Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Puunveistäjä Seppo Laatunen veistää moottorisahalla isoja ihmishahmoja – Harrastus alkoi lapsena kantoon veistetystä vellikupista

Seppo Laatunen tekee työn valmiiksi moottorisahalla niin pitkälle kuin pystyy. Sahoja on käytössä kuusi. 82-vuotias taiteilija on mainiossa kunnossa. Katso jutun lopusta Ateljee Pihkahovissa kuvattu video!
Kuva: Johannes Wiehn

Metsätien mutkassa seisova peltipoliisi saa vaistomaisesti hiljentämään. Samalla tajuaa olevansa lähellä määränpäätä, sillä poliisi ei ole peltiä vaan puuta. Se ei sakota vaan antaa esimakua metsään perustetusta veistospuistosta.

Riukuaidan reunustamalle parkkipaikalle kantautuu vieno haitarinsoitto. Vastaanottajana on myös alkulintu kaakkuri, joka tekee ylilennon kalamatkallaan Karijärvelle.

Seppo Laatunen tervehtii tulijoita flanellipaidassa ja liiveissä, jalassaan lapikkaat ja vyöllänsä puukko.

”Tänään on päällä jätkän puku eikä työhaalarit”, kertoo jättimäisiin ihmisfiguureihin erikoistunut puunveistäjä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Porttia vartioi tummasävyinen työ, jolla on rakkaan lapsen tavoin monta nimeä. Ne on kirjoitettu teokseen sahalla: Mettien unohletut lekentat. Työn alttari honkien.

Karikatyyrimäisen hahmon esikuvana on Laatusen oma isä. Veistos on kunnianosoitus jaalalaisten sukupolvien tekemille metsätöille.

”Kovimpia hommia, mitä saattoi olla. Paperimiehet pääsevät vähän helpommalla.”

Laatunen veistää pienissä pätkissä ja useaa työtä vuorotellen.
Laatunen veistää pienissä pätkissä ja useaa työtä vuorotellen. Kuva: Johannes Wiehn

Puolen hehtaarin veistosmetsä

Ateljee Pihkahovi sijaitsee Jaalassa Petäjäpostin kankaalla, Siikavan ja Hartolan kylien puolivälissä, lähellä Laatusen lapsuudenkotia.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Taiteilija osti naapurilta puoli hehtaaria maata ja pystytti metsään näyttelytilan, jonne hän sai esille veistoksiaan. Isoimmat patsaat ovat Pihkahovin pihalla, eivät ne sisälle mahtuisikaan.

Laatunen veljineen hankki aikoinaan Jaalan ensimmäisen moottorisahan. Sahankäyttötaidot ovat jalostuneet taiteillessa. Pihkahovi kokonaisuudessaan on puunkäsittelyn taidonnäyte.

Metsäpuiston perukoilla on purukasa ja katos, jossa on tarjottimia ja tuoleja ja muita keskeneräisiä töitä. Parhaillaan tekeillä on naishahmo. Sen vieressä makaa paksu mutta vähän kiero pölli. Siitä pitäisi tulla tanskandoggi.

”Kyllä sen sisällä koira on. Kuulen jo vähän haukuntaa”, Laatunen sanoo.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Urallaan maansiirtoyrittäjänä Laatunen ojitti soita ja teki metsätöitä. Löytyi mahtavia pahkoja, joita hän raahasi kilometrikaupalla saadakseen työstettävää. Pahkoista syntyi kynttilälampetteja, joita Laatunen lähti kauppaamaan Helsinkiin ETY-kokouksen aikana kesällä 1975.

”Pystytin pöydän torille. Koko aamuna ei käynyt ketään. Sitten minut piiritti ulkomaalaisten delegaatio. Japanilaiset pyörittelivät lampetteja kädessään. Kaikki meni.”

