Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Tunnetko metsien mutantit? Erityisesti kuusella on paljon erikoismuotoja

Turun yliopistossa työskentelevä Ari Karhilahti on kohdannut monia metsien kummajaisia. Mukuramännyn rungossa mukuroita voi olla harvassa tai vieri vieressä.
Turun yliopistossa työskentelevä Ari Karhilahti on kohdannut monia metsien kummajaisia. Mukuramännyn rungossa mukuroita voi olla harvassa tai vieri vieressä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kuusenoksat levittäytyvät jääkauden jälkeensä jättämän kivikon päälle. Ruosteenoranssi punarinta pujahtaa havujen suojiin. Mutta missä ovat puun runko ja latva? Näyttää siltä kuin kivikon päälle olisi vain heitetty kasa kuusenoksia.

”Mattokuuseksi näitä kutsutaan”, valistaa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä työskentelevä luonnon tuntija Ari Karhilahti. Mies on lupautunut metsään oppaaksi esittelemään muutamia tuntemiaan puumaailman kummajaisia.

Mattokuusella ei ole havaittavaa runkoa, ja sen oksat pistävät ylös sammalesta. Nimensä mukaisesti se muistuttaa kuusenoksista tehtyä mattoa.

”Luultavasti se on kuusen tapa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman suuri osa tarjolla olevasta auringonvalosta”, Karhilahti arvioi.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Kyhmykuusella on rungossa erikoisia, huulimaisia kyhmyjä. Tällaisia kuusia on dokumentoitu vain muutama.
Kyhmykuusella on rungossa erikoisia, huulimaisia kyhmyjä. Tällaisia kuusia on dokumentoitu vain muutama. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Monimuotoinen kuusi

Karhilahti on kolunnut työnsä ja harrastustensa puolesta Suomen metsiä jo vuosikymmeniä. Siinä ajassa näkee paljon.

Hän kertoo alkaneensa aikanaan valokuvata erikoisia kuusia mutta luopuneensa hankkeesta huomatessaan, miten monimuotoinen puu kuusi on.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kaikilla puillamme esiintyy erikoismuotoja, mutta kuusella niitä on erityisen paljon.

”Kuusi on uskomaton selviytyjä ja sopeutuja. Satavuotias kuusi voi olla paksuudeltaan kymmensenttinen tai metrinen.”

Jotkin oudoista muodoista on helpompi havaita kuin toiset. Mattokuusi lukeutuu huomiota herättävimpiin.

Sen arvioiminen, onko kyseessä geneettinen erikoismuoto vai kasvuympäristön muovaama, on silmämääräisesti vaikeaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

”Erikoismuodosta puhutaan silloin, kun kyse on mutaatiosta eli muoto johtuu perimästä, ei kasvuympäristöstä. Joissakin tapauksissa myös kasvuympäristö on vaikuttamassa”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teijo Nikkanen.

”Kun mattokuusista on otettu varteoksia, niistä kasvatetut kuuset ovat lähteneet kasvamaan tavallisen kuusen tapaan. Mattokuusessa kyse ei siis ole perinnöllisestä ominaisuudesta”, Nikkanen jatkaa.

Kuusen tuulenpesä syntyy latvasilmussa tapahtuneen mutaation seurauksena puun latvaan tai oksiin.
Kuusen tuulenpesä syntyy latvasilmussa tapahtuneen mutaation seurauksena puun latvaan tai oksiin. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Hymyilyttävä kyhmykuusi

Ei Ari Karhilahti meitä mattokuusta katsomaan tuonutkaan, se vain sattui reitin varrelle.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Mies johdattaa retkikuntamme hakkuuaukean laitaan. Ilmassa on jännitystä. Onko Karhilahden etsimä puu vielä pystyssä?

”Tässä”, Karhilahti huomaa. Kuusen kyljessä on muutamia kymmeniä huulimaisia muotoja. Hän löysi kuusen määritellessään alueelle liito-oravien suoja-aluetta.

Virallisesti puu on nimeltään kyhmykuusi; sen runkoa kirjovat huulimaiset ulokkeet. Huumorimiehenä tunnettu Karhilahti ristii löytämänsä kuusen ”römpsäkuuseksi”. Kieltämättä rungon ulokkeet tuovat mieleen naisen ulkoiset sukuelimet.

Pian samasta kuusikosta löytyy toinen, hieman vaatimattomampi yksilö. Lieneekö muoto harvinaisempi kuin muut vai vain huomaamattomampi?

Paljon helpompi on huomata esimerkiksi tuulenpesämuodostumat, joita voi syntyä vanhankin kuusen latvaan. Kuusen tuulenpesät ovat tiheästi ja pallomaisesti kasvavia osia, jotka saavat alkunsa latvasilmussa tapahtuneen mutaation seurauksena. Tuulenpesiä esiintyy myös oksissa.

