Jutut 14.12.2018

Suomalaiset puulajit ovat mukautuneet kestämään pakkasta, mutta ilman ongelmia ei talven vaihtelevista oloista selvitä.

1. Miten puut valmistautuvat talveen?

Helsingin yliopiston kasvibiologian professori Jaakko Kangasjärvi: Puut alkavat valmistautua talveen jo loppukesällä päivien lyhentyessä. Ne lopettavat kasvun, ja versojen päihin kasvavat päätesilmut eli niin kutsutut talvisilmut. Lämpötilojen alentuessa muutamaan plusasteeseen puiden soluihin muodostuu veden tilalle sokereita, proteiineja ja muita soluliman jäätymispistettä laskevia aineita. Pakkassäällä solujen ulkopuolelle kertyy jäätä, joka edelleen vetää vettä pois solujen sisältä. Puu menee syvään lepotilaan, jota satunnaiset lauhat jaksot eivät lopeta.

Lehtipuut varistavat lehtensä, ja ainavihannat havupuut lopettavat neulasien kautta tapahtuvan yhteyttämisen.


2. Potevatko puut pakkasstressiä?

Kangasjärvi: Pakkasstressi on tulkinnanvarainen käsite. Mielestäni suomalaiset metsäpuut, jotka ehtivät valmistautua talveen eli talveentua, eivät kärsi pakkasstressistä. Stressiä on varmasti niillä puilla, jotka eivät ole kehittäneet kylmänkestävyyttä tai eivät ehdi talveentua. Näin voi käydä etelästä pohjoiseen siirretyille puille.


3. Miksi puut paukkuvat pakkasessa?

Kangasjärvi: Pakkasessa paukkuvat etenkin isot lehtipuut, metsissämme useimmiten koivu. Lämpötilan laskiessa nopeasti puun ulkokerros supistuu nopeammin kuin ydin, joka on lämpimämpi. Tällöin puun pintaan syntyy kiristys, ja lopulta kuori halkeaa pituussuuntaan ja kuuluu paukahdus.

Seuraavana kesänä puu yrittää korjata halkeaman kylestämällä: halkeaman kohdalle kasvaa niin kutsuttu pakkasharju.


4. Ovatko taimet herkempiä saamaan pakkasvaurioita kuin täysikasvuiset puut?

Luonnonvarakeskuksen tutkija Ville Kankaanhuhta: Yleisesti ottaen taimet eivät ole varttuneita puita alttiimpia pakkasvaurioille. Esimerkiksi lumipeitteen alla talvehtivat taimet ovat jopa paremmin suojassa pakkaselta kuin jo lumen yläpuolelle kasvaneet taimet.

Taimien sopimaton käsittely, varastointi sekä tietyt menetelmä- ja kasvupaikkavalinnat saattavat kuitenkin altistaa taimia pakkas- tai hallavaurioille.


5. Millaiset pakkasvauriot ovat yleisimpiä?

Kankaanhuhta: Se, miten yleisiä pakkasvauriot puun eri osissa ovat, riippuu puulajista, puun iästä sekä maantieteellisestä sijainnista Suomessa. Esimerkiksi Taimituho-oppaassa on listattu erilaisia pakkasvauriota: Äkilliset talvipakkaset tai ahava voivat ruskettaa havupuiden neulasia ja tappaa nuorimpia verson osia lehtipuilla. Äkilliset myöhäissyksyn pakkaset saattavat tappaa lehtipuiden talvisilmuja. Juuristoon kohdistunut pakkanen myöhäissyksyllä tai talvella voi näkyä neulasten kellastumisena ja silmujen kuolemisena keväällä pari kolme viikkoa kasvuunlähdön jälkeen. Routa saattaa nostaa taimia maasta ja repiä puiden juuria.

Pohjois-Suomessa maan pinnalle muodostuva paannejää voi vaikeuttaa juurien vedensaantia ja aiheuttaa neulasten ruskettumista ja latvuksien kuolemia. Tunturialueilla voi tulla myös inversiotuhoja, joissa äkilliset lämpötilan muutokset tietyllä korkeusvyöhykkeellä voivat tuhota puustoa.