Pölliä kanniskeleva metsämies on kunnian­osoitus isän ja esi-isien uurastukselle.
Pölliä kanniskeleva metsämies on kunnian­osoitus isän ja esi-isien uurastukselle. Kuva: Johannes Wiehn

Ridge, Urkki ja muut

Kauniiden ja rohkeiden Ridge löytyy Pihkahovista Taylorin ja Brooken välistä. Pekka Pouta edustaa Sini-koiransa kanssa. Jorma Uotinen taipuu aidon elastisena.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Paikalla ovat Putin, Trump, kuningatar Elisabet ja kalansaalista pitelevä Kekkonen. Tarja Halosen uudenvuodenpuhe on ikuistettu tammeen.

Kokonaisen kulmauksen täyttävän Taivaanportin Laatunen on omistanut äidilleen. Vaikutteita se on saanut naapurissa asuneen vanhan emännän Kuvaraamatun kuvista, joita Seppo näki lapsena.

”Äiti olisi ollut ikipäin onnellinen, jos olisi ehtinyt näkemään tämän”, Laatunen arvelee.

Laatusen oma elämä linkittyy useisiin töihin. Venäjän punahonkaan veistetyssä Äänislinnan pikajuna 1943 -reliefissä nainen suruharsossa katselee lapsen kanssa miestä, joka hyvästelee heitä käsi pystyssä.

”Sodan aikana oli paha epidemia. Sairastin siskon kanssa tuhkarokkoa ja kurkkumätää. Siskon piti päästä hoitoon Ruotsiin, mutta hän ehti menehtyä Valkealan kulkutautisairaalassa. Isä pääsi rintamalta hautajaisiin. Kun saatoimme isän takaisin junaan, hän vilkutti niin kauan kuin näki meidät.”

Isot puiset lapikkaat, joihin Juha Miedon jalat sujahtivat syylinkien kanssa, saivat innoituksensa isän sodassa käyttämistä lapikkaista, jotka hän rullasi kasaan ja toi kotiin.

”Ratsioiden pelossa isä piilotteli niitä vuoden aitassa mutta totesi sitten, että kuka hakisi mieheltä kengät jalasta. Isä käytti lapikkaitaan kesät talvet. Paikkasi langalla ja kyllästi sianrasvalla.”

Vellikuppi kannonnokkaan

Laatusen puheissa toistuu kunnioitus omia vanhempia kohtaan. He antoivat hyvät opit, muistuttivat aina, että maa ja metsä elättävät. Hän liikuttuu muistellessaan kaksikymmentä vuotta sitten kuollutta isäänsä.

”Sitkeä suomalainen. Lähti talvisotaan, mutta tulikin viiden vuoden sotapesti. Palasi sirpaleita luissa ja nenänsivuissa.”

Kymmenvuotiaana Seppo Laatunen aloitti veljensä kanssa työt isän apuna halkometsässä. Eräänä kevätaamuna äiti pakkasi mukaan talkkunajauhoja ja neljän litran tonkan kirnupiimää. Lautasia hän ei antanut mukaan, vaan pyysi Seppoa tekemään tuokkoset.

Isä sahasi ja halkoi, veljekset pinosivat. Kun alkoi tulla nälkä, ei tuohipuuta löytynyt. Seppo etsi kannon ja hakkasi kuopan piimälle. Siihen hän sekoitti jauhot. Isä ei ollut sodasta palattuaan paljon hymyillyt, mutta nähtyään pojan aikaansaannoksen hän nauroi repimällä.

”Johan perkele teit kupin”, sanoi isä ja ihasteli vielä illalla kotona pojan ensimmäistä veistotaidon näytettä.

Sen jälkeen ei Laatunen ole puun työstämisestä erossa pysynytkään.

”Kun lopetin konehommat, olen tehnyt joka päivä veistoksia. Perilliset ovat alkaneet kysellä, koska jään eläkkeelle. Sitten, kun pölkyt loppuvat.”