Syntytavaltaan ne eroavat koivun tuulenpesistä, jotka ovat sienen aiheuttamia. 

Luonnonvarakeskuksen metsägeneettisen rekisterin kärkisijaa pitää surukuusi, joka on kuusen kapealatvainen muoto. Kapealatvaisuus johtuu rungon myötäisesti alakuloisen oloisina riippuvista oksista.

Mukurakuusten rungossa on kyhmymäisiä muodostelmia. Mukuroita voi olla monen kokoisia ja muotoisia. Toisinaan runko on mukurainen vain tyveltä.
Mukurakuusten rungossa on kyhmymäisiä muodostelmia. Mukuroita voi olla monen kokoisia ja muotoisia. Toisinaan runko on mukurainen vain tyveltä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Värikkäitä neulasia

Kuusen harvinaisimpiin erikoismuotoihin lukeutuu purppurakuusi, jossa on punertavat neulaset kasvukauden alussa. Muoto on vaikea havaita, sillä ilmiö on nähtävissä vain vähän aikaa.

Myös kultakuuset, joissa neulaset ovat keltavihreitä tai täysin keltaisia, ovat melko harvinaisia, mutta niihin törmää silloin tällöin alkukeväästä.

Karhilahti esittelee seuraavaksi näyttävän, lenkkipolun kupeessa kasvavan mukuramännyn. Komea yksilö. Männyn kyljessä on kymmeniä pahkoja, suurimmat aikuisen miehen pään kokoisia.

Teijo Nikkanen arvioi mukurakuusten ja -mäntyjen mukuroiden syntymekanismille olevan monia eri selityksiä.

”Perinnöllinen ominaisuus se ei nykytietämyksen valossa ole. Tällaisia yksilöitä on lisätty varttamalla, eikä näihin vartteisiin ole tullut mukuraominaisuutta, vaikka vanhimmat ovat jo 45­-vuotiaita.”

Tämän Karhilahden tunteman mukuramännyn kupeessa on kuitenkin kaksi muutakin mukurat kylkeensä kasvattanutta puuta.

”Epäilen, että kyse voi olla myös ajasta. Kaikki tuntemani mukuramännyt ja -kuuset ovat vähintään satavuotiaita.”

Mukuramänty olisi haluttua puutavaraa, ja sen taloudelliselle hyödyntämiselle olisi vahvaa kiinnostusta mutta sitä ei voi kasvattaa, toisin kuin visakoivua.

”Voisiko kyseessä olla pensasvisakoivu”, Ari Karhilahti pohtii nousiaislaisen koivuerikoisuuden äärellä.
”Voisiko kyseessä olla pensasvisakoivu”, Ari Karhilahti pohtii nousiaislaisen koivuerikoisuuden äärellä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Todellinen harvinaisuus

Visakoivun kasvatus on Suomessa jo ammattimaista. Visaa ei luokitella puiden erikoismuodoksi, vaan se on rauduskoivun mutaatio. Poikkeamme katsomaan myös visakoivua. Nousiaisissa, paikallistien varrella pienessä peltosaarekkeessa, kasvaa komea, jykevä visakoivu.

Sen takana on todellinen harvinaisuus: pensasrauduskoivu. Sitä ei koivuksi uskoisi. Tällä rauduskoivulla ei ole selvää pystyrunkoa, vaan puun juurenniskasta lähtee useita sivuille ja viistoon mutkittelevia oksia.

Silmäilemme myös viereistä visakoivua. Selvä visa se on, kyllä, mutta jotenkin outo. Silläkään ei näytä olevan minkäänlaista pystyrunkoa.

”Voisiko se olla pensasvisakoivu”, Karhilahti jää pohtimaan.

Puumaailma on täynnä erikoisuuksia. Se yllättää ja hämmästyttää, aina uudelleen.

Erikoismuodot lisäävät metsien geneettistä monimuotoisuutta, mutta myös kasvuympäristön aiheuttamat poikkeavuudet ovat kiehtovia luonnonoikkuja.

Puiden erikoismuodot

  • Erikoismuodosta puhutaan silloin, kun puun poikkeavuus on saanut alkunsa perintötekijöissä tapahtuneesta muutoksesta.
  • Erikoismuotoja esiintyy liki kaikilla Suomessa kasvavilla puulajeilla. Mutaatiot ilmenevät puun kasvutavassa, rungon, oksien ja kuoren muodossa, neulasten, lehtien, käpyjen ja marjojen värissä tai muodossa.
  • Poikkeavia muotoja aiheuttavat myös kasvuympäristö, puun kasvuvaiheessa tapahtuneet vauriot, sienet ja taudit.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/17.

Metsäpalvelu

Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.