Markku Vuorikari
Pakkashalkeamia syntyy yleisimmin isoihin lehtipuihin.

6. Millaisia seurauksia pakkasvaurioista on puiden terveydelle?

Kankaanhuhta: Pakkanen ja halla toimivat monesti itse ensisijaisina tuhon aiheuttajina. Ne voivat kuitenkin myös toimia altistavina tekijöinä sekä hyönteistuhoille että sienitaudeille.


7. Miten suuri merkitys taimien alkuperällä on talvenkestävyyteen?

Kankaanhuhta: Taimien alkuperällä on merkittävä vaikutus pakkaskestävyyteen eri ajankohtina: kesäisen kasvujakson pituuteen, karaistumiseen syksyllä sekä karaistumisen purkautumiseen keväällä. Taimikasvatuksessa käytettyjen siementen emopuiden alkuperän ja siemenviljelyksen taustapölytyksen lisäksi kehittyvän siemenen syntypaikan sää- ja valo-olosuhteilla voi olla merkittävä vaikutus siemenistä kehittyvien taimien vuosirytmiin.

Metsänviljelyssä ei kannata käyttää liian eteläistä alkuperää olevia taimia.


8. Tuoreiden tietojen mukaan Yhdysvaltain Illinois´n osavaltiossa ilmastonmuutos on lisännyt puiden keväisiä pakkasvaurioita. Onko vastaavaa havaittu tai odotettavissa Suomessa?

Zhejiang Agriculture and Forestry University (ZAFU) -yliopiston kasviekologian professori Heikki Hänninen: Tähän viittaavaa on havaittu. Jos ilmasto edelleen lämpenee, tuhoja voi tulla meilläkin. Suomessa on tutkittu mäntyjä, joiden kasvuunlähtö aikaistui lämpimämmissä koeoloissa muutamalla viikolla. Tästä voi tulla puille vaurioita, mutta ei täystuhoa.

Jos käy niin, että jokin puulaji kärsii aikaisemmasta keväästä ja toinen laji hyötyy siitä, tämä voi näkyä luonnonmetsissä suurina lajimuutoksina.


9. Pystyvätkö suomalaiset puulajit sopeutumaan ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin kasvukauden ja talvikauden muutoksiin?

Hänninen: Tämä on se suuri kysymys. Puut ovat yllättävän mukautuvia, mutta jokin raja siinäkin on. Jos ne vähästä säikähtäisivät, eivät ne olisi selvinneet tähänkään saakka Suomen oloissa. Vielä on selvitettävää siinä, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat puiden lepotilan purkautumiseen ja miten niin kutsuttu suveentuminen käynnistyy.

Esimerkiksi talvella 2006–2007 poikkeuksellisen lämpimän jakson aikana tuomi puhkesi hiirenkorvalle ja kaksi leppälajia alkoi kukkia Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Lauhan alkutalven jälkeen puut eivät kuitenkaan kuolleet helmikuussa seuranneen pakkasjakson aikana.


10. Onko puulajien sopeutumisessa eroja?

Hänninen: Kuusi ja mänty näyttävät kokeiden perusteella sopeutuvan hyvin. Metsäntutkimuslaitos on saanut hyviä tuloksia myös suomalaisten rauduskoivujen sopeutumisesta eteläisen Kanadan lämpimämpiin oloihin. Etelä-Suomesta siirretyt koivut kasvoivat 20–30 prosenttia nopeammin kuin kanadalaiset koivut. Myös Rovaniemeltä siirretyt koivut ovat selviytyneet hengissä näissä oloissa, jotka ovat selvästi lämpimämmät kuin ilmastoskenaarioissa oletetaan Suomeen tulevan.

 

Juttu on julkaistu Aarteessa 1/2013 ja päivitetty joulukuussa 2018.

Säde Aarlahti / VL-arkisto
Takatalvi saattaa yllättää liian aikaisin kasvuun lähteneen puun.