metsäkeskukseen.
  • Käynnissä on parhaillaan myös Helmi-elinympäristöohjelma, johon liittyy soiden ennallistamista ja suojelua.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.