Rahastoista on muutamassa vuodessa tullut merkittäviä metsän ostajia – Rahastojen mahdollisuutta hyödyntää metsä­vähennystä rajoitetaan ensi vuoden alusta

Kuva: Petteri Kivimäki

Suomen metsäkeskuksen tilastojen mukaan yksityisten omistajien metsänomistus on vähentynyt parin viime vuoden aikana merkittävästi. Väheneminen johtuu pääosin siitä, että yksityiset metsänomistajat ovat myyneet metsiään metsärahastoille, yh­tiöille ja säätiöille.

Pellervon taloustutkimuksessa on alkanut tutkimus, jossa selvitetään metsärahastojen toimintaa kiinteistömarkkinoiden osana. Suomeen on rekisteröity 14 metsärahastoa. Metsäekonomisti Matti Valonen päättelee metsärahastojen osavuotiskatsauksista, että rahastot tekevät nyt metsätilakauppoja varovammin kuin vielä vuosi pari sitten.

Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Esa-Jussi Viitala olettaa metsärahastojen metsätilakauppojen vähenevän, koska hinnat ovat niin korkeat.

”Kun vaihtoehtona on nollatason korkorahasto, iso eläkeyhtiö voi tyytyä metsästä saatavaan 2–4 prosentin tuottoon.”

Rahastojen osuus Suomen metsä­pinta-alasta on vielä pieni, mutta kasvuvauhti on ollut nopea. Viime vuonna rahastojen ja yhtiöiden yhteinen osuus ylitti ensimmäisen kerran puolet metsätilaostojen kauppasummasta. Vielä vuonna 2015 kolme neljästä myydystä metsähehtaarista siirtyi yksityisille metsänomistajille.

Esimerkiksi OP-Metsänomistaja-rahaston metsäpinta-ala on noussut nopeasti yli sataan tuhanteen hehtaariin. Elokuussa tehtiin huomiota herättävän iso kauppa, kun rahasto osti Reino Laakkosen perikunnan noin 2 200 hehtaarin metsät Pohjois-Karjalasta ja Keski-­Suomesta.

Metsärahastot omistavat nyt noin 400 000 metsähehtaaria, mikä vastaa kahta prosenttia Suomen 20 miljoonasta metsähehtaarista.

Metsänomistajia on Suomessa noin 600 000. Yksityiset metsänomistajat omistavat metsäpinta-alasta 60 prosenttia, valtio 26 prosenttia ja metsä­teollisuus yhdeksän prosenttia. Yksityisiä metsänomistajia ovat yksin tai yhdessä puolison kanssa metsää omistavat sekä kuolinpesät, verotusyhtymät ja yhteismetsät.

Metsätilojen tarjonta kasvoi 2010-luvulla paljolti siksi, että Kajaanin paperitehtaansa lakkauttanut UPM myi satoja tuhansia metsähehtaareita lähinnä Kainuusta.

Maanmittauslaitoksen johtava asiantuntija Esa Ärölä uskoo, että rahastot jatkavat ostoja Kainuussa, jos tarjolla on laajoja kokonaisuuksia tai pienempiä metsätiloja entisen omistuksen lähellä.

Viitalan mukaan myös pienehköt metsätilat kaikkialla Suomessa voivat kiinnostaa metsärahastoja, jos niillä on jo vieressä isompi tila. Myös uusia metsärahastoja voi ilmaantua metsäkaupoille.

Lappi alkoi kiinnostaa metsärahastoja viime vuonna. Ärölä pohtii, mahtavatko rahastot ennakoida tuulivoimapuistojen rakentamista. Silloin rahasto saisi tuottoja myös tonttivuokrista. Hän panee kuitenkin merkille, että kuluvana vuonna rahastot ovat myös myyneet isoja metsäalueita Lapissa.

Rahastojen omistamien metsien käsittely saattaa olla hyvin tuottohakuista. Isoja aukkoja voi ilmestyä yhä nuorempiin metsiin.

Esitteissään rahastot kertovat metsänkäsittelystään Esa-Jussi Viitalan mielestä yllättävän vähän. Jotain voi päätellä tuottotavoitteesta.

”Mitä isompi tuottotavoite, sitä nuorempina ja voimakkaammin metsiä hakataan – ainakin silloin, kun tilat on ostettu kovalla hinnalla. Asiaa ei ole tutkittu, mutta vaihtelu lienee suurta.”

”Myös sertifiointi vaikuttaa. Esimerkiksi FSC-sertifioidussa metsässä on jätettävä tavallista leveämmät suojakaistat vesien ympärille. Osa rahastoista taas perustelee jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta parhailla tuottonäkymillä.”

Esa Ärölä olettaa, että rahasto-omistus tarkoittaa usein keskimääräistä voimaperäisempää metsänkäsittelyä. ”Toisaalta myös osa perhemetsänomistajista käsittelee metsiään voimaperäisesti”, hän muistuttaa.

Kun Taaleri vuonna 2018 myi 14 000 hehtaaria metsää Ranskaan ja United Bankers myi viime vuonna yli 18 000 hehtaarin metsärahastonsa Saksaan, varsinkin yksityismetsänomistajien edunvalvontajärjestö MTK alkoi huolestua siitä, että Suomen metsänomistus on valumassa ulkomaille.

Ärölä kuitenkin muistuttaa, että suomalaisilla, metsää omistavilla pörssiyhtiöillä on iät ajat ollut ulkomaisia osakkeen­omistajia.

Yksityismetsänomistajat maksavat puunmyyntituloistaan 30 tai 34 prosentin suuruista pääomaveroa. Esa-Jussi Viitalan mukaan metsärahastojen ja niiden osakkaiden verotus vaihtelee runsaasti. Suomessa toimivia metsärahastoja on rekisteröity ainakin Luxemburgiin.

”Valtioiden rajat ylittävien juridisten rakenteiden ansiosta metsärahasto voi painaa todellisen veroasteensa hyvin alas. Kun kilpaillaan metsäalueiden ostosta, verojärjestelyt voivat olla ratkaisevia.”

Kansainväliset rahastot ovat tehneet Suomessa vähän metsätilakauppoja, mutta kaupat ovat olleet isoja. Kun Viitala ja Jussi Leppänen tutkivat näitä rahastoja joitakin vuosia sitten, ne hyödynsivät aggressiivista verosuunnittelua.

”On viitteitä, että sama meno jatkuu. Suomen verolakien porsaanreiät pitäisi tukkia myös ulkomaille rekisteröidyiltä metsä­rahastoilta.”

Jotkin metsärahastot ovat keventäneet verotustaan perustamalla yhteismetsiä.

Syyskuun budjettiriihessä hallitus päätti, että yhteismetsiksi naamioidut metsärahastot eivät enää saa hyödyntää luonnollisille henkilöille, kuolinpesille ja yhteismetsille tarkoitettua 60 prosentin suuruista metsävähennystä puunmyyntituloista.

Yhteismetsällä on jatkossa oikeus metsävähennykseen vain, jos sen osakaskunnan osuuksista vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden tai kuolinpesien omistuksessa. Muutos tulee voimaan vuoden 2022 alussa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2021.