Tanssija Jorma Uotisen asento on tunnistettavan lennokas.
Tanssija Jorma Uotisen asento on tunnistettavan lennokas. Kuva: Johannes Wiehn

Käsi ei vielä tärise

Laatunen avaa pihalla olevan autotallin ovet. Sisällä on punainen formula.

”2000-luvun alun mallia. Sain mitat Mika Häkkisen mekaanikolta.”

Puiset pyörät pyörivät, ja sisälle kilpuriin pääsee istumaan puukypärä päässä. Niin teki eräs Pihkahovissa kävijä mutta tuli kiireellä pois, sillä jalkatilassa oli ampiaispesä.

Tammesta tehty Puuparooni on Laatusen ensimmäisiä isoja töitä. Veroja hymyssä suin keräävä aatelinen taluttaa vaahterasta tehtyä koiraa. Vierestä alkaa tropiikki, jossa asustaa leijona ja virrasta nousevia krokotiilejä.

Töissään Laatunen suosii kuusta. Se on lujaa, ja siinä on syvälle menevä oksarakenne.

”Joka toinen vuosi jokainen pihalla oleva patsas pitää öljytä. Muuten ne menevät pilalle.”

Joihinkin töihin mauriaiset ovat asettuneet taloksi, ja veistosten sisältä puskee hienoa purua.

Laatunen tekee työn valmiiksi moottorisahalla niin pitkälle kuin pystyy. Sahoja on käytössä kuusi. 82-vuotias taiteilija on mainiossa kunnossa. Käsi ei tärise, sormet ovat tallella, eikä edes lukulaseille ole tarvetta.

Iltaisin Laatunen soittaa haitaria ja kuuntelee musiikkia. Se nollaa ajatukset ja karkottaa yksinäisyyden. Kylän kuppilan karaokessa hän käy vetäisemässä bravuurinsa Moskovan valot.

Noutaja saapuu jokaiselle

Veistämiensä karhujen määrää Laatunen ei ole laskenut. Pelkästään Ruotsiin kontioita on mennyt peräkärrykaupalla. Monet muutkin metsän asukit Laatunen on ehtinyt taiteilla.

”Jos tekee karhua, voi käydä myös niin, että tulee susi. Sahattuja palasia ei oikein takaisin saa.”

Eniten Laatusta kiinnostaa ihmisen kaivertaminen esiin pölkystä. Poliitikko Markku Laukkasesta haluttiin pikatilauksena näköispatsas tasavuotisjuhliin. Laatunen selitti, ettei millään ehdi. Sisukas tilaaja toi valokuvan ja parimetrisen pölkyn. Laatunen veisti Laukkasen pään ja kirjapinon, johon nyrkki nojasi.

”Väsyn, jos teen yhtä kyytiä liikaa. Työstän useaa työtä vuorotellen, pienissä pätkissä ja päivänvalossa. Isot työt teen nykyään vaakatasossa. Se on joutuisampaa kuin kiipeily telineillä.”

Taiteelliset lahjat ovat perintöä vanhemmilta. Äiti oli taitava piirtäjä, olisi voinut tuurata television Kylli-tätiä. Isä keitti sodassa soppatykeillä pahkoja pehmeiksi ja veisti niistä taidokkaita astioita, joita Seppo pikkupoikana ihastellen hipelöi.

Laatunen pääsi toteuttamaan itseään kunnolla vasta eläkkeellä. Sellaista keliä ei ole, ettei sahan ääntä kantaudu Pihkahovista. Katoksen alla on savustamo ja kokouspöytiä vieraita varten, mutta koronan takia näyttely on ollut suljettuna.

”Jos tautitilanne helpottaa, pidän ensi vuonna avoimet ovet”, Laatunen lupaa.

Korona on saanut omat nimikkoveistoksensa puistoon. Ja myös huppupäinen noutaja.

”Sehän tulee jokaiselle eteen joskus.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2021.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.